Pieni jännitysnäytelmä

Olohuoneen ikkunasta avautuu näkymä jonkinlaiselle joutomaalle. Rakennusten väliin jäänyt surkea epäpaikka on tähän asti toimittanut lähinnä hämäräperäisen parkkialueen virkaa. Sellaisen, joka olisi omiaan kaikenlaisen lain ulkopuolisen toiminnan tyyssijaksi.

Ensimmäiseksi uuden puiston alta revittiin alueella vanhastaan kasvaneet puut.

Seuraavaksi maa kuorittiin pois. Nyt muutaman viime päivän aikana vanhan maa-aineksen tilalle on tuotu soraa, jota on levitetty siten, että joutomaa alkaa muistuttaa jälleen sellaista tasaista hiekkakenttää, jollainen se periaatteessa oli aikaisemminkin. Olen seurannut ikkunastani projektia suurella mielenkiinnolla: näin siis rakennetaan puistoja.

Koska minulla ei ole päivisin paljoakaan tekemistä – yritän tällä hetkellä keksiä uusia lauluja – olen huomannut viihtyväni välillä pitkiäkin aikoja ikkunan tarjoaman näytelmän parissa. Toisten ihmisten rehkiminen on sivusta seurattuna yllättävän stimuloivaa. On erinomaista asettua ikkunan ääreen ja katsella kuumaa teetä siemaillen kuinka jotkut tekevät navakassa syysviimassa rehellistä työtä. Rakennusviraston tarjoaman ohjelmiston ehdoton kohokohta nähtiin pari päivää sitten:

Työmaalle nimittäin ajoi täydessä sorakuormassa ollut kasettiauto. (Näin sanoo internet: ”Kasettiautolla tarkoitetaan kuorma-autoa, jonka päällä on lava ja perässä perävaunu, jonka päällä on myös liikkuva lava. Kun kuorma puretaan, kipataan ensin auton päällä oleva lava, jonka jälkeen auto peruutetaan perävaunun eteen ja ohjataan lavat sisäkkäin. Kasettilava kulkee auton lavan sisälle kiskoja pitkin, lavat lukitaan ja uusi kippaus voi alkaa.”)

Lavojen purkaminen sujui suunnitelman mukaan ja työmaalle syntyi kaksi kunnioitusta herättävää sorakekoa. Tilanne sai kuitenkin dramaattisen käänteen siinä vaiheessa kun kuorma-auton kuljettaja yritti palauttaa kasettilavan perävaunun päälle: jokin meni vikaan ja lava jäi vaunun päälle vinoon. Tätä sitten ihmeteltiin miehissä (minä tietysti ikkunastani käsin).

Lava oli liian raskas oikaistavaksi ihmisvoimin, joten apuun haettiin traktorikaivuri. Kasettilava kytkettiin traktorin kauhaan ja sillä se saatiinkin lopulta usean yrityksen ja erehdyksen kautta houkuteltua takaisin kiskoilleen. Kaikkiaan operaatioon meni pitkälti toista tuntia – ehdin särpiä useammankin kupposen – ja se lamautti täydellisesti koko työmaan: kaikki olivat kokoontuneet kasettiauton ympärille jännittämään miten tässä käy.

Tarkkailupisteeni sijaitsee sen verran etäällä, etten harmikseni pystynyt kuulemaan miesten puheita. Eleet kuitenkin antoivat ymmärtää tilanteessa käytetyn värikästä kieltä.