Yksi elämäni eittämättömiä kohokohtia on se, kun näin kerran Ervastin antikvariaatissa tismalleen Walter Sobchakin näköisen miehen. (Niille, jotka eivät tiedä kuka Walter Sobchak on: hävetkää! Kyseessä on John Goodmanin esittämä hahmo Coenin veljesten elokuvasta The Big Lebowski, joka on –  kuten yleisesti tunnettua – kaikkien aikojen paras elokuva.)

Walter oli asioimassa tiskillä, selkä minuun päin. Ulkoiset mitat täsmäsivät, samoin vaatetus ja olemus: khakin väriset shortsit ja liivi, kampaus, parta, silmälasit. Epäilyttävää tilanteessa oli ainoastaan se, että oli lauantai. Hartaana juutalaisena Walter Sobchak ei luultavasti – kuten myös on yleisesti tunnettua – asioisi antikvariaatissa sapattina. Kyseessä oli siis lähes varmuudella viekas huijari.

Lopulta mies kääntyi ja sain huomata epäilykseni osuneen oikeaan: edestä päin nähtynä mies oli kaikkea muuta kuin Walter Sobchakin näköinen.

Olen joskus myös itse ollut vastaavanlaisten väärinkäsitysten kohteena. Mieleen muistuu esimerkiksi se kerta, kun keski-ikäinen nainen huudahti minut nähdessään ”Anssi Kela!” Sitten hän käveli luokseni katsomaan tarkemmin ja sanoi: ”äh, ei olekaan.”

Julkkisbongauksen saralla vaikuttavimman suorituksen todistin kuitenkin joitakin vuosia sitten Seinäjoen Vauhtiajoissa. Olin tuolloin paikalla ajamassa ns. julkkislähdössä. Odottelin varikolla kilpailun alkamista ja juttelin samaan koitokseen osallistuneen jääkiekkoilija Ville Niemisen kanssa. Ohitsemme asteli parikymppinen, oluen jos toisenkin nauttinut yleisön edustaja. Hän pysähtyi eteeni, osoitti minua sormella ja huusi: ”Sipe!” Sitten hän vilkaisi Ville Niemistä saaden pontta uuteen huutoon: ”Vittu – Sipe ja Niinimaa!”