Classic Rock
Hakatessani Elitismiä-kirjoitusta läppärini näytölle tuli mieleen, että pitääkin antaa tässä blogissa tunnustusta myös mahtavalle Classic Rock -lehdelle. Lehden linjana on römeästi kirjoittaa musiikista, jolle perinteisemmissä rock-medioissa nyrpistellään nenää. Olemalla kursailemattomasti vanhanaikainen, Classic Rock on itse asiassa raikas tuulahdus snobistisen pop-kirjoittelun ummehtuneessa ilmapiirissä. Onhan esimerkiksi päräyttävän parikymmensivuisen Van Halen -spesiaalin viihdearvo aivan toista luokkaa kuin trendien perässä juoksevien musiikkilehtien kaavaansa kangistuneilla artistihaastatteluilla.
Classic Rock on toisin sanoen lehti kaikille meille, joilla oli 80-luvulla takatukka. (Meitä on jonkin verran.)
Löysin itse kyseisen lehden vuonna 2001 kun odottelin Helsingin Rautatieasemalla junaa lähteväksi. Pistäydyin lehtipisteelle ja mukaan tarttui Classic Rock Magazine koska sen kannessa taisi olla jokin itseä kiinnostava vanha suosikki.
Olen lukenut myös jonkin verran amerikkalaista Rolling Stone -lehteä ja täytyy sanoa että englantilainen Classic Rock on useita kierroksia edellä.
Toimittajien kielenkäytön taito ja kirjoitustaito on ensiluokkaista ja jutut aina taidolla ja asiantuntemuksella tehty.
Tätä lehteä on mukava hamuilla hyllystä esimerkiksi vessalukemisiksi. Vanhoistakin numeroista löytyy aina lukematta jääneitä juttuja 🙂