Sana viikonvaihteeksi
Tänään studiotöiden lomassa kuulin kerrottavan, että Pop & Jazz Konservatoriossa eräs opettaja oli taannoin istuttanut oppilaaseensa seuraavanlaisen viisauden siemenen:
Se, että musiikki kuulostaa hyvältä, ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi hyvää.
Tällainen ajatus usuttaa liikkeelle todella diippejä keloja – paitsi musiikista, mutta myös elämästä ylipäätään. Täytyy esimerkiksi pitää mielessä, että kun hetken päästä nautin illalliseksi tuolla taustalla kattilassa pöhisevää tomaattikeittoa, niin vaikka se maistuisikin hyvältä, se ei kuitenkaan välttämättä ole hyvää.
Kyllähän voissa paistettu melkein mikä tahansa ruoka maistuu hyvältä, mutta onko se silti hyvää ruokaa? Ja joku viimeisen päälle hienosti tuotettu ja hivelevillä soundeilla maustettu yksinkertainen techno-jytke voi kuulostaa hyvältä. Toisaalta hieno biisi vaatimattomilla soundeilla ei välttämättä kuulosta niin hyvältä. Hmm, diippiä kelausta tosiaan…
HAH! Mä taas olen ’noudattanut’ Martti Syrjän kerran TV:ssän antamaa lausuntoa: ”Jos se kuulostaa hyvältä, se riittää”. Martillahan ennen Eppulinjan löytämistä oli päällänsä (kait nuiden muidenkin poikien kanssa) melkoinen proge-taide-heavy-häröily-kausi, joka sitten kulminoitui tuon viisauden oivaltamiseen. Valtaosa yleisöstä ei osaa edes nuotteja! Miksi niitä kiinnostaisi musiikissa mikään muu kuin se miltä se kuulostaa?
Niin, eikä valtaosa soittajistakaan (siis osaa nuotteja).
Kysyttäessä moni vastaa, että pitää kaikesta hyvästä musiikista. Itse huomaan monesti pitäväni enemmän huonosta kuin hyvästä musiikista. Diippiä kelausta…
Tuollainen kommentti opettajan suusta periaatteessa tarkoittaa siis myös sitä, että hyvä musiikki ei myöskään sitten välttämättä kuullosta hyvältä.
Kuka määrittelee mikä musiikki on hyvää ja mikä ei? Kuulija. Ja miten tämä kuulija sen päättää tai hahmottaa hyväksi? Kuuntelemalla. Joten taidan myös kääntyä tässä Martti Syrjän viisauden puolelle..
Mutta täytyyhän opettajilla olla omia viisauksiaan, miten he muuten opettaisivat tai saisivat oppilaat sellaisen luulon piiriin että _opetus_ on hyvää.
Ruoan hyvyyden arviointi on ehkä helpompaa. Voidaan mitata energiamääriä, ravintoaineita, vitamiineja ja mitä niitä lieneekään. Voidaanhan musiikistakin mitata joitakin asioita (nuottien, sointujen määrää, nopeus jne.) mutta musiikin hyvyyden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Myyntilukujen perusteella voidaan päätellä, mitä mieltä keskimäärin ihmiset ovat musiikista. Jos suuri osa ihmisistä pitää musiikkia hyvänä, sitä todennäköisesti myydään paljon. Tuolla perusteella Smurffien joululevyt ovat hyvin pitkälti parasta mitä musiikin saralla on saatu aikaan.
Hyvä musiikki on hyvää kuuntelijalleen – oli siinä sitten sointuja yksi tai kaksi – kun sitä on mielekästä kuunnella. Hyvä ruoka on hyvää silloin kun se maistuu syöjästä hyvälle. Silloin se on epäterveellistä, kun siinä on liikaa rasvaa ja kaloreita, ei pahaa. No joo… eli konservatorian opettaja murjas aika filosofistisen läpän mun mielestä.
Anssi, miusta olisi mielenkiintoista lukea kirjoittamasi blogi-kirjoitus alkoholista ja kaikesta siihen liittyvästä. Siehän olet absolutisti, eiköstä vaan. En ainakaan muista lukeneeni vastaavaa blogia, ja onpa sitä saattanut joku kommentoija jo toivoakin..? Toiveita kun irrottauduin kertomaan, niin hyvänä kakkosvaihtoehtona tulee blogi viisaudesta. Mitä on sun mielestä viisaus 😀
keski-ikäinen mies tähtää täällä jo tuhanteen kommentiin ja siitä saatavaan lahjaan 🙂
Laskujeni mukaan noin 480 viestiä enään…
Kristian: pistän tuon absolutismi-aiheen muistiin. En vain haluaisi saarnata sillä, siksi en yleensä aktiivisesti nosta asiaa esiin. Mutta toiveesta kyllä…
Toive on kova 😀 Mielenkiinnolla odottaen…
Meistä olisi ihanaa kuunnella saarnaamistasi! Kannatan Kristianin ehdottamaa aihetta.