Aivastaja

| Tagit: | Aiheet: Jumittelu, Terveys | Kirjoittaja:

Ätshii! Ätshii!

Näin käy joka kerta, kun astun hämäristä sisätiloista ulos auringonvaloon: vähintään kaksi aivastusta. Minulla on ollut tämä taipumus lapsesta lähtien, lähipiirin suureksi kummastukseksi. Kirkas valo tosiaan laukaisee minussa aivastuksen: jos sellainen on tuloillaan, mutta vielä viipyilee ärsyttävänä kutituksena nenässä, saan vauhditettua prosessia tuijottamalla vaikkapa lähietäisyydeltä lamppuun – johan lähtee. (Silminnäkijöiden mukaan tämä operaatio näyttää harvinaisen typerältä.)

Taipumukseni tekee minusta jossain määrin kroonisen aivastelijan, pärskähtelen useita kertoja päivässä. Ihmiset yleensä olettavat minun olevan vilustunut tai allerginen jollekin, mutta kyse ei ole siitä. Se on tämä riivatun valo.

En muista tavanneeni kohtalotovereita, mutta tiettävästi meitä valoaivastelijoita on paljonkin: joidenkin arvioiden mukaan jopa kolmasosalla väestöstä olisi samanlainen ominaisuus. Olen kuullut, että tämä olisi perinnöllistä ja johtuisi siitä, että kirkas valo erittää kyynelnestettä, joka aiheuttaa nenään tukkoisuutta ja kutinaa laukaisten lopulta aivastuksen. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa, en ole koskaan varsinaisesti yrittänyt ottaa asiasta sen kummemmin selvää.

Tiedän kuitenkin, että aivastus saattaa pyrskähtää eri ihmisillä hyvinkin erilaisista syistä. Eräs kaverini esimerkiksi aivastelee aina imeskellessään kurkkupastilleja, toinen puolestaan pärskii nauttiessaan alkoholia.

Aivastaminen on joka tapauksessa hassua. Turskeinkin lihaskimppu saattaa aivastaa kimakasti kuin pikkutyttö ja pelottavinkin roikale voi paljastua pohjimmiltaan hellyttäväksi tussauttelijaksi. Vastaavasti hentoisen kaunokaisen suusta aivastus saattaa kajahtaa kuin Tarzanin huuto.

Onkohan kukaan muuten tutkinut mitä tapamme aivastaa meistä kertoo? En lainkaan ihmettelisi jos jossain (lue Amerikassa) joku psykologi olisi 60-luvulla LSD-päissään perustanut koulukunnan, jonka mukaan aivastus avaa pienen ikkunan sisimpäämme. Aivastaessamme olemme alasti, tämän tohtorin teesi voisi kuulua. Tuossahan saattaisi olla ainesta jopa pienimuotoiseen uskonnolliseen kulttiin (siis edelleen Amerikassa) – aivastus on tie ykseyteen universumin kanssa. On sitä vielä älyttömämmilläkin uskonnoilla päästy hyviin tuloksiin.

ÄTT-ZCHE!

Kommentit

  1. Täällä ilmottautuu myös valolle ”allerginen”!!!

  2. Samoin! Aurinko = aivastus, kaksi kertaa yleensä, sitten se on ohi siltä erää. Yleensä aivastus on lyhyt, mutta erittäin kovaääninen, atsiiii!

  3. Sama juttu! Kun menin aikoinaan hakemaan tytärtäni vanhempieni luota hoidosta, astuin ulos autosta valoon niin alaovella aivastin! Tyttäreni oli sanonut äidilleni: -Äiti tulee!
    Muutenkin olen kova aivastelemaan ja jopa pimeässä. Saatan herätä yölläkin aivastelemaan. Sitä on jopa lääkärissä tutkittu ja lääkäri kysyi, onko minulla miestä? Niin, että jos olisin sille allerginen 🙂

  4. Hurja tuo linkin takana oleva Xenun tarina! Olen tainnut vahingossa päästä salaisen tiedon lähteille, koska poden parhaillaan laajaa keuhkokuumetta. Kiitos tästä linkistä, Anssi, huomenna voin kertoa keuhko-osaston ylilääkärille oikean syyn saitastumiseeni!!!

  5. Liityn valoaivastelijoiden joukkoon! Ja kurkkupastillit tosiaan menee aina ”nenään”.
    On se jännä.

  6. Itse aivastan aina kerran kun otan tummaa suklaata (ei siis maitosuklaata, kaakaota pitää olla vähintään 60% tai päälle). Ja se aivastus tulee vain silloin kun otan ensimmäisen palan > jos nautin toisenkin, ei aivastusta enää tule. Ja ei, en ole allerginen suklaalle (tai kaakaolle) kuitenkaan.

  7. Kokeilkaapa joskus, kun tunnette aivastuksen olevan tuloillaan, puristaa peukalonkynnellä etusormen päätä. Vanha työtoverini neuvoi joskus tämän konstin – lihatiskillä kun oli hivenen roisia pärskiä juuri sika-nautaa paperiin kauhoessaan – ja kas! Se toimii. En tiedä, onko kyseessä vain joku psykologinen juttu, mutta aivastus pysyy poissa. Tämä ei tietysti näissä ilman ennakkovaroitusta tyrskähtävissä tapauksissa toimi, mutta esim. flunssan yhteydessä, kun nenää kutittelee ja kaikki aivastuksen merkit ovat ilmassa.

  8. Tämä jos mikä todistaa, että Kelan Anssi on oikeasti vampyyri.
    Yhdyn Heinz-Haraldin vinkkiin.. Nimettömän puristamisesta on oikeasti apua.

  9. Itse en aivasta valosta, mutta lapseni ovat tehneet sitä ihan pikkuisesta vauvasta lähtien. Hyvin jännittävä ilmiö! Omasta mielestäni aivastaminen tuntuu inhottavalta, vältän sitä viimeiseen asti. En ole huomannut, että sormesta painaminen auttaisi, vaikka olen vinkin kuullut ennenkin.

  10. Itsellenikin iskee samanlainen aivastelukohtaus kirkkaan valon yllättäessä.. jotenkin aina kyllä kuvittelin, että ”eikö kaikille muka käy niin,” mutta ilmeisesti siis ei – näkyy olevan periytyvä ominaisuus. Perin jännää..

    Olen muutenkin varsin valoherkkä; kirkas auringonvalo saa silmät vuotamaan jatkuvasti ja liiasta auringonvalosta saan helposti päänsärkyä tai pahimmassa tapauksessa migreenikohtauksen (jonka iskiessä en siedä valoa lainkaan). Kannatan ehdottomasti vaatimuksia hämärämmästä auringosta!

  11. itsehän voisin jopa allekirjoittaa tuon ’teoriasi’. Olen ollut seuroissa monien ihmisten kanssa, ja en tosiaankaan ole kertaakaan törmännyt kahteen ihmiseen, jotka aivastelisivat samalla tavalla! Mutta se, että miten tästä tulisi alkaa tulkintoja tekemään, on täysin kyseenalaista ja hämärää. Noh, siinä ideaa jolle kulle tulevalle psykologian maisterille. *vink*

  12. Sama juttu kun Marplella. Aivastus tulee tummasta suklaasta, ensimmäisestä palasta. Outoa. Myös iho kutisee kasvojen alueella… pitää koettaa välttää tummaa suklaata ja katsoa, katoaako kutina ja hilseily.

  13. Palaan tähän aiheeseen kun nyt olen pärskinyt aivastellessa varmaan sen kymmenen kertaa… Ja tämä liittyy varmasti alkoholiin, 4 siideriä juonut.
    Olen myös ”valoallerginen”, eli aivastelen valon kohdatessa silmäni.
    Aika ikävää tämä jatkuva selittely tästä ominaisuudesta, on suurimmalle osaa kansasta ihan käsittämätön juttu.

    Mulla ei tule aivastuksia tummasta suklaasta, eikä muistakaan ruoka-aineista. Se on vaan se alkoholi, luulen.
    Sen allergeenit ja toksiinit ehkä aiheuttavat moisen pärskimisen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.