Legendaarinen amerikkalaisyhtye, Eagles, esiintyi pari viikkoa sitten Helsingin Hartwall Areenalla. Keikan jälkeen takahuoneessa käytiin seuraavanlainen keskustelu:

DON HENLEY: Mun mielestä toi oli ihan ok. Ei nyt mikään paras ikinä, mut erittäin jees.

GLENN FREY: Kyl mä diggasin aika paljo. Varsinki Take It Easy oli helvetin kova. Pakko sanoo, et me vedetään kyl nykysin noi stemmat aika vitun gunusti.

JOE WALSH: Mä vedin ihan täyttä paskaa Hotel Californian soolossa, siin harmoniakohdas. Emmä tiiä huomasko kukaan?

GLENN FREY: Joo! Mä kuuntelinki, et mitä tääl tapahtuu. Ai, se olit sä?

JOE WALSH: No, vittu.

DON HENLEY: Mut kyl tos tuli taas mieleen, et me ollaa kumminki vedetty nii monta keikkaa, et se hyvän ja huonon keikan väline marginaali alkaa olla ihan helvetin pieni. Siis tiiättekste sillee, et jos me vedettäis samalle yleisölle peräkkäin rundin paras ja paskin keikka, nii ei ne välttämättä huomais niis mitää eroa.

GLENN FREY: No mut se on just sitä rutiinii. Mä luulen, et noi mogat, mitkä meitä vituttaa, on loppupeleis sellasii, et ei jengi niit ees tajuu. Täs ruvetaa liikkuu aika makrotasolla.

JOE WALSH: Mul on kyl aika törkee nälkä. Pitäiskö hoitaa jotain mättöö?

DON HENLEY: Hyvä kela. Onks joku mesta viel auki?

JOE WALSH: No, Manala nyt ainaki.

GLENN FREY: Manala vois toimii.

DON HENLEY: Pitäiskö soittaa Kovanen? Montas meit lähtee? Me kolme? Mis Timothy on?

GLENN FREY: Se meni salin puolelle, sil oli kai jotain frendei tsiigamas. Mut mä en kyl usko, et se lähtee: se sano, et sen pitää olla huomen jo seiskalt duunis skarppina.

JOE WALSH: Joo, se vissii kelas, et se menee vaa suoraa goisii.

DON HENLEY: Munki pitäis ehkä käydä suihkus. Pitäiskö tehä kummiski nii, et käytäis eka Fennos? Vois ottaa vaa ihan pikasen ruiskun ja vaihtaa paidan.

JOE WALSH: Mul on kyl aika vitun kuumottava tää nälkä.

GLENN FREY: Fenno on iha eri suunnalki. Mennää mieluummin suoraa Manalaa. Eiks sul oo vaihtopaitaa?

DON HENLEY: No, vittu mä jätin tullessa kassin huoneesee, tajusin vast sporas et se jäi. Mut ei kai tää nyt nii paha oo. (Nuuhkaisee kainaloitaan.) Iha okei. Kellä on Kovasen numero?

GLENN FREY: Mut ei me ny mitää tilataksii tarvita – meit on vaa kolme. Soita taksikeskuksee.

DON HENLEY: Voi olla kyl aika haikeeta yrittää saada pirssii tähä aikaa. (Näppäilee puhelintaan, nostaa sen korvalleen ja kuuntelee.) Joo, meni jonoon.

JOE WALSH: Tuli muuten mieleen, et ennen ku huomenna lähetää, nii vois viel käydä Fasulla. Mul alkaa olla kielet finaalis, mä tsekkasin, et jos D katkee, nii mul ei oo enää varakieltä.

GLENN FREY: Mäki tarttisin uuden plekun. Tos äsken pleku putos vikas biisis ja mä en nähny mihin se meni. Varmaa tietsä tippu just johki lavan rakoon.

(Timothy B. Schmit astuu sisään takahuoneeseen.)

JOE WALSH: Timbo! Me ollaan menos Manalaan, lähetsä pykälään?

TIMOTHY B. SCHMIT: Mun on kyl pakko lähtee hotellille jyrisee. Mä nukuin viime yönäki vaa pari tuntii, siin eilises hotellis oli joku saatanan karaoke suoraa mun ja Donkan huoneen alla. Mä pistin kuiteski jo lavalla mun kamat nippuun jos mä en pääse huomen roudaamaan.

DON HENLEY: Se on ihan okei. Mä nukuin kyl viime yönä ihan jees, mul oli tulpat… (Kuuntelee puhelintaan, johon vastataan.) Henleyn Don tässä, iltaa. Saisko auton Hartwall Areenan takaovelle? Aivan. Selvä, kiitos.

(Don Henley sulkee puhelimen ja laittaa sen flanellipaitansa rintataskuun.)

GLENN FREY: No?

DON HENLEY: Se sano, et varausnumero on kakskolmeysi.