Artikkelin Kumpi on vapaampi: sana vai yksilö? kommentit

Kirjoittaja: Sanna

Sanna — Mon, 16 Aug 2010 10:15:17 +0000

Aivan mahtava kirjoitus. Vaikka Kuin laivat yössä -postaus on suosionsa täysin ansainnut, pitäisi tämän tekstin olla sen yläpuolella suosituimmuuslistauksessa.

Kirjoittaja: Keski-ikäinen mies

Keski-ikäinen mies — Tue, 14 Jul 2009 10:51:42 +0000

Kyllähän Anssi on jo terävöittänyt linjaansa. Viimeisenä esimerkkinä uhkailu levykansien virheen takia. Voi vain kuvitella kuinka pelonsekaisin tuntein Anssin mahdolliseen SUIVAANTUMISEEN on levy-yhtiössä reagoitu. Jokainen varmaan ymmärtää, että esim. Kotiteollisuuden miksaajan autovarkaan uhkailu moottoripyöräjengiläisillä on lastenleikkiä tuon rinnalla.

Kirjoittaja: Janne Kauppi

Janne Kauppi — Tue, 14 Jul 2009 05:51:14 +0000

Sun ongelmas oli se, että sulla ei ollut kunnon luurankoja kaapissa. Neuvoisin hankkimaan niitä nyt runsain mitoin. Virkamiesten lahjomista, käyntejä sm-klubeilla, et katsasta enää autoasi ja opettelet juomaan alkoholia sen verran, että aina ratissa verestä löytyy vähintään se 0,1 promillea.

Luurangoista kaapissa on se etu, että silloin tiedät etukäteen ne asiat, joista sua tullaan riepottelemaan ja olet jollain tasolla jo valmistautunut niihin.

Kysy vaikka Nykäseltä, ei varmasti pienet lööpit enää miestä heiluta

Kirjoittaja: Koivulahti

Koivulahti — Thu, 09 Jul 2009 10:54:05 +0000

Sarasvuolla on syynsä asiasta vaahtoamiseen nimenomaan yksityishenkilönä!
• Sarasvuon bisnes tarvitsee julkisuutta toimiakseen, mutta mainostila on kallista.
• Yksityishenkilöllä on lain mukaan oikeus saada vastineensa julkaistuksi (veloituksetta) tultuaan loukatuksi.
• Lehdistö ansaitsi näpäytyksen ja sen se saikin (keskustellaanhan asiasta täälläkin).
• Sarasvuo sai tällä tavalla sympatiat puolelleen juuri niiltä ihmisiltä joilta hän sympatiaa tarvitsee (muilla ei ole väliä).
• Vaikka lehdistö polkee nyt Sarasvuota kuinka paljon, niin jokainen kansalainen tietää, että se johtuu vain siitä että hän nousi heitä vastaan.
• Sarasvuon yritys myy yritysjohtajille sisäistä sankaruutta. Mikä voisi olla tätä parempi tapa sen markkinoimiseen?

Kirjoittaja: Anu

Anu — Mon, 06 Jul 2009 04:31:08 +0000

Kun minä luin Jari Sarasvuon kirjoituksen niin hihkuin mielessäni “JES JES!”. Kirjoitus oli mielestäni tärkeä kannanotto.. Juttua lukiessani pystyin eläytymään Sarasvuon ja samalla muidenkin julkisuudenhenkilöiden elämään edes pienen pienen hetken. Kylmät väreet kulkivat vartaloni läpi moneen kertaan. Tuli todella paha mieli. Erehdyin sitten lukemaan jutun kommentteja. Siitä tuli taas erilailla paha mieli.
Olin aivan varma, että Sarasvuon kirjoitus poikisi rakentavaa keskustelua monilla eri tahoilla. Ei, sellaista en ole nähty. Sarasvuo on leimattu naurettavaksi ruikuttajaksi ja lisää julkisuutta haluavaksi tyypiksi. Kurjaa, todella kurjaa..
Tämän kirjoituksesi luin ajatuksella ja surullisin mielin. Kaikkea sinäkin olet joutunut kestämään. Olen ollut täysin tietämätön kaikesta tuosta. Ehkä olen joskus aikoinaan jonkun lööpin lukenut, mutta unohtanut sen saman tien. Niin minulle käy aina lööppien kanssa. Yhdentekeviä ovat minulle!
Toivottavasti uusi levysi tuo mukanaan vain hyvää julkisuutta sinulle!!!

Kirjoittaja: Janne Lähteenmäki

Janne Lähteenmäki — Wed, 01 Jul 2009 19:02:53 +0000

En usko että kukaan oikeasti on sitä mieltä että moraalittomien toimittajien toiminta olisi oikeutettua. Asiasta on vain turha vaahdota lehtien sivuilla yksityishenkilönä. Päiväkodissa itkettiin ja valitettiin hoitajille, nuoruudessa vedettiin turpaan ja aikuisiällä epäoikeudenmukaisuuksista valitetaan tuomarille.

Nämä johtuvat taipumuksestamme henkilöpalvontaan, eikä yksityistä ja julkista minää voida erottaa toisistaan. Sellaisia ei oikeasti ole olemassa. On vain yksilö. Kuitunen haluaisi että kiinnittäisimme huomiomme vain hänen työnsä tuloksiin, emmekä tulosten tekijään. Samoin varmasti sinäkin. Mutta sitten tullaan itse esiin henkilötasolla ja raportoidaan esimerkiksi avioerosta ja ilmoitetaan julkisessa lehdessä tarpeesta saada rauhassa vaihtaa suukkosia lentokentällä. Nämä ovat sellaisia herkkupaloja innovatiiviselle ja taitavalle toimittajalle, että on varmasti vaikea vastustaa kiusausta. 2 X julkinen henkilö * julkinen hölmöily = valtava kiinnostusarvo.

Itse olen jo pitkään ihmetellyt miksi meillä tuntuu olevan tarve nostaa yksilön muutkin ominaisuudet esiin ja arvostella niitä yksitellen jos hän on saavuttanut mainetta jossain yhdessä asiassa. Eräs Harkimo tuli tunnetuksi purjehtijana, mutta se kiinnosti vain jonkin aikaa, sittemmin on huomio ollut persoonassa itsessään. Sinun hienot laulusi kiinnostavat edelleen, mutta olet saavuttamassa persoonatason sinäkin. Minä en edes tiedä mistä Sarasvuo on tullut tunnetuksi mutta taitaakin olla nykyisin sivuseikka. Tylsää ja ikävää sinänsä. Vai siitäkö kaikki kuitenkin salaa haavailevat? Henkilökohtaisista saavutuksista?

Hyvää kesän jatkoa ja ole valppaana, monet muutkin unelmoivat.

Kirjoittaja: Hilu

Hilu — Wed, 01 Jul 2009 07:33:30 +0000

Täälläkin käsiteltiin asiaa:

http://www.hiet.fi/hiet/kaannekohtia/totuus-toinen-totuus-ja-viela-pari-totuutta-lisaa/

Kirjoittaja: Anssi Kela

Anssi Kela — Wed, 01 Jul 2009 06:43:25 +0000

Sarasvuon kirjoituksen jälkeen olisi tosiaan ollut hyvät mahdollisuudet laajempaankin keskusteluun median toimintatavoista, mutta eipä sellaista näytä syntyvän – vaikka sitä on jo peräänkuulutettu ministeritasoltakin: http://stefanwallin.blogsome.com/2009/06/28/las-sarasvuo-och-kela/

Kirjoittelijat eivät vain näytä pääsevän yli vahingonilostaan, kun julkisuuden henkilö pahoittaa julkisesti mielensä. Viimeksi tähän sortui fiksuna ja hyvänä kirjoittajana pitämäni Kaarina Hazard: http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200907019857185_ko.shtml

Tuo Hazardin kolumni edustaa pohjimmiltaan juuri sitä kliseisintä “joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön” -filosofiaa, jolla on tässäkin tapauksessa helppoa mätkäistä kuoliaaksi Sarasvuon avoimen kirjeen herättämät, ihan miettimisen arvoiset kysymykset.

Kirjoittaja: Tiina Raevaara

Tiina Raevaara — Tue, 30 Jun 2009 19:07:31 +0000

Tämä on hieno kirjoitus, joka olisi ansainnut paikkansa jonkin ison lehden sivuilla keskustelun aloittajana. Suomessa on vähän liikaakin vallalla tämä “taiteilija ei saa valittaa saamastaan kohtelusta” -käytössääntö, koska moni epäkohta jää sen vuoksi täysin pimentoon. Minulle oli uutta, että toimittajat todellakin käyttävät tuollaisia keinoja juttuja hankkiessaan. Ehkä monen lehden levikki pienenisi, jos tällaiset menettelyt olisivat yleisessä tiedossa.

Kirjoittaja: XX

XX — Tue, 30 Jun 2009 04:52:40 +0000

XXYY:lle. Tähkä kai jätti jossain vaiheessa vaimonsa ja palasivat yhteen, mutta se tapahtui ennen tätä valtavaa tunnettuutta ja megasuosiota.