Jonossa

| Aiheet: Huomiot, Matkailu | Kirjoittaja:

Viimeviikkoinen Suomussalmen retki pisti taas ihmettelemään ihmisten intoa päästä jonottamaan. Heti kun junan ämyreissä kiiri seuraavan aseman kuulutus, niin tuolla asemalla kyydistä nousevat matkustajat ponnahtivat jaloilleen, riuhtoivat pakaasinsa katonrajassa olevilta hyllyiltä ja muodostivat käytäville vaitonaisen jonon. Tämän jälkeen meni vielä viitisen minuuttia ennen kuin juna pysähtyi ja kukaan oikeasti pääsi mihinkään.

Sama juttu lentokoneissa: koneen vielä rullatessa kuuluu jo turvavöiden avaamisen kilke ja päitä ponnahtelee ylös kuin pop-cornia kattilassa. Kymmenen sekuntia koneen seisahtumisesta ja koko käytävä on täyteen ammuttu kärsimättöminä painoa jalalta toiselle vaihtavista lentomatkustajista. Ja sitten odotellaan. Jossain vaiheessa kenttähenkilökunta lopulta saa laskusillan tai portaat paikalleen ja ilma-aluksen ovet voidaan avata. Silloin kiiruhdetaan ulos, nyökätään ovella pikainen kiitos lentoemännille, ja riennetään taas kilvan odottelemaan matkatavarahihnan äärelle.

Ehkä meillä ihmisillä on vain niin mahtava kilpailuvietti, että turhankin jonon keulille pääsy tuottaa mielihyvän tunteita. Kilvoittelupäissään kelpaa esimerkiksi suorittaa liikenteessä haastavia ohitusliikkeitä sen toivossa, että kun niitä tekee riittävän monta, niin jossain vaiheessa päätyy kilpailun johtoon ja edessä avautuu loputtomasti vapaata valtatietä.

Luultavasti tämä kaikki on peruja siittiövaiheen suuresta kilpauinnista. Siitä, jossa jokainen meistä on kertaalleen rynninyt voittoon.

Kommentit

  1. Niinpä. Näin se menee.

    Jonot ei liiku enää kassalla. Minulla on Anssin kirous 🙁

  2. Erittäin hyvä huomio. Olen itse monesti ihmetellyt ihan samaa. No, antaa ihmisten osua. Itsellä kun ei ole mikään kiire niin senkus vaan istuu ja odottaa ryysiksen hälvenemistä.

  3. Etenkin tuolla suunnalla olen tuohon jonottamiseen törmännyt. Liekö sitten erityisesti Kainuulainen piirre? Kajaanissa joutuu tosissaan tekemään töitä, että pääsee junasta ulos ennen kuin paniikissa junaa odottavat rynnivät sisään.

  4. Minä olen aikaisemmin ajatellut kyseessä olevan leimallisesti suomalaisen piirteen, mutta eri maiden lentoyhtiöillä lennettyäni olen huomannut, että ainakin tuo lentokoneen keskikäytävällä jonottaminen taitaakin olla globaali ilmiö.

  5. Joo-o, Kajaaniin tullessa saa usein taistella päästäkseen junasta ulos, kuten Orava sanoi. Populaa alkaa pukata sisään heti, jos ulostulijoiden tappituntuma toisiinsa herkeää. Sitten kiukkuiset ukkelit sähisevät kirosanoja, kun osa matkustajista on ”jäänyt nukkumaan”, ja sitten häiritsee ikävällä tavalla ukkelien suurta hetkeä junaan noustessa.

  6. Tosta lentokoneasiasta on pakko kommentoida, että koneen laskeuduttua itsekin nousen aina käytävälle seisomaan heti, kun se vain on mahdollista. Syy on yksinkertainen: EN JAKSA ENÄÄ ISTUA! 😛 Ei ole kiire mihinkään, mutta jos takana on useamman tunnin lento niin tekee vaan mieli seistä. Ja laukun ottaminen siinä vaiheessa on jotenkin luontevaa puuhaa, kaikenkaikkiaan siitä tulee semmoinen lähtemisen fiilis 🙂

  7. Seisomaan nouseminen lentokoneessa heti laskeutumisen jälkeen on kaikista ärsyttävin tapa. Vähänkään klaustrofobisia taipumuksia omaavalle henkilölle, tuo on silkkaa tuskaa. Koneissa on muutenkin suht koht ahdasta, ja kun vielä jokainen rynnii seisomaan tunnelma tiivistyy äärimmilleen. Lisäksi koneen ilmastointi kytkeytyy tietenkin samalla pois. Siinä sitten odotelllaan kuin sardiinit putkessa.

    Voihan siellä lennolla seistä välillä lennon aikanakin. Ja käydä kävelemässä, jos on useamman tunnin lento.

  8. Täytyy myöntää että itse aina junissa nousen välittömästi seisomaan. Minua rupeaa aina vaan pelottamaan että en sitten ehdikkään nousta enää asemalla pois, jos en kiiruhdakaan heti ovelle. Tiedän kyllä sen olevan ihan järjetöntä pelkoa, mutta kun en voi sille mitään. Mutta en ole kyllä ikinä nähnyt kenenkään muun syyllistyvän tähän, vaan mun kokemukseni mukaan muut ihmiset tulevat yleensä vasta viimetippaan ovelle. Voihan se tietysti johtua siitäkin etten ole hirveästi matkustellut junassa ruuhka-aikaan.

    On mullakin kyllä huonoja kokemuksia ihmisten jonottelukyvyistä, niinkin läheltä kuin viime vikonlopulta. Olin käymässä Kuniinkuusraveissa, ja ravien päätyttyä bussia joutui vähän aikaan odottelemaan. Siinä vaiheessa kun linkki sitten kaartoi eteen ja avasi ovensa, kaikki toistasataa ihmistä yrittivät yhtä aikaa rynnätä ovesta sisään, sillä seurauksella että kaikki edessä olevat liiskaantuivat toisiinsa kiinni ja meidät yritettiin pelkällä raa’alla voimalla työntää pois edestä. Siinä vaiheessa kun onnistuin pääsemään bussin ovista sisään tuntui kuin olisin osallistunut pieneen sotaan. En voinnut kuin ihmetellä miten aikuisille ihmisille saattoi olla niin vaikeaa pelkkä bussiin sivistyneesti astuminen. Jos on kerran ehtinyt viettää päivän jossain tapahtumassa, niin onko se sitten niin kamalaa, jos joutuisi odottamaan vielä 10 min. sen seuraavan bussin saapumista?

  9. Saisiko tuohon oikealla olevaan ”Viimeksi kommentoitu” -kategoriaan enemmän kuin 10 viimeistä? Nytkin on 12 tunnissa tullut enemmän kuin 10, eikä täällä aina ehdi päivystämään, jos haluaisi lukea kaikki kommentit.

  10. Junassa lyhyen asemalla pysähtymisajan vuoksi on konduktöörin näkökulmasta suorastaan toivottavaa, että kuulutuksen tullessa (noin 3 km ennen asemaa, joka nopeudella 160km/h kestää alle 2 minuuttia – faktaa) on syytä noustakin seisomaan ja suunnata kohti ulko-ovea. Tämä varmistaa junan aikatauluun merkityn pysähtymisajan ylittämättömyyden (usein vain 1 minuutti) ja täsmällisyys on parempaa luokkaa, eikä meidän ehkä tarvitse niin usein kuunnella ”junat on aina myöhässä”-tyyppisiä kansan viisauksia…

    Lentokoneessa sitä vastoin ulos ei todellakaan voi olla kiire. Yleensä nämä seisomaan välittömästi nousevat henkilöt tulee itse ohitettua matkatavarahihnan kohdalla, kun matkalla melkeinpä aina on mukana vain käsimatkatavarat… Ilmiö on tosiaan globaali, eikä vain meidän suomalaisten yksin oikeus – onneksi…

    Tuohon täsmällisyys-kirjoitukseen vielä mietittäväksi, että elämmekö kuitenkin hyvässä maailmassa niin kauan ennenkuin lehdistö aloittaa uutisoimaan rautatieliikenteestä otsikoilla: ”Juna saapui aikataulun mukaisesti perille” tai ”Pendolino oli jälleen kerran 5 minuuttia etuajassa Tikkurilaan saavuttaessa”. Nämä on asioita, jotka on tullut 9 vuoden konduktöörin uran aikana koettua useammin kuin myöhästyminen – mutta eihän niissä ole mitään mediaseksikästä ja suomalaiseen tyyliin sopivaa epäonnistumisen meininkiä. Itselle kuitenkin on tärkeintä, että joka kerta on perille saavuttu turvallisesti täysissä sielun ja ruumiin voimissa – vaikka joskus myöhässä senkin uhalla, että lehdistö/osa matkustajista on valmis lynkkaamaan aamun koitteessa… 😉

  11. VR:n eduksi on tosiaan mainittava se, että kaikki viimeaikaiset junamatkani ovat kulkeneet täsmällisesti aikataulunsa mukaan. En tiedä, onko tilanteessa tapahtunut petraantumista, vai oliko minulla vain pari vuotta sitten huonoa tuuria: silloin joka ikinen junalla tekemäni matka oli myöhässä – muutamista minuuteista lähes tuntiin.

    Vielä kun lippujen hintoja saataisiin hieman kilpailukykyisemmiksi.

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.