Studiopäiväkirja, osa 4: Albin Stenman
Studiopäiväkirjan neljännessä jaksossa nähdään ja kuullaan pohjien soittamista Albin Stenman -nimiseen kappaleeseen. Kellyn soittoasento vaikuttaisi olevan harvinaisen epäergonominen.
Katso kaikki tähän mennessä julkaistut studiopäiväkirjat YouTube-kanavani soittolistalta.
Jihuu! Tämäkin kappale kuulostaa siis niin hyvältä! Tuo Kellyn soittoasento on juu vähän koomisen näköinen..
Kuulostaa todella hyvältä kappaleelta! Mulle tulee olkapäät kipeäksi pelkästään tuon asennon katsomisesta…
Uuh, tuo ”he eivät voineet aavistaa/ ettei osa heistä palaisi maan päälle TAKAISIN” kuulostaa niin kovin oudolle! Aivot ennakoivat siihen ensimmäisellä kuuntelulla jotain vähemmän loppusoinnuttelua runtelevampaa, kuten ”konsanaan” tms.
Itseänikin tuo näytteen riimittely kummastutti. Mutta varmaan niin oli tarkoituskin. En usko, että Anssi vahingossa olisi riimitellyt ns. väärin. Toisaalta jatkuva loppusointujen kunnioittaminen on myös ärsyttävää, varsinkin jos arvaa jo hyvän matkaa etukäteen mitä seuraavaksi on tulossa.
Tamperelaistyyppisten loppusointujen ystäville tuleva levyni saattaa olla katkeraa kuultavaa: sillä ei nimittäin pahemmin riimeillä juhlita. Tämä oli täysin tietoinen linjaus, jonka tein ennen yhdenkään biisin tekemistä – halusin kokeilla sellaisen lyriikan kirjoittamista, joka olisi muotonsakin puolesta hiukan erilaista aiempaan tuotantooni verrattuna.
Joitakin riimejä levyltä toki löytyy, esim. ’Aamu’-kappaleen kertosäkeistöstä. Nämä syntyivät kuitenkin enemmän tai vähemmän vahingossa. Lähtökohtana oli se, että ei riimejä.
Itsellä särähti taas korvaan tuo loppu eli ” siitä on jo kauan aikaa, kymmeniä vuosia, silloin menetettiin monta hyvää miestä”. Tuossa tekstissä ei ole mitään vikaa, mutta jotenkin se ei vaan soinnu tuohon hyvin. Se on jotenkin töks, tai siis liian lyhyt toi sana tohon, parempi olisi vaikka työmiestä, se olisi pidempi sana. Tai no hittoako minä alan neuvomaan, kun en biisien kirjoittamisesta mitään tiedä…
Tai nyt kun kuuntelin tuon videon ainakin 5 kertaa läpi, niin ei se nyt oikeastaan pöljältä kuulosta, jotenkin vaan ekalla kuuntelulla särähti korvaan…