Studiopäiväkirja, osa 13: Ruotsinlautta
Studiopäiväkirjan kaksiosaisen laitespesiaalin ensimmäisessä osassa esitellään hämmennystä herättävä pedaalilautani. Laudan kanssa on ilo esiintyä – aina silloin kun se sattuu mahtumaan lavalle.
Jatkoa laitespesiaalille seuraa huomenna.
Katso kaikki tähän mennessä julkaistut studiopäiväkirjat YouTube-kanavani soittolistalta.
Suosittele artikkelia (3)
24.8.2009, 14:09
Aiemmissa videoissa huomio kiinnittyi tuohon joka kerta.
PS. luin eilen ja tänään kaikki blogimerkinnät ja nykyään säpsähdän oikeassa yläkulmassa olevalle valokuvalle. Olen kuitenkin sinut asian kanssa koska tuore addiktio tuo minut aina takaisin. Kiitos hyvistä videoista ja kirjoituksista, olenkin jo pakotettu ostamaan myös Kesän Kalevi Sorsan kanssa.
24.8.2009, 15:05
Onnittelut mahtavan urakan suorittamisesta! Kaikkien blogimerkintöjeni lukeminen on vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin. Olen myös samaa mieltä siitä, että ‘Kesä Kalevi Sorsan’ kanssa on ehdottoman pakollinen hankinta. Se on puolestaan vähän kuin nostaisi rahaa pankista.
Molempia tarvitaan, panoja ja ottoja. Näin kapitalismin uutterat rattaat pysyvät väsymättömässä liikkeessä.
24.8.2009, 15:52
Tälle joutui jo vähän nauramaankin! Upea lauta, mutta minkä ihmeen takia sen oltava tuon kokoinen?
24.8.2009, 16:16
Kuultiinko lopussa näyte Loukussa-hämyilybiisiä? Kuulostipas hyvältä.
Lauttaan pitää laittaa lisää pedaaleja niin kokokin alkaa näyttää järkevältä!
(Ups, tuli Tampere-riimi.)
24.8.2009, 17:47
Nyt on kuultu niin usein jokaisen videon alussa oleva kappale, että pakko kysyä: Onko se Uni? Olen tähän asti sinnitellyt kysymättä, mutta enää en pysty, koska tiedottomuus on tuskaa!
24.8.2009, 19:53
Videoiden alussa kuultava biisi on tosiaan Uni. Samalla se on myös Aukio, sillä säveleltään nämä kaksi kappaletta ovat samanlaisia. Kyseessä on tavallaan albumin teemamelodia.
Videon lopussa oleva biisi oli Loukussa.
Epipuhelin:
Tuo on hyvä kysymys, minäkään en tiedä miksi laudan on oltava tuon kokoinen. Vähän pienempikin olisi riittänyt. Tosi hyvähän tuota kieltämättä on polkea – aina silloin kun hässäkän saa ylipäätään mahtumaan lavalle.
24.8.2009, 23:17
Kyllähän ne viisi pedaalia tietysti mahtuisi sellaiseen attaseasalkun kokoiseen pedaalilautaan. Mutta eipä siitä tietysti olisi paljon jutun juurta. Ja kuten artisti totesi, niin onhan tuollaista isoa hässäkkää hyvä polkea.
Tuo Loukussa kuulostaa tosiaan hyvältä.
25.8.2009, 6:16
Näin uuden levyn julkaisun alla yllätyin siitä ettei Nummelaa löydy iTunesista. Oletko päättänyt että 150 tuhannen myydyn levyn jälkeen teet siitä keräilyharvinaisuuden?
25.8.2009, 8:17
En ole itse vaikuttanut noiden digilevyjen julkaisupolitiikkaan. Kirjoittamasi pitää näköjään paikkansa: ei Nummelaa, mutta vastapainoksi Suuria kuvioita oikein kaksin kappalein. Täytyypä tiedustella asiaa Sonylta.
25.8.2009, 10:50
Tuleepa tuosta lopun biisinpätkästä mieleen Pink Floydin Comfortably Numb
25.8.2009, 18:58
Kari:
Levy-yhtiöstä todettiin, että Nummela on pudonnut pois iTunesista vanhempiin albumeihin liittyvistä tuotantoteknisistä syistä johtuen. Kun nyt ansiokkaasti kiinnitit epäkohtaan huomiota, niin Sony laittoi Nummelan takaisin iTunes-putkeen. Parin viikon päästä sen pitäisi jälleen olla normaalisti saatavilla.
Antti:
Niin minullakin.
26.8.2009, 7:26
Anssi, suosittelen tsekkaamaan David Gilmour: Remember That Night – Live at the Royal Albert Hall. Vierailevana tähtenä David Bowie vetäisee Numbin hienosti “omiin nimiinsä”.
Stemmalaulajina piipahtavat lauleskelemassa David Crosby ja Graham Nash.
26.8.2009, 8:31
On An Island. Hieno biisi.