Kuvausfinni

| Tagit: | Aiheet: Huomiot, Jumittelu | Kirjoittaja:

Vanhenemisessa on ainakin se hyvä puoli, että kamppailu aknea vastaan alkaa näin neljänkympin lähestyessä vihdoin kääntyä voitokkaaksi. Nuorempana tilanne näytti lohduttomalta. Finnit hyökkäsivät ensin otsalle, tämä tapahtui n. 15-vuotiaana. Otsalta ne valuivat alemmaksi, suun ympärille: lukioaikoina naamani oli rujon näköinen taistelutanner. Parikymppisenä akne kaivoi poteronsa leuan alle ja kävi sieltä käsin sissisotaa vielä monien vuosien ajan.

Viime vuosina tilanne on kuitenkin rauhoittunut, yksittäisten partisaanien attentaatteja lukuunottamatta. Näillä terrori-iskuilla on eräs yhdistävä piirre: ne tapahtuvat juuri silloin, kun minun pitäisi näyttää naamaani julkisuudessa. Esimerkiksi albumin julkaisuun liittyvä promootio on aina omiaan houkuttelemaan pari verevää aknesoturia esiin koloistaan.

Katsokaapa tätäkin komistusta: hänet voitte lähiaikoina bongata lehtikuvissa ja ehkä televisionkin ruudulla.

Finni

Kommentit

  1. Minun finnini elinajaltani voi laskea kahden käden sormilla, melkein jopa yhden! Tämä aiheuttaakin välillä kaameaa yhteenkuulumattomuuden tunnetta kavereiden kanssa, koska en ymmärrä finnikeskusteluista yhtään mitään. Pitäisi kai lukea wikipediasta artikkeli, niin voisi osallistua hymyssä suin keskusteluihin!

  2. Kuuluisia valheita vanhempien kertomana: ”Ei niitä finniä enää vanhempana tule”. Ja toinen: ”Kyllä ne kesakot sitten katoaa kun vähän vanhenet”.

    Niinpä niin. Lapsena en tykännyt kesakoista yhtään ja tosiaan minulle kerrottiin niiden haalistuvan kun ikää karttuu. Ja kakat, nyt on vielä enemmän kuin teininä koskaan oli. Että se siitä -ikä parantaa- fraasista. Tosin tähän ikään mennessä on oppinut elämään pigmenttiensä kanssa.

  3. Ei saa nyt sitten puristella/repiä sitä kuitenkaan!

  4. Sanoisinko että aika vaatimaton on. Ripaus peitepuikkoa tai mineraalimeikkiä päälle, eikä varmasti näy kuvissa. Meikataanhan sitä televisioonkin, miehetkin.

  5. Mrs.Marple:
    Sitähän on tapana sanoa, että lapsia ei voi huijata, ne mukamas aistivat heti jos joku asia ei ole aitoa. Minulla on hiukan kokemusta sekä lapsuudesta että isyydestä, ja väittäisin, että lapsille voi syöttää lähes minkälaista pajunköyttä tahansa – läpi menee!

    (Tästä älköön pääteltäkö mitään omista kasvatusmetodeistani.)

    Pellon pientareella:
    Se on pieni mutta kirkas! Telkkarin maskeeraajat yltävät tosiaan usein pienimuotoisiin ihmetekoihin.

  6. Muistaakseni luin jostain jutun, että vanhemmallakin iällä finnejä saavat henkilöt omaavat ihotyypin joka, ikävän kukkimisen lisäksi, vanhenee hitaammin kuin näpyttömät kanssaihot.
    Happyhappyjoyjoy!

  7. Itteäni ihmetyttää se miten nuo yksittäiset hyökkäykset sattuvat tulemaan aina samaan paikkaan, juuri siihen samaan paikkaan missä ollu muutama kuukaus sit viimeks, sit voi kulua jopa vuos kaksiki sit se yllättää samassa paikassa! Käsittämätöntä 😀

  8. purista varoen ettei suuri osa ihosta tulehdu. kerran minulel tuli kunnon patti otsaan enkä mennyt kouluun.

  9. ”Artisti peruutti keikkansa finnin takia”, olisi aika ankea lööppi. Onneksi meillä perus-duunareilla ei ole niin väliksi vaikka naama muistuttaisi käänteistä punakärpässientä. Onnea on olla tuntematon tavis!

    Vanhan persialaisen sanonnan ”Valitin kengättömyyttäni kunnes tapasin jalattoman” voisi kääntää tässä yhteydessä vaikka näin: ”Valitin finnejäni kunnes näin tulipalon polttamat kasvot”.

  10. No ei se näppylä nyt niin kauhealta näyttänyt, ainakaan Aamuteeveessä. Itse siihen osasi kiinnittää huomiota tämän tekstin luettuaan, mutta uskon että se lähetys ei jää tv-historiaan jaksona, jolloin Anssi Kela säväytti televisiokansaa sisällissodan runtelemalla otsalohkollaan.

  11. No, jokos se kuvausfinni on poissa? Vai vieläkö loistaa läsnäolollaan?

  12. Tuossahan se vielä möllöttää. Ei tosin enää niin punaisena kuin viikko sitten.

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.