Kokoelmalevyn kansi
Sony Music julkaisee maaliskuun lopulla minulta kokoelmalevyn. Minä puolestani julkaisen nyt tuon levyn kannen, se on tällainen:
Klikkaamalla kuva suurenee ja näkyy myös oikean värisenä (en ymmärrä miksi tällä sivulla julkaistujen kuvien värit ovat haaleampia kuin niiden pitäisi, tätä on tullut manailtua ennenkin).
Kokoelman nimi on luultavasti tylsin mahdollinen: Singlet 2000 – 2010. Se kuitenkin kertoo nasevimmin mistä tässä levyssä on kyse: siinä on kaikki viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaisemani singlet. Olisin toki voinut antaa levylle toisenlaisenkin nimen, esimerkiksi Anssi Kela: Se on jämpti näin! (Joskus vielä julkaisen tuon nimisen albumin.) Tuo Singlet 2000 – 2010 olisi kuitenkin täytynyt selkeyden nimissä laittaa levyn varsinaisen nimen perään alaotsikoksi, jolloin kannessa olisi loppujen lopuksi lukenut Anssi Kela: Se on jämpti näin! (Singlet 2000 – 2010). Liian monimutkaista, siksi karsin nimestä löysät pois.
Kansikuvan on toteuttanut sama tiimi kuin Aukionkin tapauksessa: kuvan otti Risto Vauras ja allekirjoittaneen potretit tekaisi Sami Makkonen.
Kansikuvan idea oli omani. Kaksi maalausta symbolisoivat tietysti kokoelman kahta levyä: ensimmäiseltä levyltä löytyvät kappaleiden studioversiot ja toiselta livetulkinnat samoista aiheista. Päädyin sonnustautumaan pukuun korostaakseni kokoelman juhlavuutta: olen julkaissut musiikkia sooloartistina jo kymmenen vuoden ajan. Voihan kuvasta toki kaivaa talvi-iltojen ratoksi muunlaistakin symboliikkaa.
Levitaatio ei kuitenkaan kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan. Olimme kuvanneet jonkin aikaa ja arvelimme saaneemme jo tarvittavat kuvat. Risto kuitenkin mietti, että pitäisikö vielä varmuuden vuoksi ottaa muutama ruutu, joissa tekisin jotain erilaista. Mieleeni juolahti kirja, jonka sain äidiltäni joululahjaksi: melkoinen tiiliskivi, johon oli koottu Life-lehdessä kymmenien vuosien aikana julkaistuja valokuvia. Nyt muistin kirjasta Philippe Halsmanin Marilyn Monroesta ottaman kuvan. Tuossa kuvassa Marilyn pomppaa ilmaan ja katsoo kameraa olkansa yli.
Ehdotin Ristolle, että otapa kuva kun minä hyppään. Yksi, kaksi, kolme, räps.
Se oli siinä. Hyppäsin vielä kymmenisen kertaa, mutta se heti ensimmäinen pomppu oli paras – näyttää kuin seisoskelisin muina miehinä jalat tukevasti ilmassa. Life-kirjassa kerrottiin, että Marilyn-paran piti loikkia yli 200 kertaa ennen kuin hänen kansikuvansa onnistui.
Minulla oli hyvää tuuria.
Tuo levitaatio näytti aluksi huonolta photoshoppailulta ja päälleliimaukselta, kunnes luin selityksen. Hmm…
Onhan tuossa kylllä aivan ideaa ja sopii tuohon studio vs live jakoon.
Hienolta näyttää! Jätkähän leijuu!! 🙂 Luulin itsekin ensin käsittelyjipoksi..
Ensireaktio kanteen oli ”Siis täh?!” =D ,mutta kun luin selityksen, niin kyllä sen idea lopulta avautui. Ajattelin ensin että tässä olisi ollut vähän sama idea kun NYT-lehden jutussa joskus 2005-2006, jossa Anssi oli puettu enkeliksi ja paholaiseksi,mutta selitys olikin sitten vähän maaallisempi.
Kansi on hyvä, hauskakin. Edellisen levyn (Aukio) kansi oli mielestäni keskinkertainen, joten siinä mielessä tämä on eteenpäin menoa ja positiivinen yllätys.
Toivottavasti mainitsemaasi symboliikka ei tule hakea siitä, että sulla on jalat ilmassa ja naru (solmio) kaulassa.
Nimi on asiallinen ja selkeä. Ehkä tähän levyyn on helpompi suhtautua (viittaan keskusteluun foorumin puolella), kun nimenkin myötä tajuaa sen, että kyseessä on selkeästi kootut singlet, ei mikään parhaimpien biisien kokoelma tai kunnollinen läpileikkaus soolourasta.
Se on jämpti näin! -levynimen voit myydä vaikka Teuvo Oinaalle.
Oliko ihan Anssin oma idea julkasta tämä kokoelma jo nyt? 4 albumia, 16 singleä(?). Kappaleiden määrällisesti ihan ok kokoelma, mutta 4 albumia – turhan aikaisin omasta mielestäni.
Hiukan ehkä rahastuksen makua, mitä Sonyn viimeaikaisissa kokoelmissa on ollut (esim. Indican kokokoelma, joka ei sisältänyt edes kaikkia singlejä ja muutenkin kappaleita oli vain 12).
Hauska idea ottaa tuollainen hyppykuva, joskin vähän enemmän olisi voinut olla energiaa mukana. Marilyn-kuvassakin Marilynillä on osa hiuksista ylöspäin, mikä selkeästi lisää vauhdikkuutta. Anssin kuvasta tulee mieleen enemmän leijuminen kuin hyppääminen, mutta ehkä se oli tarkoituskin?
Ajattelin ensin, että leijuminen on jokin kikka, joka on tehty kuvaan jälkikäteen, sillä kuvasta ei saa vaikutelmaa hyppäämisestä. Asuvalinta on viimesen päälle, propsit siitä 🙂
Mika: Toisaalta Anssin soolouran ensilevytyksestä on kulunut kymmenen vuotta, joten parempaa hetkeä kokoelmalle ei taida olla. Kukaties kymmenen vuoden kuluttua on ”Anssi Kela -Singlet 2010-2020”-aika.
Joka tapauksessa hieno ja valtavirrasta poikkeava kansi. Kerrankin rehti valokuva, jossa kaksi hienoa maalausta. Lähes kaikki kannet tehdään nykyään tietokoneella, joten tässäkin mielessä kansi on piristävä poikkeus. Toivottavasti levy-yhtiö tajuaa mainostaa albumia riittävästi. Ostajapotentialia riittäisi varmasti.
Tuohon päälle tulee varmaan sitten iso pyöreä tarra: ”Mukana bonus live CD!!!”
sama ajatus kuin nimimerkillä johnny! kuitenkin joku kettuuntunut kesätyöläinen lätkäsee hintalapun anssin pärstän päälle, että hae siitä sitten symboliikkaa ;D
kaikenkaikkiaan oikein onnistunut kansi sanoisin, paljon jämptimpi kuin esim aukio-levyllä. pakko myöntää, että spontaanin hypyn ja kuvamanipulaation väliltä olisin veikannut kannen leijumistemppua jälkimmäiseksi. 9½
Ja nyt sitten on paljastettu (Facebook-palkissa), että toiseksi ”uudeksi” biisiksi tulee Hulatones-kappale suomeksi.
Yllättyminen on lievä sana kuvaamaan hämmästystäni. Ja sama pätee toki Nollaan.
Ennemminkin olisin kahdeksi uudeksi vanhaksi biisiksi veikannut niitä Laulukilta-kappaleita. No, hyvä että jää kaksi erinomaista biisiä varastoon, jollekin tulevalle levylle.
Itsellekin tuli ekana mieleen, että ompas huono photoshoppaus. Heh. Mukavan erilainen kansi!
Laulukilta-jutuista olisi voinut saada myyviä kansitarroja myös, ”mukana Jipun ja Anssin herkkä duetto”
Muuttuukohan Hulatones-biisin sovitus kuinka paljon alkuperäisestä?
Sami: ”Toivottavasti mainitsemaasi symboliikka ei tule hakea siitä, että sulla on jalat ilmassa ja naru (solmio) kaulassa.”
Jos kokoelma menee yhtä reisille kuin Aukio, niin sitten se tarkoitti juuri tuota!
Mika: ”Oliko ihan Anssin oma idea julkasta tämä kokoelma jo nyt? 4 albumia, 16 singleä(?). Kappaleiden määrällisesti ihan ok kokoelma, mutta 4 albumia – turhan aikaisin omasta mielestäni.”
Aloite kokoelman julkaiseminen tuli Sonylta. Itse olin aina ajatellut harkitsevani kokoelman tekemistä viiden levyn jälkeen, mutta onhan tässä tosiaan tullut huseerattua jo kymmenen vuotta – eiköhän se ole ihan hyvä välintilipäätöksen paikka.
Lisäksi tässä on sellainenkin pointti, että pelkäänpä tämäntyyppisten kokoelmalevyjen julkaisun olevan pian historiaa, niiden menekki lienee kärsinyt pahiten laskevista levymyynneistä. Tuumasin, että jos haluan julkaista kokoelman, niin se on syytä tehdä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Mika: ”Hiukan ehkä rahastuksen makua”
Ei ole pakko ostaa. Jos kuitenkin haluaa sijoittaa tähän rahansa, niin mielestäni levy tarjoaa panokselle hyvän vastikkeen: samaan hintaan saa kokonaisen livelevyn sekä kaksi uutta biisiä. Jos tätä myytäisiin vain noilla uusilla biiseillä, niin silloin myöntäisin rahastuksen, mutta tuohon livelevyyn on kuitenkin tarkoitus panostaa ja tehdä kokonaisuudesta hintansa väärti.
Kuten foorumilla (muistaakseni) aikaisemmin totesin: tämän voi nähdä niinkin päin, että kyseessä on livelevy, jonka kylkiäisenä saa singlekokoelman.
Laura: ”Anssin kuvasta tulee mieleen enemmän leijuminen kuin hyppääminen, mutta ehkä se oli tarkoituskin?”
Nimenomaan levitointivaikutelmaa haettiin. Yritin hypätä niin, että seisoma-asento säilyisi ilmassakin. Housuista ehkä huomaa parhaiten, että ollaan ilmojen teillä: ne eivät istu täysin normaalisti.
Johnny: ”Muuttuukohan Hulatones-biisin sovitus kuinka paljon alkuperäisestä?”
Uudet laulut vedetään vanhojen pohjien päälle. Ehkä jotain pientä viilausta suoritetaan, mutta tässä tapauksessa tuntui siltä, että kun alkuperäisessä versiossa ei ole mitään vikaa, niin miksi lähteä korjaamaan?
Ihanan persoonallinen kansi, tykkään todella!! 🙂
Minä menen jotenkin sekasin tästä kannesta, en kylläkään positiivisessa mielessä. Jotenkin tuntuu, että toi hyppääminen ei ollut paras vaihtoehto… mutta hyvä ku ees muut tykkää.
Petyin hieman tähän, kuten aukionkin kanteen. Yleensäkin nämä Anssin levynkannet ei oikein ole minua säväyttänyt, paitsi mitä nyt Rakkaus on murhaa albumin(myös sen levyn singlejen) kannet ja Aamu singlen kansi.
Hmph. Vai muka uusia biisejä levyllä. Molemmat vanhoja. Kumpihan niistä tulee olemaan se hittibiisi, joka soi radiossa?
Kun luin selityksen tuosta hyppyhommasta, niin kannen pisteet nousi roimasti. Hyppykuvat on oma taiteenlajinsa, jota olemme harrastaneet kavereiden kanssa jo monta vuotta. En tiedä ketkä kaikki näkee kuvat facebookistani, mutta sieltä sietää ottaa mallia. 😉 (Olemme kaikki loistavia, tietysti.) Tosin tuollainen maltillinen hyppytyyli sopii ehkä paremmin Anssille. Omituinen yhdistelmä kaikenkaikkiaan: pitkät hiukset, puku päällä ja levitointi. Omituinen on hyvä.
(Tuota Marilynin poseerausta en ollut ennen nähnyt, siinäpä haastetta seuraavalle kerralle!)
Ja tää on muuten ensimmäinen levynkansi, jossa Anssi katsoo kameraan. Vai katsooko?
Minusta taas Aukion kansi on paras Anssin tähänastisten albumeiden ilmiasuista (tämä uutuus mukaanlukien).
En mahda mitään mutta luulen että lisäkseni 98 % tuon kannen näkevistä luulee ja ajattelee että onpa nyt tehty tökeröä kuvankäsittelyä. Muuten ihan hieno. Tuskin siihen kannattaa kuitenkaan selitystarraakaan liimata 🙂
Ateljeessa oli ilmeisesti niin hyvä valaistus, että varjoja ei juuri tullut. Se on ehkä yksi syy, miksi tuo kuva näyttää päälleliimatulta. Jos Anssin varjo näkyisi selkeästi kuvassa, niin se varmaan auttaisi silmää hahmottamaan tilannetta paremmin.
Hmm… vielä kengät pois jalasta, niin olisi saatu Abbey Road symboliikkaa.
Levymyyntiä jos hieman spekuloi. Nummelahan on jo ”joka” kodissa. Suuria kuvioita myös aika monessa taloudessa. Nuo kaksi levyä edustavat yli puolta kokoelman biiseistä. Tuolla perusteella voisi ajatella että markkinarako ei ole kovin suuri. Toivotaan, että riittävä kuitenkin. Mystisiä ovat kuluttajien valinnat.
Makuja on monia.
Mielestäni hyvä, persoonallinen levynkansi. Varnmasti erottuu massasta.Me like!
Mukava kansi.
Ilmeetön hyppy. Hyvin olet onnistunut olemaan naama peruslukemilla.
Hae Ollin tilalle mäkimaajoukkueeseen.
Mari, Kaivos-singlen kannessa Anssi katsoo kameraan.
http://4.bp.blogspot.com/_mdAnZhgHXSA/SusFj4dHa2I/AAAAAAAAAUs/vmnP4449Stg/s1600-h/Kela+-Kaivos.jpg
Kaivos on muuten levyale-kampanjan PopXtra 2010 -bonuslevyllä ja Aukio mukana levyalessa.
Hilu: Samoin Tähtilaulu-singlen kannessa (muistaakseni), mutta ei minkään albumin kannessa. 🙂
PS. Jos levyn nimi on Singlet 2000-2010, niin kyllä biisien pitäisi ehkä olla kronologisessa järjestyksessä. Voihan se järjestys ehkä käänteinenkin olla…