Sekalaista
Yleensä postauksillani on jonkinlainen aihe, esimerkiksi zeniitti. Tällä kertaa päätin kuitenkin tuottaa päämäärätöntä horinaa, seuraavassa kaikkea mitä tulee juuri nyt mieleen.
♠ ♠ ♠
Juna
Viime viikonloppuna piipahdin keikalla Alahärmän Power Parkissa, matkustin junalla. Tampereelle asti samassa vaunussa istui kolme jatkuvasti höpöttävää seniorikansalaista. Suurin osa heidän kuuluvalla äänellä tuottamastaan informaatiosta oli erilaisten asioiden päivittelyä, mm. viereisellä raiteella nähty Kiitolinjan kontteja kuljettanut tavarajuna kirvoitti päänpyörityksiä ja ”voivoivoi” -huokauksen. Pidin kuitenkin siitä, kun he vuokra-asuntojen hintoja ja siivotonta kuntoa päivitellessään käyttivät termiä huoneusto. Siinäpä sana, jota kuulee nykyisin valitettavan harvoin.
Vain silloin seniorikööri meni hiljaiseksi, kun vaunumme läpi vaelsi ulkomaalainen perhe: isä, äiti ja kaksi lasta. En tiedä mistä päin olivat kotoisin, vaikuttivat päällisin puolin muslimeilta. Rouva ei ollut sonnustautunut huntuun, mutta hänellä oli päänsä peittona musta huivi. Vanhusten päät kääntyivät perheen kulun mukana, kaulat venyivät. Hiljaisuus rikkoutui ulkomaalaisten lopulta poistuttua seuraavaan vaunuun. Yksi eläkeläisistä tuhahti: ”Mustalaisia!”
Sitten vaunuun tuli mies, jolla oli ainoana matkatavaranaan moottorisaha. Hän nosti sahan hattuhyllylle ja istahti suoraan takanani olleelle penkille. Hetkeä myöhemmin aloin aistia oikein kirpsakkaa hienhajua. Syytin tästä tietysti moottorisahamiestä ja manailin mielessäni, että tarvitsiko sen nyt tulla siihen myrkyttämään tunnelmat. Seinäjoen asemalla metsuri hyppäsi sahoineen ulos. Haju kuitenkin jäi. Nuuhkaisin omia kainaloitani – avot! Loppumatkan istuinkin kädet tiiviisti kyljissäni kiinni.
VR:n lippujen hinnat eivät ole erityisen huokeita. Olisikin mukavaa saada rahalle vastinetta esimerkiksi kunnollisen ilmastoinnin muodossa.
(Oivalsin muuten juuri olevani itse vähintäänkin yhtä kova päivittelijä ja valittaja kuin tuo mainittu luumusukkajengikin – avaudun asioista vain eri paikassa, internetin suurella yleisönosastolla. Hähhää.)
♠ ♠ ♠
Mökkeilystä
Vietin muutaman päivän kesämökillä. Siellä tuli lähinnä mieleen, että mitähän järkeä koko mökkeilytouhussa loppujen lopuksi on? Aluksi pakataan puoli päivää jotta mukaan tulee varmasti kaikkea mitä saattaa parin päivän aikana tarvita. Ruokaostoksiakin tehdään, kaikkea tulee ostettua vähän liikaa, ihan varmuuden vuoksi. Kassalla Mauri Pekkarisen mittaisen kuitin loppusumma on vähintään sataseitsemänkymppiä. Sitten painavien laukkujen, kassien ja kapsäkkien kanssa sulloudutaan autoon ja ajetaan sillä ainakin pari tuntia korven suuntaan, juhannuksena tietysti ryömitään infernaalisessa ruuhkassa. Perillä pyöritään ahtaissa tiloissa hyttysten imeskeltävänä ja huomataan, että jotain tärkeää unohtui sittenkin kotiin. Mökkiin on sentään vedetty sähköt, ei kuitenkaan juoksevaa vettä. Kaikki askareet ovat työläämpiä kuin kotona.
On kuitenkin niin ihanan rauhallista – näinhän mökillä kuuluu ajatella.
Mutta on minulla kotonakin ihan riittävän rauhallista. On myös kaikki arjen käyttöesineet käden ulottuvilla, niitä ei tarvitse raahata satoja kilometrejä ja sitten naarata laukkujen pohjilta. Kotona on saunakin. Ja grilli. Järveä ei ole, mutta en minä sitä suuremmin kaipaakaan – en ole hanakka uimaan enkä kalasta. Pystyn rentoutumaan helposti kotisohvalla tai pihalla riippumatossa, ei minun tarvitse päästä metsään saadakseni akkuni latinkiin. Yöunetkin ovat ylivoimaisesti parhaita omassa sängyssä.
Miksi siis pitäisi vaivaa nähden vääntäytyä luonnon armoille?
Minä asun omakotitalossa, hiljaisella alueella. Ehkä haikailisinkin mökille jos majailisin hikisessä keskustayksiössä. Tässä elämäntilanteessa kuitenkin ainoa syy kesämökille vetäytymiseen on sen tarjoama mahdollisuus viettää rauhassa aikaa muiden ihmisten kanssa. Mökki on parhaimmillaan lyömätön sosiaalinen foorumi.
Sanotaan nyt vaikka niin, että hyvässä seurassa olen valmis painamaan villaisella kaiken mökkeilyyn liittyvän perkeleellisen säädön ja liittymään ruuhkaan.
♠ ♠ ♠
Sammakko
Myöhään eilisiltana päästin Armin pihalle laatimaan pissaa. Katselin portailta kuinka koira suuntasi aluksi juomaämpärilleen, nappasi sen vierestä jotain suuhunsa ja alkoi mäystää. Ihmettelin, että mitähän se nyt löysi, palasin sisään vetämään kengät jalkaan ja menin katsomaan.
Armin suu kävi edelleen päästyäni sen luokse. Kumarruin alas ja huomasin, että koiran suupielestä roikkui sammakon koipi. Samassa Armi sylkäisikin makupalansa nurmikolle: se oli kämmenen kokoinen rupikonna. Hämmästyksekseni konna oli edelleen hengissä ja lähti pomppimaan poispäin. Armin tila sen sijaan huolestutti: koira kakoi ja sen suusta alkoi puskea paksua valkoista vaahtoa, kuin korkatusta shampanjapullosta.
Armi kävi hieman ryypiskelemässä ämpäristään ja vaahdon erittyminen loppui. Koira näytti päällisin puolin normaalilta, mutta minua arvelutti. Menin sisään hakemaan netistä tietoa rupikonnien myrkyllisyydestä ja vaarallisuudesta koirille. Löytämäni informaatio oli hyvin ristiriitaista: jollakin keskustelupalstalla väitettiin koiran kuolleen rupikonnan myrkkyyn, toisaalla taas vakuutettiin, ettei sammakon syöminen vaikuta millään lailla. Rupikonna kuitenkin on myrkyllinen, siitä tuntui vallitsevan konsensus.
Kilautin päivystävälle eläinklinikalle, jossa kehotettiin huuhtelemaan Armin suuta juoksevassa vedessä 5-10 minuutin ajan. Koska koira ei ollut niellyt sammakkoa, niin suurempaa hätää ei pitänyt olla. Tein työtä käskettyä. Kävimme Armin kanssa levolle, heräsin kuitenkin tasaisin väliajoin tarkistamaan koiran kuosin.
Yö meni hyvin eikä nyt seuraavana päivänäkään ole ollut minkäänlaisia myrkytyksen oireita. Oli siis tuuria.
Aika jänniä nuo kuitenkin ovat, kun kaikkea mahdollista pitää syödä!
Päivitys kolme tuntia myöhemmin:
Kaikkea tosiaan pitää maistaa: nyt kulinaristin suuhun meni ampiainen. Armi vinkaisi ja kieli alkoi saman tien turvota. Koira luikki pimeän verannan nurkkaan ja näytti erittäin kärsivältä, siellä se istui silmät ummessa hengittäen hädintuskin kuuluvasti, turvonnut kieli suupielestä pilkistäen. Talossa ei tietenkään ollut kyypakkausta, joten kipaisin naapuriin josta tiesin sellaisen löytyvän. Tabletin antamisessa olikin haastetta: Armin paisunut kieli oli täysin poissa pelistä, pilleri jäi sen päälle vain pyörimään ja putosi yhä uudestaan suusta pois. Muussasin lääkkeen pieneen määrään vettä, mutta talossa ei myöskään ollut ruiskua, jolla mikstuuran olisi voinut tykittää suoraan kurkkuun. Yritin kikkailla troppia sitten teelusikalla koiran kitaan, mutta suurin osa taisi päätyä lattialle.
Eläinlääkärin päivystyksessä sanottiin, ettei hätää ole niin kauan kuin hengitys vain kulkee. Nyt Armi on maannut jonkin aikaa verannalla hengittäen aivan normaalisti. Eiköhän tuo taas tuosta.
Koiranpentu onkin nyt käynyt vuorokauden sisällä elämänkoulua ja makumatkailua oikein vaikeimman kautta. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, ettei tästäkään opittu yhtään mitään. Mitään ei muuteta! Näillä mennään! Kaikki syödään!
♠ ♠ ♠
Spam
Tänään tämän blogin historiassa ylitettiin hieman ikävä merkkipaalu: tänne lähetetyn roskapostin määrä nimittäin ylitti ensimmäistä kertaa lukijoiden postaamien kommenttien lukumäärän. Kommentteja on nyt postattu 4 510 kappaletta, roskapostia olen puolestaan saanut 4 524 viestin verran.
Onneksi spammifiltteri toimii hyvin, vain muutama roskaviesti on livahtanut seulan läpi. Filtteri tosin erehtyy aina välillä suodattamaan myös teidän postaamianne kommentteja. Minun täytyy siis haravoida paskakasa säännöllisesti ja hyväksyä käsin sellaiset viestit, jotka eivät ole spammia. Tämän vuoksi kommenttinne eivät aina välttämättä ilmesty heti näkyviin.
Jätevuoren tonkiminen on luonnollisesti ärsyttävää puuhaa, varsinkin kun spammia tulee nykyisellään jatkuvalla syötöllä. Suurin osa roskapostista on täysin käsittämätöntä uubadaabaa, esimerkiksi hetki sitten filtteriin jumittui tällaista asiaa:
GfmY7N wuiaxjahupke,[url=http:://sfpxzdixxubz.com/]sfpxzdixxubz[/url], [link=http:://tezqbefyooqz.com/]tezqbefyooqz[/link], http:://viwgcqljjgyr.com/
Kysynpähän vaan: mitä hyötyä tuollaisesta viestistä on kenellekään? Miksi netti pitää vasiten tukkia paskalla? Voitaisiinko roskapostin masinoijiin soveltaa iranilaista oikeuskäsitystä?
No, niin!
Huoneusto-sanaa käytetään ansiokkaasti Absoluuttisen Nollapisteen biisissä ”Ei, en ole rouva Bell”.
Millä oikeudella tunkeudutte
huoneustooni yöllä?
Sovitan hieman vaatteita
olette tulleet siis asian vuoksi
Onko tämä nyt aivan sopivaa
naapurit kuulee, tulee sanomista
Armi siis moiskautti sammakolle oikein kunnon suukon ja jäi odottelemaan, että muuttuuko sammakko prinssiksi! 🙂
Kyllä noiden pentukoirien kanssa saa olla kokoajan sydän syrjällään, kun ihan kaikkea pitää haistaa ja maistaa. Meidänkin Ransun suusta on löytynyt melkeinpä mitä vaan..erilaisia kukkia, kakkaa, etana, kiviä, kännykkä, herätyskello, plektra..lista on lähes loputon. Kun tuonne kitaan jo kivasti mahtuukin vaikka mitä ja kokoakin alkaa olemaan, että mukavasti ylettyy kiellettyihinkin tavaroihin. Meidän Ransu on myös mestari saamaan itsensä jumiin erilaisiin paikkoihin, esim. sohvan alle..kun ei vielä ymmärrä omaa kokoaan, mihin mahtuu ja mihin ei. Mutta on nuo kuitenkin vaan niin ihania kaikesta huolimatta! 🙂
Hurjan hauska postaus! Koko päivän on niin moni asia (ihan tarpeettomasti) ärsyttänyt, tämä jotenkin kevensi tunnelmaa. Tietty tuo Armin sammakonsyönti olisi voinut päättyä huonostikin. En ole ikinä tajunnut, että ne voivat olla myrkyllisiä! Oma koirani kerran naposteli sammakon, ehkä se ei ollut kuitenkaan myrkkykonna, mitään oireita ei tullut.
Päivitin Sammakko-tarinaan uuden loppukaneetin – Armi on tällä hetkellä aikamoinen kovan onnen koira.
Tajusin muuten juuri, että nuo molemmat Armin kulinaristiset neronleimaukset tapahtuivat perjantai 13. päivänä. Sammakkoakin tuli maisteltua tämän vuorokauden puolella.
On muuten ihan kummallista, että silloin kun hallussa on esim.kyypakkaus, ei yleensä tapahdu mitään, mutta sitten kun sitä ei ole, sitä varmasti tarvittaisiin jossainvaiheessa. Itse olen varmasti ammattini ja kokemusteni myötä tullut sellaiseksi, että kaikkea pitää olla saatavilla ”ensiapukaappi” pullollaan, usein ihan turhaakin. Kyypakkauksiakin ostan yleensä pari laatikkoa ja sitten joudun palauttelemaan niitä vanhentuneina takaisin apteekkiin.
Kiitos päivänpiristyksestä taas! Niin hauskaa ja elävää tekstiä! Kaikki ei tietysti niin kivaa Armin kannalta, mutta kokeilemalla oppii, tai sitten ei! Junassa on joo hauskaa kuunnella toisten juttuja! Tai sitten joskus ei niin hauskaa, varsinkaan silloin, jos joka toinen sana on v-alkuinen ns. voimasana. Meillä kivaa odoteltavaa aika isolla porukalla; viikon päästä nähdään Ylöjärvellä eräs sympaattinen, pitkänhuiskea, pikku-Oonankin, lapsenlapseni suosikkilaulaja! Mukavaa viikonloppua ja viikkoa!
Sulla on Anssi sana hallussa, näitä juttujasi on todella mukava lukea! Kertomus junamatkastasi oli hauska, Armin seikkailut hurjaa luettavaa. Mutta onneksi selvisitte säikähdyksellä!
Onneksi Armin seikkailuista selvittiin säikähdyksellä. Oma koiranikin tuppaa syömään ulkona aina jotain pientä, kun silmä välttää. Nyt pitääkin lenkeillä olla entistä tarkempi, kun täällä joku levittelee koirien lenkkipoluille rotanmyrkkyjä sisältäviä makupaloja. 🙁
Nämä taitavat olla aika yleisiä ongelmia kaupunkialueilla. Mutta Armille terkkuja, toivottasti oppisi varomaan ampiaisia. 😀
Tuohon Artun kommenttiin on kyllä pakko pistää, että mitä ihmettä?!? Onko jossain oikeasti levitelty polun varteen myrkytettyjä makupaloja? Onko siihen joku syy? Aika randomin kuuloista… 🙁
Anssi kyllä minusta tiivisti tuon mökkeilyn melko hyvin. Niin kivaa kuin onkin olla korvessa kesällä, niin kotona on kuitenkin usein sen verran hepompaa, ettei ihan liian montaa viikkoa välttämättä jaksaisi. 😀 Kupittaan puistokeikka sunnuntaina Turussa oli hieno, toivottavasti uusit jossain vaiheessa Turku-rundin edes jossain muodossa.
Meillä oli mökki. Minä inhosin sitä touhua juuri samoista syistä kuin Anssi tuossa kertoi. Kyllä siitä söhläämisestä oli rentoutus ja lepo kaukana. Pitkään kuvittelin olevani ainoa suomalainen, joka ei tykkää mökkihommista, mutta olen onnekseni saanut tavata sielun veljiä.
Minut sitten ryöstettiin itäkeskuksessa 6-7 09 10 klo 03.00 aikoihin kun olin Himaan menossa Yhtä äkkiä tajunta hävisi seuraava vaihe oli kun polisit pitivät minua pystyssä, ja portssari joka oli nähnyt tapahtuman oli sanonut että ne oli turkkilaisia ,itse en ollut vielä täysin tajuissani ja polisit veivät minun himaan mutta eivät ottaneet mitään henkilö tietoja eikä tilanneet ampulanssia minua oli kuristettu lyöty ja potkittu päähän jossa oli selvät ruhjevammat.eilen kävin poken luona kyselemässä montako niitä oli hän sanoi että kolme oli minun kimpussa.jos hän ei olisi tullut väliin olisin varmasti kuollut.
Kohtalolle ei voi mitään mutta tämä kyllä minuakin kyllä pari päiväämasensi kun ei tienyt mitä oli tapahtunut,en olut juovuspäissäni olin HC Pipojen saunaillassa olin ottanut noin 5 lonkeroa 8 tunnin aikana ,nämä olikai tuuleet takaapäin ja kuristaneet sillain että taju oli lähtenyt heti.niin kuin aikaisemminkin olen …sanonut en anna periksi kun vasta silloin kun olen kuolut,jos tämmöinen onnettomuus sattuisi että henki lähtisi ei se nytkään kaukana ollut.Niin toivon LODEN jäsenten pitävän rivinsä tiukkana ja taistelevan vahvemmin asian puolesta ettei rivit rupee rakoilemaan.