Tiedättehän miten nukkumaanmennessä unen ja valveen rajatilassa mieleen juolahtaa usein kummallisia ajatuksia? Minuun osui eilisiltana niin väkevä tunnelma, että oli pakko ravistella itsensä takaisin hereille ja kirjoittaa ajatus muistiin. Luin muistiinpanoni aamulla: Mitä Waspin lihoille tapahtui?

Kyse on siis W.A.S.P. -nimisestä hevibändistä, joka oli hamassa nuoruudessani hetken aikaa varsin suosittu. Yhtyeen maine rakentui pitkälti shokeeraavan lavashown varaan: W.A.S.P.in keikoilla juotiin verta, kidutettiin vähäpukeisia naisia ja viskeltiin yleisön sekaan raakaa lihaa – siis perinteistä hyvää meininkiä. Nukkumaanmennessä minua alkoi askarruttaa nimenomaan tuon raa’an lihan kohtalo. Kun lavalta katsomoon jytkähti lihanjötkäle, niin mitä pihvin käsiinsä saanut yleisön edustaja sillä teki?

Erilaisia vaihtoehtoja:

• Söi sen saman tien raakana – tätä W.A.S.P.in laulaja, Blackie Lawless, olisi luultavasti toivonut.
• Vei lihan kotiinsa ja valmisti siitä ruokaa.
• Vei lihan kotiinsa ja säilytti sen muistona mahtavasta keikasta. Ehkä yritti saada siihen Blackien nimmarin.
• Ojensi eineen vaivihkaa vierustoverilleen ja pyyhki kätensä edessään olevan farkkuliiviin.
• Linkosi kyljyksen takaisin lavalle.

Veikkaisin, että viimeksi mainittua tapahtui paljon. W.A.S.P.in keikkojen jälkeen lava ja salin lattia olivat varmaankin kuin Harmageddonin jäljiltä, maksettiinkohan keikkapaikkojen siivoojille erityistä W.A.S.P. -lisää? Vai laitettiinkohan uransa alkuaikoina bändin pojat itse siivoamaan omat sotkunsa? Näin kävi aikanaan Nummelan työväentalolla järjestetyssä bändikatselumuksessa: nuorten poikien hevibändi oli käynyt ennen keikkaa ostamassa ruokakaupasta palttuverta ja läträsi sitä ympäri lavaa. Esitys keskeytettiin siihen paikkaan ja yleisö sai seurata kuinka pimeyden ruhtinaat konttasivat lavalla kuuraamassa veriroiskeita koivulavasteista.