Ennen kuin rynnistää seuraaville rasteille, lienee viimevuotiseen tapaan syytä vilkaista vielä kerran peruutuspeiliin. Tällainen oli kulunut vuoteni blogimerkintöjen valossa:

Tammi-helmikuu 2010

Tammikuussa perustin Facebookiin fanisivun – itselleni tietysti. Olen käyttänyt tuota foorumia aktiivisesti ns. työasioitteni toitotamisessa ja se onkin palvellut siinä mainiosti. Blogi ja Naamattu tukevat hyvin toinen toisiaan: Facebook-sivulle on tullut raapaistua nopeita uutisointeja esim. yksittäisistä keikoista, blogissa puolestaan kirjoittelen laveammin erilaisista asioista. Fanisivun perustettuani blogin päivitystahti on selvästi harventunut, mutta toisaalta Naamattu-päivitykset ovat luettavissa myös täältä, sivun vasemman reunan laatikosta.

Tällä hetkellä tuon fanisivun seurannan on tilannut itselleen 2 659 Facebookin käyttäjää. Ylläpidon tilastoinnin mukaan päivityksiä kuitenkin katsellaan moninkertaisesti enemmän.

Tulipa tähän alkuun tylsää statistiikkalätinää. Mitä muuta viime vuonna tapahtui?

Helmikuusta takertui mieleen ainakin kolmen päivän pesti Viking Isabellalla. Seikkailua hyisellä merellä voi muistella ihan konkreettisessakin muodossa, sillä noilta keikoilta äänitettiin livelevy Elävänä ruotsinlaivalla. Kyseisen albumin raitojen kuuntelu tosin palauttaa itselleni ensimmäisenä muistiin sen, että nuo keikat tuli veisattua pahoissa lentsuissa. Olisihan se ollut ihan kiva plussa jos ääni olisi toiminut, kun kerrankin päästiin tekemään oikein livelevyä.

Maalis-huhtikuu 2010

Maaliskuu jäi aikakirjoihin ensimmäisen kokoelmalevyni julkaisuajankohtana. Kun levy-yhtiö ehdotti kokoelman julkaisemista hieman heikommin menestyneen Aukio -albumin jälkeen, en ollut mitenkään haltioissani. Olin aina itse ajatellut, että kokoelmalevyn julkaiseminen edellyttäisi vähintään viittä studioalbumia – minullahan niitä on vasta neljä.

Kun sitten alettiin puhua mukaan liitettävästä livelevystä, niin minäkin lämpenin hankkeelle. Itselleni Singlet 2000-2010 -tuplalevy onkin ensisijaisesti livealbumi, kokoelma uusine biiseineen on vain bonusta.

Julkaisu jatkoi kaupallisten itsemurhien sarjaa: levy debytoi albumilistan sijalla 21 ja putosi parin viikon jälkeen kokonaan pois. Tulipahan tehtyä.

Huhtikuussa olin vaihteeksi median hampaissa käytyäni puhumassa kaupallisista radioista toimittajille suunnatussa tilaisuudessa. Puheenvuorossani kiittelin vuolaasti radioiden panosta oman urani rakentamisessa. Iltalehti tiivisti nasevasti: Anssi Kela haukkuu radiot!

Parhaiten muistan kuitenkin huhtikuun siitä, että silloin taloon muutti uusi asukas: Armi-koira tassutti sisään ja väänsi ensitöikseen eteisen lattialle haisevan vastalauseen. Tuosta päivästä lähtien kaikki on ollut hiukan toisin. Nyt kymmenen kuukauden ikäinen koira on hiljalleen oppinut olemaan eläimiksi, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei otuksen palauttaminen kenneliin olisi tänä aikana käynyt kertaakaan mielessä.

Tuossa se nyt kuitenkin edelleen röllöttää – selällään kuorsaten, käpälät kohti kattoa. Ja hyvä niin.

Touko-kesäkuu 2010

Toukokuussa toteutettiin ensimmäinen kolmesta ilmaiskonsertista. Ideana oli kokeilla mitä yleisö olisi valmis maksamaan keikasta jos maksu olisi vapaaehtoinen ja sen suuruuden saisi päättää itse. Kokeilun tulokset: Helsingissä kuulijat maksoivat konsertista keskimäärin viisi euroa, Tampereella neljä ja Turussa kolme. Johtopäätös: tuolla tavoin ei kannata keikkailla.

Keikkoina kaikki kolme olivat kuitenkin mahtavia. Taloudellisessa mielessä ne eivät ehkä lyöneet leiville, mutta henkinen pääoma karttui ja kasvaa edelleen korkoa: muistelen noita esityksiä edelleen mitä suurimmalla lämmöllä.

Heinä-elokuu 2010

Heinäkuusta mieleen on helteiden lisäksi jämähtänyt soolokeikkani Bar Loosessa. Olen vuosien varrella esittänyt useinkin akustisia versioita heviklassikoista, mutta tuo esitys oli ensimmäinen, jonka rakensin kokonaan niiden varaan. Suosio oli suuri: keikasta kuulee kaupungilla edelleen ylistäviä sanoja (siis muidenkin suusta kuin omastani).

Kuun lopussa sain mieluisan vieraan ghanalaisen Rocky Dawunin saavuttua kyläilemään. Hänen kanssaan viettämäni neljä päivää olivat henkilökohtaisella tasolla eräs vuoden kohokohdista.

Elokuusta muistan erityisesti jättiläishämähäkin Olympiastadionilla.

Syys-lokakuu 2010

Syyskuussa tehtiin vuoden viimeiset bändikeikat. Niitä päästiin viime vuonna tekemään ainoastaan apeat kaksitoista kappaletta. Halukkuutta olisi ollut tehdä kymmenkertainen määrä – kysyntä kuitenkin puuttui. Ensimmäistä kertaa urallani tein vuoden aikana enemmän muunlaisia kuin bändikeikkoja. Tämä kehityssuunta on epämieluisa.

Tilanne on ollut vaikea niellä: olemme bändini kanssa aina vain parempia – ja keikkoja on yhä vähemmän. Vakavaksi naaman vetää sekin, että valittelin tätä aivan samaa tilannetta myös vuotta 2009 luotaavassa katsauksessani. Syvällä on kynnetty siis jo kaksi vuotta, eikä tunnelin päätä ole vielä näkösällä.

Marras-joulukuu 2010

Loppuvuotta väritti hyvitysmaksuista käyty keskustelu. Yritin sen puitteissa ajaa omalla pienellä panoksellani ammattikuntani asioita, mutta ymmärtäjiä tuntui olevan kovin harvassa. Ikäväkseni huomasin henkilöityväni hyvitysmaksuasiaan myös julkisessa keskustelussa: netissä törmäsin moniin keskusteluihin, joissa juuri minua käytettiin esimerkkinä ahneesta taivaanrannanmaalarista, joka vain haalii itselleen epäreiluja etuuksia kunnon kansalaisten selkänahasta.

Tuollaiseen on vaikeaa kommentoida mitään muuta kuin just.

Onneksi tapahtui positiivisempiakin asioita: Posetiivarin apina -kirjoitukseni osoittautui tähän mennessä tämän blogin suurimmaksi hitiksi: 15. joulukuuta täällä käytiin 3 303 kertaa, mikä lyö kirkkaasti vanhat kävijäennätykset.

Joulukuussa toteutin myös pitkäaikaisen haaveeni ja avasin tälle sivustolle oman Musiikkipuodin – nyt voin vihdoin myydä musiikkiani suoraan kuulijoille. Alkuvaiheessa myyntimäärät ovat vielä olleet, sanottaisiinko nyt vaikka varovaisia, mutta en perustanutkaan kauppaa rikastuakseni. Tarkoituksena on tarjota faneille pientä purtavaa levyjen välisillä kuivilla kausilla ja myös päästä itse tekemään musiikkia vailla albumikokonaisuuksien asettamia rajoituksia. Yksittäisten kappaleiden suoramyynti mahdollistaa tyylilliset kokeilut, joita odotan innolla pääseväni tekemään. Joten pitäkää silmällä tuota sivuston oikeaa yläkulmaa!

Summa summarum

Vaikka edelläoleva teksti onkin paikoitellen sävyltään negatiivinen, niin se ei kuitenkaan heijasta omaa mielentilaani – olen innoissani ja luottavainen tulevaisuuden suhteen. Vuonna 2011 tulee tapahtumaan mielenkiintoisia asioita: tiedossa on jo useitakin hankkeita, joita odotan malttamattomana. Kuulette niistä sitten aikanaan tällä taajuudella.

Toivottavasti voinkin vuoden päästä kirjoittaa, että 2011 oli vihdoin se vuosi, jolloin mittareiden viisarit alkoivat kääntyä suotuisampaan suuntaan.