GarageBand-tiedosto lennähti tällä kertaa hyvin mielenkiintoiseen osoitteeseen. Sen nimittäin otti vastaan Janne Joutsenniemi, tuo Stone– ja Suburban Tribe -yhtyeistä tuttu kelpo miekkonen. Olikin todella jännittävää odotella mitä speed metal -veteraani tekisi meidän kappaleellemme. Etukäteen Janne uhosi täyttävänsä sen niin tukkoon, ettei hänen jäljiltään mikään kone jaksaisi enää pyörittää tiedostoa.

En edes tiennyt mitä soitinta Janne aikoisi raidalle soittaa. Joten annetaan hänen itsensä kertoa:

Hei! Olen Janne Joutsenniemi, olen basisti.

Sanottakoon tähän alkuun, että tää Biisirinki-idea on mielestäni vähintäänkin herkullinen! Leikinomaista, ei liian tosissaan, mutta kuitenkin jotain oikeaa ja konkreettista. Diggaan siitä, että voi luottaa ensivaikutelmiin ja hetken inspiraatioihin. Musiikkia parhaimmillaan.

Mun tehtäväksi annettiin kuulostella mitä biisi mahdollisesti vielä kaipaisi. Toisin sanoen, täyttää se niin tukkoon, ettei Phil Spectorkaan pystyisi…

Ainoa ohjeistus oli: kitaroita alkaa olla riittävästi.

Noh, kuunneltuani kappaletta päivän pari, mun missio oli selkeä. Intro kaipasi jotain eteenpäin kuljettavaa melodiaa, kertsi hieman massaa, ja säkeistöt ilmaa. Lisäksi ajattelin kokeilla editoida biisiä hieman tiiviimmäksi, mutta se ajatus dumattiin hyvin nopeasti hahahah… Sellaisia ne biisinkirjoittajat (taiteilijat) ovat…

Intromelodiaksi löytyi biisin lopusta hyvän kuuloinen juttu edellisen kitaristin, Jukka Kinnusen, soittamana. Lopun modulaation takia sitä ei kuitenkaan voinut siirtää alkuun.

Siitä se ajatus sitten lähti: ”Tää olis hyvä slidella, jos joku oikea soittaja sen vetäisi… Mutta jos mä nyt kokeilen demoksi tähän jotain…”

Eli kitara kouraan sitten kuitenkin ohjeista huolimatta… Eihän mulla tietenkään ole slidea kotonani, eikä tyhjiä pullojakaan, joten kokeiltuani mm ruuvimeisseliä ja AA-paristoa, päädyin raapimaan kieliä ruokailuveitsellä. Aikani rämmittyäni slide kuulosti jo ”hieman sinnepäin” soitetulta joten kehtasin jättää sen muillekin kuultavaksi…

Veitsi-sliden jälkeen siirryin Hammond-huoneeseeni, B3 tulille. En hakenut mitään Uriah Heepia, päinvastoin jotain huomaamatonta mutta täyttävää. Halusin myös välttää liian hartaan ”Holvikirkko”-fiiliksen, joten pientä särmää ja pörinää piti sointiin kuitenkin saada. Hammondin kanssa mulla on aika kompleksinen suhde, joihinkin juttuihin se sopii kuin nenä poskeen, mutta joskus se taas pilaa kaiken, jätän lopputuloksen Anssin arvioitavaksi…

Lopuksi istuin vielä Rhodesin ääreen, siitä lähtee juuri biisin moodiin sopivaa pulputusta. Ja muutama huiluääni kitaralla vielä siihen kuorrutukseksi niin biisi oli osaltani valmis.

Ai niin, viimeiseen kertsiin halusin vielä hieman lisää imua, siihen hommaan joku perkussiivinen kolistin sopisi hyvin, mutta kun sellaisia ei kotoani löytynyt edes ruokailuaterimien seasta, pistin demoluonteisesti konetamburiinin hakkaamaan taustalle, senkin joku toivottavasti soittaa oikeasti jos ajatus tuntuu tarpeelliselta.

Näin, sehän kuulostaa ihan biisiltä! Ja jäi muuten todellakin soimaan madoksi korvaan…

Kiitos ja anteeks.

♠    ♠    ♠

Kappale tosiaan tuli Jannelta takaisin aika mielenkiintoisessa kuosissa: hän oli reteästi poistanut puolet introsta, välikkeen sekä koko C-osan! C-osa onkin kieltämättä ollut biisin ongelmallisin kohta: se on melko irrallinen muuhun kappaleeseen nähden. Minulla on kuitenkin ollut sen suhteen sanoitukseen liittyviä ideoita, joten en ole ainakaan vielä valmis luopumaan siitä.

Laitoin siis C-osan takaisin paikalleen, mutta tein muutoksia: palautin rummut toiseen säkeistöön ja puolestaan poistin ne C-osasta. Leikkasin siitä myös jouset, soitin niiden tilalle pehmoista synamattoa ja kopioin perkussioraitaa. Nyt se on ainakin erilainen – uskon, että lauluun liittyvän ideani kanssa C-osa lopulta saattaa kuulostaa ihan järkevältäkin.

Introa Janne piti ylipitkänä ja oli siksi napsinut siitä puolet pois. Tavallaan hän oli oikeassa: introssa on tähän asti jauhettu liian pitkään samaa asiaa. Palautin pituuden ennalleen, mutta käytin jälleen saksia ja tein muutoksia: nyt intro rakentuu hiljalleen eri elementeistä, sillä on jonkinlainen kaari. Pelinavauksena se toimii mielestäni nyt paljon paremmin.

Jannen editoinnit eivät siis läpäisseet seulaa, mutta kaiken hänen soittamansa ostan ilomielin. Erityisesti säkeistön Rhodes/huiluääni-kombinaatio miellyttää korvaa kovastikin, Hammond puolestaan tuo kertovärssyihin niiden kaipaamaa massaa. Slide-kitaraan oli sen sijaan aluksi vaikea suhtautua vakavalla naamalla. Ajatus Jannesta vetämässä otsa rypyssä Duane Allman -tyyppistä tuuheaa liukukitaraa oli vain jotenkin niin hupaisa… Mutta hyvinhän se kuitenkin toimii.

Biisin loppupuolella on tähän asti ollut tyhjä kohta, jossa ei modulaation lisäksi ole tapahtunut mitään. Olen varannut sen itselleni sooloa varten (pitäähän minunkin saada soittaa tähän jotain) ja nyt päätin ensimmäistä kertaa yrittää suoriutua kitarapalasta. Kytkin skeban koneeseen ja annoin palaa, tiluttelin jonkin aikaa vapaan assosiaation merkeissä. Sitten piti lähteä syömään ja ulkoiluttamaan Armia. Äänitin kuitenkin yhden oton – roiskaisin vain jotain ilman, että edes viritin kitaraa. Ajattelin murjaista oikean soolon myöhemmin.

Parin tunnin kuluttua palasin koneelleni ja kuuntelin. Mitä hemmettiä – soittamani soolo oli täysin älyvapaata rähmäkäpälöintiä! Rujo, aggressiivinen, teknisesti vaatimaton, omituinen. Meikä diggaa! Antaa sen nyt ainakin toistaiseksi olla noin, jonkinlaisena kauneusvirheenä muuten melko puleeratussa kappaleessa.

Käytin kitaraa, joka sattui olemaan lähimpänä työpöytääni: Kari Niemisen rakentamaa Versoul Telecasteria. Siinä on erikoisuutena tavallisten mikrofonien lisäksi normaalisti akustisissa kitaroissa käytetty piezo-mikki, jolla saa sähköiseen soundiin mukavasti pientä ylimääräistä rähinää.

Ai niin, tässä vaiheessa myös deletoin alkuperäisen akustisen kitarani, sitä ei enää tarvita. Tekstiasia ei ole edennyt sitten viime päivityksen, siksi päätinkin tällä kertaa tarjoilla näytteen kokonaan ilman lauluraitaa:

Biisirinki, vaihe 7

Kappale alkaakin olla jo melko täynnä, mitään isompia asioita tähän ei enää taida mahtua. Ennen lauluraitoja laitetaan kuitenkin kakun päälle vielä pari kirsikkaa!

BIISIRINGIN AIKAISEMMAT VAIHEET:

Ringin koollekutsu (29.12.)
Luonnos ja rumpuraita (13.1.)
Jouset (17.1.)
Basso (22.1.)
Akustinen kitara (25.1.)
Rautalankakitara (2.2)