Biisirinki: soolovaalit
Biisirinkiin on jälleen huomenissa tulossa isompaa päivitystä, mutta tähän väliin ajattelin altistaa kitarasooloni demokraattisen päätöksenteon rattaistoon.
Kuten edellisessä raportissa mainitsin, oli soittamani soolo vain nopea räpellys ilman täyttä ymmärrystä. Halusin kuitenkin vielä koeponnistaa pari toisenlaistakin lähestymistapaa ja soittelin kaksi vaihtoehtoista kitarasooloa. Te saatte päättää mitä näistä kolmesta soolosta käytetään valmiissa kappaleessa:
Ehdokas 2: Double Stop Delight
♠ ♠ ♠
Mikä sooloista on suosikkisi?
- Fingerpickin' Fun (49%, 106 Ääntä)
- Double Stop Delight (31%, 66 Ääntä)
- Räpellys (20%, 43 Ääntä)
Ääniä kaikkiaan: 215
Loading ...
noouuuuu, räpellys oli paras!!! äänestäkää ihmiset.
Nuo o aika rajuja sooloja tollaseen rennompaan biisiin:D Soundi ainakin. Räpellys silti paras
Anssi, sinä kun osaat tuon kitaransoiton / soolojen soittamisen jalon taidon ja teet sen vielä tyylillä (nämäkin soolot olivat loistavina esimerkkeinä), teethän vielä jonain päivänä levyllisen kipaleita, jotka sisältävät samankaltaista kitarasankaruutta, bassoa unohtamatta! <3
Fingerpickin’ fun, vaikka ei huonoja muutkaan.
Ehdottomasti Double Stop Delight. Siinä on minusta hyvä teema ja artikulointi selvää mutta silti mageen revittelevää.
Molemmat uusista ovat hyviä ja sopivasti Knopfler-henkisiä ainakin minun makuuni. Soundia viilaisin itse myöskin inasen, lähinnä erityisesti ensimmäiseen voisi sopia piirun verran kuivempi ja ehkä ihan hitusen vähemmän säröinen soundi.
Steve Morsen sanoin, tumeni notes. Vaikka itsekin tulee sotkeuduttua aivan liikaa ”kitarasankareiluun” niin ehkä biisin luonteeseen sopisi hieman Claptonmaisempi ote?
Itse asiassa biisin tekstiin sopii hiukan repivämpi soolo. Clapton puolestaan on minun kirjoissani yksi maailman tylsimmistä kitaristeista. Ihan hemmetin hyvä – varsinkin Cream-aikoina soitti kovaa kamaa – mutta vetää aina turvallisesti laatikosta. Esim. tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=_o3CIa3nrZE
Clapton vetää gunusti – mutta Beck vetää gunusti JA kiinnostavasti. (Ja ei: en nyt tosiaankaan vertaa itseäni näihin hahmoihin. Pelaavat hiukan eri liigassa kuin meikäläinen…)
no, ei mikään noista ollut huono, mutta noitten näytteiden valossa fingerpicking kuulosti parhaimmalta. Varaan kuitenkin oikeuden muuttaa mieltäni kun kuulen koko kappaleen putkeen, koska lopulliseen kokonaisuuten joku mu voikin istua paremmin….
Myönnetään, Clapton oli huono vertaus. Beck vastaavasti loistava. Monasti unohtuu se perusajatus, että soolololla yritetään kertoa jotakin. Pienestä siemenestä kasvaa iso puu 🙂
Siis PITÄISI yrittää kertoa jotakin.
Tässä muuten yksi kovimmista kepittäjistä ikuna jota kukaan ei liiemmälti tunne:
http://www.youtube.com/watch?v=JX61Jlvd-Yw&feature=channel
Sorry meni off topic…
Ei huolta, kitarasoolothan tässä ovat aiheena.
Ihan kelpo soittoa löytyi linkin takaa, kekseliästäkin. Minulla on vain pieniä suhtautumisvaikeuksia noihin kitarainstrumentaaleihin: kovin harvoin ne ovat oikeasti biiseinä erityisen valideja. Enpä minä tuostakaan kappaleesta muista enää mitään, kaksi minuuttia kuuntelun jälkeen. Eli hienoa soittoa – muttei välttämättä hienoa musaa…
Mutta hauskaahan tuollaista instrumentaalikamaa olisi joskus tehdä, näin niin kuin soittajan vinkkelistä… Ehkä pitäisikin ottaa tulevaisuudessa oikein asiakseen!
🙂 Jep. monesti nuo instrumentaalit sotkeutuu omaan näppäryyteensä, mutta niistä löytyy hienoja juttuja joista saa idiksiä. Niin kuin joku joskus sanoi ”good composer doesn’t imitate, he steals” 🙂 Tosin täytyy herralle (siis Mr. Kela) nostaa hattua siitä, että aikanaan sai meikäläisen huomaamaan biisit metsältä (ja myös sanoituspuolella). Ja kitaristinakin aika äijä, joka ilmeisestikin johtuu siitä, että pään sisällä on nuotit oikeessa jonossa.
Mutta palatakseni asiaan, niin ehkä sellainen yhden oton veto suoraan munaskuista sopis tähän aika jees. Kaiken muun säätämisen (siis tähän biisiin) rinnalla olis varmasti aika paikallaan. Valot pois ja Gretch tulille.
Oletkos Anssi tutustunut Musen tuotantoon kuinka paljon? Mitä mieltä? Keulakuva Matt Bellamy on kans aikas huippu kitaran varressa (vaikka itse aina väheksyy haastatteluissa omia taitojaan). Tässä yksi mun mielestä huippukonserteista, Wembley 2007 http://www.youtube.com/watch?v=j8WP7aOD_9Q 🙂
Ääneni saa Ehdokas numero kaksi(2). Ykkösessä on vain sellaisia juttuja joista en diggaa, esimerkiksi noin 13 sekunnin kohdalla oleva bendaukset. Kakkosen loppu on myös parempi.
Kakkoselle napsahti ääni
Anssille bloggausaihe ehdotus. http://vartijavahti.wordpress.com/2011/02/17/ykn-ja-bar-bakkarin-jarjestyksenvalvojat-vakivaltaisia/
Kiinnostaisi kuulla ajatuksia tästä.
Haluan laittaa Anssia kakkoseen!
1 tai 3, vaikea sanoa. Kummatkin vitun hyviä.
Äänestin silti Räpellystä. Siinä on enemmän särmää. Ja tarina soolon synnystä on liian hieno hukattavaksi!
Oletkos Anssi tutustunut Musen tuotantoon kuinka paljon? Mitä mieltä?
Pari Musen levyä löytyy hyllystä, hieno bändi ja hyvää soittoa.
Anssille bloggausaihe ehdotus. Kiinnostaisi kuulla ajatuksia tästä.
Paha tuosta on mitään kirjoittaa, kun ei asiaa lainkaan tunne. Jos linkattu tapaus pitää paikkansa, niin onhan tuo täysin pöyristyttävää toimintaa.
Äänestäkää nyt hyvät ihmiset sitä räpellystä, ainoa missä on ns. asennetta ja sitä kaivattua särmää! Lähtee uhkaavana, nousee sfääreihin ja lopussa menettää järkensä. Muodollisesti päteviä toki muutkin, mutta aika perusvetoja pohjimmiltaan. Sellaisia Jarmo Nikku meets… joku toinen lauantai-illan viihde-ohjelmissa soitteleva studiomuusikko.
Samaa mieltä JMN:n kanssa siitä, että Räpellyksessä on särmää. Tietyt asiat siinä kuitenkin tökkivät liikaa: soundi on ehkä turhankin rujo (muuhun piisiin verrattuna päälleliimattu) ja se lopun nouseva juoksutus ei musta vain toimi. Mutta koska en osaa valita noista kolmesta mitään ylitse muiden, joudun äänestämään tyhjää…
Minustakin soolon tulee ehdottomasti olla menevä ja melko runsasnuottinen (ei pitkiä venytyksiä). Kaikki näytteet ovat siinä mielessä ihan passeleita.
Ylitse muiden on kuitenkin mielestäni ehdokas nro 2, sillä siinä on sitä jotain! Pidän soittonäytteen yksinkertaisuudesta; turhaan kikkailuun ei sorruta, eikä homma lähde niin sanotusti lapasesta. Pidän myös kitaran puhtaasta soundista sekä soolon kaksiäänisyydestä.
Soolo nro:2 ehdottomasti.Tyylillisesti sopii parhaiten tähän biisiin.Tarpeeksi raju mutta ei liikaa ”vingutusta”
Tunnista kitaristit
http://img.photobucket.com/albums/v131/Nick_J_A/guitar.jpg
PS Vaikka äänestin ykköstä, niin kakkosen teema jäi kyllä päähään soimaan.
Kyllä siinä räpellyssoolossa on niin mahtava räjähtävä aloitus, että soisin sen jäädä. Eli ehdottaisin vanhasta alku, soundi ja asenne sekä uudesta samassa hengessä sitten loput. 🙂
Johnny: kaikki muut tunnistin, mutta alimman rivin kakkonen ja viimeinen jäivät hämäriksi, keitä mahtavat olla?
JMN, nuo samat kaksi hahmoa näyttävät tuottavan päänvaivaa muillekin. Peter Greeniä on ainakin ehdotettu alimman rivin viimeiseksi.
Joo, on se Peter Green! Sitten enää tuo sinistratoinen miekkonen. Tuo etäisesti mieleen Adrian Belew, mutta onko hän riittävän legenda ollakseen tuossa seurassa? No mutta sillä mennään toistaiseksi, ilmoita jos jostain oikeat ratkaisut löydät.
JMN, toinen kaveri vasemmalta alarivissä
http://www.youtube.com/watch?v=_scC6iFf1Nc&playnext=1&list=PL5CF78D891EDB5A84
Kyllä se soolona mieltäylentävin ja hauskin oli mielestäni tou Fingerpickin’ Fun, ja sitä myös tuli äänestettyä. Oli hienoja sooloja kyllä kaikki!
Nyt kun tuolla Musea koskevassa kommentissasi mainitsit levyhyllysi, niin rupesi kiinnostamaan: Mitä oikein löytyy levyhyllystäsi, ja mikä siellä on erityisen mieluisaa? Olisi kiva vähän syvemminkin tietää, jos kiireiltäsi ehdit/jaksat… 😉
Biisi on siirtynyt jo miksaajan käsiin, joten soolovaalit julistetaan nyt päättyneeksi. Voittajasta ei missään vaiheessa ollut epäselvyyttä, ehdokas 1:llä mennään.
Entäs biisin nimi? tuleeko tänne se äänestys jossain välissä?
Mietiskelin saamiani ehdotuksia ja yksi niistä tuntui niin selkeältä, että ajattelin sittenkin jättää sen nimiäänestyksen tekemättä. Toivottavasti tänään ehdin tekemään uuden Biisirinki-päivityksen, siinä tuo nimikin sitten paljastuu.
Tehdäänkö miksaus Garagebändissä vai jossain muussa ympäristössä? Entäs masterointi? Voisiko näistä työvaiheista saada tarinaa myös tänne?
Biisirinkiin ilmoittautui muuan ihan virallisen studion omistaja, joka halusi suorittaa miksauksen. Toimenpide toteutetaan Pro Toolsilla, jolla saadaan kuitenkin aika paljon parempaa jälkeä kuin GarageBandilla. Joten ”alusta loppuun saakka GarageBandilla” -tyyppistä hanketta tästä ei sittenkään tullut.
Mutta näistä jälkitöistäkin tulee kyllä aikanaan tarinaa.
Mietin itsekin, että olisi helpompaa, että biisin nimi päätetään sieltä päästä, kun niitä ehdotuksia oli aika paljon, ja muutenkin tämä taiteellinen osuus olisi ehkä kivempi jättää artistille itselle, kun on laulun sanatkin tehnyt. Mielenkiinnolla odotetaan minkä nimet valitsit!