Inventaario

| Aiheet: Jumittelu | Kirjoittaja:

Mistähän sitä kirjoittaisi? Kaivelen taskujani, olisikohan siellä tarinoita? Vapaata assosiaatiota taskuista löytyvistä asioista:

Vasen etutasku

Tämä tasku on meikäläisen lompuuki. Käteistä tarvitsee nykyisin niin harvoin, ettei sitä tule pahemmin pidettyä päällä. Nyt taskun saldo näyttäisi olevan 4,50.

Yläasteella käytin niin kireitä farkkuja, että jotkut luokkatoverini kutsuivat minua jonkin aikaa nimellä ”Kaksviiskyt, kynä ja kumi”. Liikanimi tuli siitä, että taskujeni sisällöstä pystyi kuulemma housujen tiukkuuden vuoksi muodostamaan hyvän näkemyksen päältäpäin, irvileukojen mukaan siellä näkyi olevan kaksi markkaa, viisikymmentä penniä, kynä sekä kumi.

Kannoin tässä taskussa pitkään käteistä, joskus runsaitakin summia. Olin tuttavapiirini viimeinen mohikaani, jostain kumman syystä en hankkinut minkäänlaista maksukorttia ennen vuotta 2004. Siihen saakka talletin suuret setelit vasempaan etutaskuuni. Katsoin tarpeelliseksi kuljettaa mukanani riittävää pohjakassaa, jottei tarvinnut jatkuvasti ravata automaatilla. Aika tyylipuhdasta kolkyt donaa -meininkiähän se toki oli. Nummelan menestyksen jälkeen oli tietysti suurenmoista, kun rahaa oli hiukan enemmän. Kyllähän se tuotti jonkinlaista alkukantaista tyydytystä, kun taskussa pullotti paksu nivaska valuuttaa.

Näin jälkikäteen ajatellen saatoin olla aika ärsyttävä tyyppi.

No, jäihän minulle sentään 4,50.

Maksuvälineiden lisäksi säilön vasempaan etutaskuuni kuitteja. Nyt päällimmäisenä näkyy olevan eilisen soolokeikan taksikuitit.

Joitakin aikoja sitten satuin laulavan taksikuskin kyytiin. Minut tunnistettuaan kuski tempautui kertomaan karaokelaulamisen hienouksista antaen ratin takaa lukuisia musiikkinäytteitä mm. erilaisista vibraatoista. Puolimatkassa mittarikin painettiin kiinni, kun oltiin kerran saman alan miehiä.

Käteisen, kuittien ja maksukorttien lisäksi tämä tasku kätkee vielä muutaman muunkin kortin: ajo- sekä kelakortin, sukeltajakortin ja tietysti elinluovutustestamentin. Viimeksimainitun soisi löytyvän jokaisen kansalaisen taskusta, myös sukeltajakortin suorittamista suosittelen lämpimästi.

Sukeltaminen on mahtavaa, pinnan alla on kummallinen maailma. Neljä vuotta sitten olin juuri suorittanut OWD:n (kuvassa näkyvä sininen kortti) ja osallistuin sukellussafarille Thaimaan Similanilla. Toisena päivänä törmäsimme Koh Bon West Bridgellä parveen mantoja – ne ovat niitä suuria siivekkäitä kaloja, jotka ikäänkuin lentävät vedessä. Mantat liitelivät pitkään ryhmämme päällä, tunnelma oli kuin tieteiselokuvasta.

Noustuamme pintaan divemasterimme kertoi meidän olleen erittäin onnekkaita: kuulemma yksi sukeltaja tuhannesta näkee mantoja.

Seuraava sukellus muutamaa tuntia myöhemmin, Tachai Pinnaclella. Jotain isoa. Jotain aika helvetin isoa! Pakettiauton kokoinen valashai kierteli hetken ympärillämme, lähes kosketusetäisyydellä. Katosi sitten siniseen.

Pinnalla divemasterimme kertoi, että valashain näkee yksi sukeltaja kymmenestä tuhannesta.

Oikea etutasku

Oikeassa etutaskussa pidän avainnippua, jolla aukevat elämäni tärkeimmät lukot. Bonuksena kimpussa roikkuu myös pullonavaaja. Monia ovat olleet ne tilanteet, joissa porukan ainoalla absolutistilla on hallussaan avain kaljapullojen sisältöihin. Tosin keikkareissuilla Ketonen on taitava avaamaan korkkeja monenlaisilla vehkeillä: kelpo miekkosen osaavissa käsissä putelit sihahtelevat auki sormuksilla, sytkäreillä, kännyköillä ja vaikka millä. Ilman minua ja Ketosta ryypiskelevä seurue olisi kuitenkin pulloineen hätää kärsimässä.

Tässä taskussa pidän myös pullonavaajaakin tärkeämpää apuvälinettä: kynsileikkuria. Äkkiseltään pienen manikyyrivehjeksen pitäminen aina käden ulottuvilla ei vaikuta erityisen miehekkäältä – ollaan vain askeleen päässä tuuheuttavasta ripsarista – mutta kitaraa ammatikseen soittavalle kynsileikkuri on tuikitarpeellinen taskussapidettävä. Varsinkin sormilla soittaessani kynsiin tulee helposti halkeamia, repeämiä ja rispaantumia, joita joutuu välillä korjailemaan kesken keikkaakin.

Sormista tulee mieleen kädet ja niistä puolestaan koulun käsityötunnit.

Ala-asteella oppilaiden piti valita teknisten- ja tekstiilitöiden välillä. Default-asetuksena tietysti oli, että kaikki pojat valitsevat puutyöt ja tytöt rättikässän.

Minä valitsin tekstiilityöt. Tämä herätti hämmennystä koulun johtoportaassa asti: rehtori pyysi minut puheilleen ja kysyi, että onkos Anssi nyt tästä hommasta aivan varma? Minä olin. Aloin parsia ja virkata tyttöjen kanssa.

Jäin kuitenkin nuorten naisten seurassa hiukan ulkopuoliseksi, pari pipoa kudottuani anoin siirtoa teknisiin töihin. Se järjestyi. Ensimmäisenä teknisenä työnäni tein isälleni joululahjaksi linnunpöntön. Pönttöni edusti siinä mielessä vallankumouksellista lintuarkkitehtuuria, ettei siinä ollut lainkaan pohjaa.

Kolikkotasku

Farkkujen oikean taskun yläpuolella olevaa pientä kolikkotaskua ei monikaan taida käyttää? Minä käytän: siellä on lajitelma erilaisia plektroja sekä korvatulpat.

Plektroja on useita paksuuksia: keikoilla soitan sähkökitaraa yleensä 1 mm paksuisella plektralla, akustisen kanssa käytän vahvuutta 0.73 mm. Studiossa tarvitsen laajempaa palettia, ohuin käyttämäni plektra on paksuudeltaan 0.38 mm.

Korvatulppiin turvaudun lähinnä treenikämpällä, keikoilla korvissa on yleensä nappikuulokkeet. Kuvasta näkee tulppien muuttuneen melko ikävän värisiksi, niiden kuuluisi olla kirkkaan keltaiset. Tulpat ovat kuitenkin itse asiassa melko tuoreet, niihin on vain tarttunut väriä taskun kankaasta.

Kuulonsuojauksesta tulee ensimmäisenä mieleen ne vanhemmat miehet, jotka vasten tahtoaan rokkibändille altistuessaan tunkevat välittömästi sormet korviinsa ja luovat tuskaisina kiukkuisia katseita lavan suuntaan. Kuitenkin näitä aivan samoja hahmoja näkee tyytyväisinä paljain korvin sietämättömästi kirkuvan sirkkelin, tahi muun erittäin kovaäänisen työkoneen vieressä. Tuollainen mekkala ei näytä laisinkaan käyvän rokinvastaisiin pumpulikorviin.

Toisille ilmeisesti maittaa vain hiukan industriaalimpi mättö.

Vasen takatasku

Täällä on yleensä vain koiran kakkapussi.

En lähde assosioimaan.

Kommentit

  1. Tällaiset on aina hauskoja! Naisbloggarit vastaavasti kertoilee käsiveskojensa sisältöjä. Mutta ei puhelinta housuntaskussa?

  2. Heh, Anssilla on lompakossaan kelakortti.

    Fantastisen tyhjänpäiväinen artikkeli! Piristi mukavasti jokseenkin synkkää maantantaipäivää. Kiitos tästä.

    Minäkin halusin ala-asteella rättikässään. Rehtori otti puhutteluun ja pelotteli, että missaan poikien liikuntatunnit, jos valitsen sahojen ja vasaroiden sijaan rätit ja lumput. Urheilullisena nuorena peruin sitten päätökseni ja menin muiden poikien kanssa nauttimaan sirkkelin metelistä ja sahanpurun hengittämisestä.

    Myöhemmin tajusin, että näin ei ollut, sillä eivätpä ne kässäntunnit ja liikunta koskaan mitenkään päällekkäin osuneet. Tunsin tulleeni kusetetuksi ilmeisen vanhoillisen rehtorin toimesta. Harmitti kovin.

  3. Elinluovutustestamentti on ollut lompakossani jo useita vuosia. Oikeassa etutaskussa täytyy aina olla nenäliina, niin farkuissa kuin takeissakin. Ilman nenäliinaa on ihan orpo olo, vaikka sitä ei tarvitsisikaan.

  4. Anssin vasen takatasku toimii joillakin keikoilla myös väliaikaisena huuliharppusäilönä.

  5. Pikkutaskua olen kyyllä kutsuttavan usein kolikkotaskuksi (itseasiassa useammin kuin pikkutaskuksi). Eihän niitä voi etutaskuunkaan laittaa (jos ne ei lompakossa ole), sillä sittenhän ne lentelee muita, isompia esineitä kaivettaessa. Toisaalta, en minäkään laittaisi korvatulppia samaan taskuun kolikoiden kanssa!

    Miehekkäintähän on kuitenkin soittaa kolikoilla (tyyliin Queenin Brian May).

  6. Missäs on kondomit?

    Eikö Anssikaan käytä kondomeja kuin ei myöskään apulannan Toni, kun harrastaa seksiä bändäreitten kanssa?

  7. Häättänäm häättänäm, Anssi on kuulemma juuri aloittanut settinsä Cläpän lämmittelijänä My My Hey Heyllä.. Ollapa siellä nyt!!

  8. @Nicky K.:
    Totta, kolikkotaskuhan tuon pikkutaskun virallinen nimitys taitaa olla. En muistanut sitä kirjoittaessani, korjasin sen nyt tekstiin.

    @Kondomikysymys:
    Käytän farkkujeni alla valurautaista siveysvyötä, joten kondomeille ei ole tarvetta.

  9. Anssin mielikuvitus on vertaansa vailla! Loistavaa tekstiä jälleen!

    Itselläni tuo kolikkotasku on farkuissa ainoa tasku, jossa pidän mitään tavaroita. Tietystikään kovin isoja esineitä sinne ei saa mahdutettua, mutta kaiken mahdollisen pyrin pistämään sinne. Tämä johtuu siitä, että olen huomannut farkkujen taskujen tuppaavan kulumaan puhki esim. avaimista. Reiän tehtyään terävä esine valahtaa taskusta aina lahkeeseen ja jatkaa matkaansa maahan. Kolikkotasku on kuitenkin kestävää tekoa.

    Surullinen tosiasia on, että vanhojen kunnon kolikkotaskujen suosio on laskemassa. Nykyään yhä harvemmista farkuista sellainen ylipäätään löytyy.

  10. Taskut tyhjänä eilisestä…hyvin vedit Anssi Claptonin ”lämppääjänä” hartwalilla.Hyvin se kyllä veti se ”lupaava nuori blueskitaristikin”

  11. Komppaan edellistä, eilinen keikkasi tuli vieläpä täytenä yllätyksenä. Sääli ettei levyilläsi juurikaan kuulla moista revittelyä. Hyvät biisit toki kantavat pitkälle ja monesti simppelit sovitukset toimivat, joten mitään itsetarkoituksellista kikkailua en peräänkuulutakaan. On kuitenkin tullu aiemminkin keikoillasi käyneenä huomattua, että kun alat kunnolla päästellä höyryjä ulos ja annat palaa niin soittosi lisäksi etenkin laulu on todella vakuuttavaa kuultavaa! Levyillekin ihmeessä enemmän täydellä latingilla!

    Kiitos.

  12. Elinluovutuksesta: Elokuusta 2010 alkaen elinluovutus on ollut default asetus eli jokainen suomalainen on kuollessaan elinluovuttaja ellei sitä eläessään ole erikseen kieltänyt.

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.