Enemmän fillarilla, vähemmän autolla
WWF Suomi on tänään julkistanut Tunnista teko -ilmastokampanjan, jossa monet julkisuudesta tutut naamat kertovat mitä konkreettista aikovat tehdä ilmaston hyväksi. Mukana ovat mm. Maija Vilkkumaa, Sipe Santapukki, Markus Maulavirta, Jonne Von Hertzen sekä myös allekirjoittanut. Jokainen meistä valitsi yhden ilmastoteon, jonka lupaamme toteuttaa arjessamme.
Minä valitsin ilmastoteokseni pyöräilyn. Valinta oli helppo siinä mielessä, että liikun fillarilla jo valmiiksi melko paljon – nyt lupaan jatkaa hyväksi havaitsemallani linjalla, ja yritän kannustaa muita samaan.
Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni polkupyörän päällä. Fillarilla pääsi kätevästi paikasta toiseen, mutta se oli myös kelpo harrastusväline. Ajoin kavereiden kanssa kilpaa: pidempiä matkoja kaduilla, crossiratoja leikkipuistoissa, trialia metsissä. Fillarilla tehtiin temppuja: hypittiin hyppyreistä, laskettiin kuinka monta valotolpanväliä pystyi keulimaan, tasapainoiltiin paikallaan seisovan pyörän päällä. Jotkut temput olivat sellaisia, että niistä ehjin nahoin selviäminen oli enemmänkin hyvää tuuria kuin taitoa. Mieleen tulee esimerkiksi se kerta teini-ikäisenä, kun eräs vanhempi kaverini kiinnitti autoonsa hinausköyden ja veti minua fillarillani aika hyvää vauhtia pitkin valtatie 2:sta. Tietysti ilman kypärää, sellaisia ei noihin aikoihin tunnettu. Polkupyöriä myös tuunattiin tyylikkäämmiksi: laitettiin lisävarusteita, poisteltiin lokareita ja vaihdeltiin eri kokoisia renkaita. Vanhemmat tosin saattoivat vastustaa näitä pimppauksia, toisinaan fillarit jouduttiin katkerissa tunnelmissa palauttamaan alkuperäiseen asuunsa.
Pyöräily oli pirun hauskaa. Jossain vaiheessa kuitenkin lopetin sen, jälkeenpäin olen ihmetellyt sille syytä. Ainakin yläasteella vielä fillaroin aktiivisesti. Sen sijaan lukioajoilta päässäni ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, että olisin pyöräillyt kouluun. Silloin se varmaankin loppui. Nyt kun asiaa muistelen, niin olisikohan siinä käynyt niin, että silloinen fillarini meni rikki? Takavanne taisi vääntyä niin, ettei sillä voinut enää ajaa. Jostain syystä en enää nähnyt tarpeelliseksi laittaa pyörää kuntoon. Lopetin fillaroinnin: en ajanut metriäkään seuraavaan lähes kahteenkymmeneen vuoteen.
Palasin polkupyörän selkään vasta muutettuani kolmekymppisenä Helsingin keskustaan. Myin Punavuoreen asettuessani auton pois, siitä oli ydinkeskustassa huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä. Parin vuoden ajan liikuin jalan ja julkisilla. Vasta silloin sytytti: pitäisiköhän ostaa fillari?
Hankin halvahkon maastopyörän ja aloin ajella. Tajusin heti tehneeni yhdet elämäni fiksuimmista kaupoista: pyöräilyhän oli aivan ässää! Olin ajatellut, että fillarointi kaupungissa olisi jotenkin työlästä. Eihän se sitä tietenkään ollut, vaan paljon helpompaa kuin autoilu. Itse asiassa se oli nopeampaakin: huomasin taittavani muutaman kilometrin matkat keskusta-alueella huomattavasti sukkelammin fillarilla kuin autolla. Ei enää ruuhkissa seisomista, ei enää loputonta parkkipaikkojen metsästystä. Polkupyörä osoittautui kaupunkialueella täysin ylivoimaiseksi liikkumismuodoksi. Hämmästelin miksen ollut hoksannut tätä jo vuosia aikaisemmin.
En halua paasata, että jokaisen suomalaisen pitäisi alkaa pyöräillä autoilun sijasta – ymmärrän hyvin, ettei se ole kaikille mitenkään mahdollista. Jos kuitenkin autoilet yksinäsi usein lyhyitä, joidenkin kilometrien matkoja, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan välillä fillaria. Saatat yllättyä positiivisesti pyöräilyn helppoudesta ja hauskuudesta. Säästät samalla bensakuluissa, eikä pienen liikunnankaan tiedetä olevan yleisesti ottaen erityisen vahingollista. Myös ilmasto kiittää. WWF:n tuoreessa ilmastoraportissa todetaan seuraavaa:
”Vuonna 2009 Suomen kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt olivat noin 20 % maan kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Henkilöautoilun osuus Suomen liikenteen kokonaispäästöistä on noin 45 %. Henkilöautoilun osuus kaikista matkoista on (vuonna 2004 – 2005 tehdyn henkilöliikennetutkimuksen mukaan) 58 prosenttia ja julkisen liikenteen osuus kahdeksan prosenttia. Jalankulun, polkupyöräilyn ja muiden kevyen liikenteen kulkutapojen osuus on 32 prosenttia kaikista matkoista.
Merkittävä osa tieliikenteen päästöistä syntyy Suomessa lyhyistä, muutaman kilometrin pituisista matkoista, jotka voitaisiin helposti hoitaa vähemmillä päästöillä joukko- tai kevyellä liikenteellä.”
En yritä jeesustella tämän asian kanssa. Viimeiset pari vuotta olen asunut omakotitalossa ydinkeskustan ulkopuolella, pihalla seisoo taas auto. Välillä tarvitsen sitä, useinmiten kuitenkaan en. Olenkin huomannut, että saan nykyisin huomattavasti enemmän fiiliksiä auton seisottamisesta pihalla kuin sen ajamisesta. Auto ei ole enää liikkumiselle se ensimmäinen vaihtoehto. Itse asiassa siitä on tullut melkeinpä viimeinen – starttaan moottorin vain jos minulla ei ole muuta mahdollisuutta.
En myöskään pyöräile talvella, olen siihen liian mukavuudenhaluinen. Kunnioitan kyllä suunnattomasti niitä sankareita, joita näen fillarin selässä alle kahdenkymmenen asteen pakkasissa. Minusta ei ole siihen, kuljen talvisin mieluummin junalla.
Haluaisinkin innostaa kaikkia miettimään tulevaa pyöräilykautta. Voisiko joitakin ajamiasi automatkoja polkaista munamankelilla? Pienten matkojen pyöräily autoilun sijaan on pieni teko. Niitä kuitenkin tarvitaan meiltä jokaiselta, miljoonalla pienellä teolla on jo vaikutusta. Kyynisesti voidaan narista, ettei yksittäisten suomalaisten tekemisillä ole juurikaan vaikutusta niin kauan kuin globaali teollisuus syytää saasteita entiseen malliin. Tuo ei kuitenkaan ole mikään puolustus olla tekemättä mitään. Meillä jokaisella on vastuu yhteisestä planeetastamme. Suomalaiset kuormittavat sitä tällä hetkellä liikaa, meidän keskimääräinen hiilijalanjälkemme on tuplasti suurempi esim. ruotsalaisiin verrattuna. Tuon eron kurominen kiinni pitäisi olla kansallinen asiamme. Teollisuudelta on vaadittava oman leiviskänsä hoitamista, mutta myös meidän yksittäisten ihmisten on hoidettava omamme.
Pyöräily ei suinkaan ole ainoa tapa pienentää hiilijalanjälkeämme. Käy katsomassa WWF:n sivuilta muita ekotekoja:
♠ ♠ ♠
Tuleeko teillä koskaan sellaisia hetkiä, jolloin sana ei yksinkertaisesti ole hallussa? Pitäisi puhua, mutta ajatus katkeilee ja kieli on umpisolmussa. Minulle sattui juuri tuollainen hetki tämän videon kuvauksissa. Heti kärkeen sana ’talouskriisi’ osoittautui liian haastavaksi, eikä tuo puheenparteni myöhemminkään noussut mitenkään erityiseen liitoon. Hieman verbaalista surutulitusta, olkaa hyvä:
Pieni harmiton ideologia muuttuu uskonnoksi siinä vaiheessa kun tuijotetaan vain yhtä tai kahta eri lukua, joilla aletaan piiskata ja syyllistää yksittäisiä ihmisiä, jotka eivät käytännössä voi vaikuttaa siihen. Jos ajatellaan vaikka kokonaisuutta niin suomi ei edes hyttysen pierun vertaa aiheuta päästöjä, etsikää vaikka kartasta Venäjä, Intia ja Kiina. Lukemat on sellaisia että jo yhdessä pikkukaupungissa asuu enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa.
Itse olen kuitenkin sillä kannalla että tämä nykyinen päästörikas kausi on vain väliaikainen ja teknologian kehitys hoitaa homman itsestään: sähköautot, erittäin tehokkaat aurinkopaneelit ja ties mitkä muut keksinnöt ovat kulman takana. En siis aio muuttaa käyttäytymistä vähääkään ja valot loistavat kirkkaana myös tuon yhden tunnin.
Pöh, eihän tuo video huono ollut, liiallista itsekriittisyyttä vain. Ehkä sä Anssi vertaat itseäsi erääseen loistavaan puhujaan, joka on ollut pinnalla viime aikoina. Nimi alkaa P:llä.
Hiukan kornia on se, että taustalla soi VHB:n ”Always been right”-kappale. Vaikka sitäkään suurin osa katsojista ei varmaan noteeraa. Hmm, tarttee varmaan käydä katsomassa, soiko Jonnen taustalla esim. Suomalainen.
@Tusu: Puhut kaiketi ikuisen kasvun ideologiasta, jonka sanansaattajat ovat kieltämättä alkaneet kuulostaa uskonnollisilta herännäishörhöiltä. Tuijottavat bkt:n ja pörssikurssin nousua ja laskua, joiden liikkeillä piiskataan ja syyllistetään yksittäisiä ihmisiä, jotka eivät käytännössä voi vaikuttaa siihen. Jos ajatellaan vaikka kokonaisuutta, ei Suomi vaikuta edes hyttysen pierun vertaa maailmantalouteen. Etsikää kartasta vaikkapa Venäjä, Intia ja Kiina. Lukemat ovat sellaisia, että (hetkonen, ainakaan Google Mapsissa ei näy mitään lukemia – no, heitän hatusta jotain) jo yhdessä pikkukaupungissa asuu enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa (eiku, nyt mulla meni jotain sekaisin tässä, kun eihän tämä loppulause perustele aloitusta mitenkään – ää, ei sitä kukaan huomaa).
Vakavasti puhuen, kaipaamme vähemmän kyynisiä oman navan tuijottelijoita ja enemmän vilpittömiä ansseja, jotka haluavat aktiivisesti omilla teoillaan ja esimerkillään vaikuttaa maailmaan eivätkä vain passiivisesti odota, että joku abstrakti markkinavoima tai teknologia tule ja pelasta maailmaa. Hmm, mitenkäs tuon lauseen ajatus kuulosti taas tutulta…?
Suomi aiheutti 2008 wikipedian mukaan 0.20% maailman hiilidioksidipäästöistä. Eihän se ole paljon verrattuna maailman eniten tupruttaviin, eli Kiina 23, USA 18 ja EU 14, mutta yhdessä me tätä planeettaamme asutamme. Pelkkiin numeroihin tuijottaminen ohittaa meidän yhteisen vastuumme planeettamme asukkaina.
Sitä paitsi hiilidioksidipäästöjen vähentämisellä on sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä pelkkää hyötyä. Fossiiliset polttoaineet loppuvat kuitenkin. Siksi addiktiostamme selviytyminen on parempi aloittaa nyt, kun annosta voidaan vielä vähentää vähitellen. Jatketaan yksityisautoilusta esimerkkinä. Joka vuosi liikenne vaatii noin 400 kuolonuhria, saasteet lisäävät hengityselimien sairauksia, liikenteen möly laskee viihtyisyyttä, julkinen liikenne hidastuu ruuhkien takia ja autossa istuminen on pahaksi kehollemme. Listaa voi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Ketään syyllistämättä on helppo nähdä yksityisautoilun vähentämisen hyödyt.
Jos kunnioitamme itse ympäristöä ja vähennämme hiilidioksidipäästöjä tarjoamme esimerkin muulle maailmalle. EU:n sisällä voimmekin jo vaikuttaa siihen 14 prosenttiin, joka on jo 0,20 prosenttia paljon merkittävämpi päästömäärä.
Teknologiasta tulee olemaan iso apu vihreämpään elämäntapaan pääsemisessä, mutta ei siitä ole yksinään ratkaisuksi. Öljy, hiili ja maakaasu ovat tällä hetkellä niin paljon energiatehokkaampia kuin uusiutuvat energialähteet, että myös energiankulutuksen vähentäminen on edessä. Se vaatii kaikilta, erityistä meiltä rikkaassa lännessä asuvilta elämäntavan muutosta.
Törmäsin pari päivää sitten dokumenttiin, jossa animaation keinoin valotetaan mielestäni aika pätevästi luonnonvarojen ja jatkuvan talouskasvun problematiikkaa. Kannattaa vilkaista, kestää puolisen tuntia. Herätti ainakin itsessäni ajatuksia.
http://www.youtube.com/watch?v=VOMWzjrRiBg
Pyöräilyyn motivoimisessa auttaa maailman siisteimmän pyöräblogin seuraaminen: http://www.copenhagenize.com/
Laskiaistiistain postauksesta saa ideaa talvipyöräilyn hauskuttamiseen. Ainakin muille pyöräilijöille. http://www.copenhagenize.com/2012/02/bicycle-snowploughs.html
Onhan se huvittavaa, kun naapurit käy autolla kaupassa, johon on matkaa alle 200 metriä. Itse pyöräilen ympäri vuoden ja kylmä sää on vain pukeutumiskysymys.
Autoilu kuluttaa bensaa = kukkaroa ja luontoa, pyöräily kuluttaa läskiä. Harmittavaa että ihmiset eivät ymmärrä oman itsensä parasta. Vielä viime vuonna ajoin itsekin 10 kilometrin lyhyitä matkoja autolla kesäaikaan, mutta huomasin taas, kuinka hauskaa fillarilla toikkarointi on – olipa tie asfalttia tai kinttupolkua.
Täällä Australiassa matkatessani tulee väkisinkin käytettyä enemmän lihas- kuin hevosvoimia säästösyistä. Fillaria en kuitenkaan uskalla ostaa pitempiä matkoja varten, mutta juna on niissä tilanteissa valttia. Feissarina työskentely WWF:lle on myös avannut silmiäni hieman enemmän, ja nykyisin pohdinkin, mistä kaupasta ostan tarvitsemani kalat yms. Luontoa ja omaa hyvinvointia voi auttaa monella tapaa. Sääli kyllä monet eivät kanna korteaan kekoon ennen kuin jotakin mullistavaa tapahtuu ja silloin voi olla jo liian myöhäistä.
Terveiset kaimalle Brisbanesta!
Anssi millanen auto sulla on? Kuinka vähän/paljon kuluttaa? 🙂