Julkkarit

| Aiheet: Kirjat | Kirjoittaja:

Matkamuistoja-kirjani julkaistiin viime torstaina suurin juhlallisuuksin ravintola Dubrovnikissa. Median osanotto jäi lopulta melko vaisuksi, mutta paikalla oli kuitenkin paljon mukavia ihmisiä ja tunnelma korkealla. Oli lystiä esittää olohuonemaisessa atmosfäärissä pieni akustinen keikka ja päristää partaa kavereiden kanssa.

Seuraavassa pieni kuvareportaasi illan tapahtumista. Kuvat otti Olli Tahvanainen.

Ravintola Dubrovnik odotti vieraita portaiden juurella. Ilahduttavan moni kutsutuista olikin ymmärtänyt, että Dubrovnikilla tarkoitettiin tätä ravintolaa, eikä samannimistä kaupunkia.

Kustannusyhtiö oli laatinut kirjoista kauniin asetelman sisäänkäynnin viereen. Useimmat vieraat poistuivatkin myöhemmin paikalta opusta kantaen.

Aina niin säntillinen Olavi Uusivirta oli ensimmäisten tulijoiden joukossa.

Tommi Viksten kuvailee Mikko Kuustoselle, Herra Ylpölle ja allekirjoittaneelle hankkimiaan kitarakamoja. Niistä tulee tavattoman lujaa.

Sitten teimme Ylpön kanssa havainnon: olimme pukeutuneet täsmälleen samalla tavoin! Mustat farkut, musta t-paita, musta pikkutakki sekä mustat Converset. Paha tyylirikko. Kun tästä edespäin lähdemme ulos, niin soitamme aina ensin toisillemme ja kysymme mitä aiomme laittaa päälle.

Tapahtui myös musisointia. Esitin bändini kanssa pienen akustisen keikan, jota ylevöittämään lavalle hypähtivät Janna Hurmerinta ja Mikko Kuustonen. Tulkitsimme ensimmäistä kertaa keikalla hittikappaleemme Sykkivä eturauhanen. Versio Spinal Tapin Stonehengesta oli myös yleisölle selvästi mieleinen.

Sain signeerata päntiönään.

Oli hienoa nähdä paikalla myös monia presidentinvaaleista tuttuja kavereita.Vasemmalla Leena Rantanen, oikealla Sydänten Presidentti.

Pekka Haavistokin sai mukaansa modernin klassikkoteoksen.

Jarkko Martikainen voitti kilpailun: hän oli vieraista ensimmäinen, joka lukaisi kirjan kannesta kanteen. Jarkko kirjoitti julkkareiden jälkeisenä päivänä lukemastaan seuraavin sanankääntein:

”Yksi ja varsin hyvä kirjan mittari on se, tahtooko yhden aukeaman luettuaan siirtyä toiseen. Kahlattuani Anssi Kelan Matkamuistoja -teoksen yhden illan, yön ja niitä seuranneen aamupäivän aikana alusta loppuunsa on käynyt selväksi, että kirja niinsanotusti ”sai minut”. Siihen on useampia syitä, mutta kiteyttääkseni ne käyköön tämä: yhdessä ääripäässä ovat riipaiseviksikin taipuvat tilanteet ja ihmiskuvaukset, toisessa komediallisuus, joka naurattaa ääneen hohottamiseen asti. Siksi en suosittele kirjan lukemista julkisissa liikennevälineissä, kuten itse juuri tein, sillä kanssamatkustajat eivät pidä nauravasta lukijasta tai ehkeivät useimmat pidä nauravasta ihmisestä ylipäätäänkään. Se on kuitenkin selvää, että pidin Kelan kirjasta hyvin paljon.”

Olisi hauskaa lukea myös teidän kommenttejanne kirjasta!

Kommentit

  1. Onneksi kumminkin hiuksista erottaa Anssi Kelan ja Herra Ylpön.

  2. Kirja luettu, pidin! Siinä tulikin vastauksia muutamiin kysymyksiin ja yllätyskin. Olihan muutama tarina tuttu blogista ja keikkaraporteista, mutta paljon uuttakin oli ja jutut oli nivottu sujuvasti yhteen ja vähän sekoiteltu. Tuli luettua yhdeltä istumalta kun ei keskenkään voinut jättää! Suosittelen kyllä kaikille Anssin musiikin ja/tai blogin ystäville ja erityisesti kaikille niille, joita Anssi Kela ei voisi vähempää kiinnostaa!

  3. Kirjanen löytyy myös täältäkin 🙂 Vasta 1/5 osaa lukastuna, kun en kovin paljoa muuten lue kirjoja, ehkä pitäisi. Sillä tää on ainakin sen arvoinen ollu jo tähän asti 🙂 Ja suuryllätys löytyi kansien välistä kiitoksia! Kerrankin onni suosi.

  4. Luen varoen, ensi viikko mökillä ja sadepäivien varalle täytyy pantata tätä teosta. Alku on luettu ja varon ettei käy Martikaisia, sen verran kiinnostavaa tarinaa ja hauskaa kerrontaa.
    Sinulla on kyky kirjoittaa selkeästi ja viihdyttävästi, muusikko-kirjailijoista Röyhkän teokset ovat myös olleet mieleeni. Toivottavasti jatkat kirjojen(kin) parissa, kesä Kalevi Sorsan kanssa oli loistava esikoisteos !

  5. En olekaan kuunnellut Kelaa sitten Nummelan jälkeen, kun radiota en oikein ikinä kuuntele. Törmäsin sitten vahingossa youtubessa kiinnostavaan videoblogiisi ja tuntui että pitäisi jostain kuunnella oikeastaan lisää.

    Minua ei sinänsä ole ikinä kiinnostanut mitä lehdissä sanottu milloinkin suhteista kun ne ovat aina jonkun tarinoita. Tärkeintä on se että itse tietää missä mennään (jos menettää todellisuuden valehtelemalla itselleenkin niin se on jo vähän pahempi juttu :D) No joo, pitääpä katsoa jos törmäilisin kirjaan – ja tuoreempaan musaasi.

  6. Luin eilen teoksesi, kiitos että kirjoitit sen. Oli hyvinkin mieluisa lukukokemus. Mulle jäi jollain tavalla päällimmäisenä mieleen se, että sanoma tuntui rehelliseltä ja aidolta. Toiseksi päällimmäiseksi jäi se kun seniorit tanssivat paritansseja lavan edessä, eikä ees ollu tangoja.

  7. Hotkaisin kirjasi kertahaukkauksella. A vot!, että on herkullinen kieli. Juuri näin kuuluu sanoja soitella.

    Entisenä kirjallisuuskriitikkona otin ihan tehtäväkseni, että laadin kirja-arvion pitkästä aikaa. Annoin illalla nukkumaan mennessäni alitajunnalle tehtävän: herätessäni tietäisin, mitä sanoa. Kävi kuitenkin niin, että aamulla vain tiesin, mitä kirja ei ainakaan ole. Huuliltani pullahtivat sanat: parahultainen mastodontti. Siis sitä se ei ainakaan ole.

    Teos on tarkka havainnoissa ja rehellisyydessä. Varmasti puhdistavampia kuvauksia lavalta käsin, mitä on tehty. Kiitos!

  8. Harhaa.comin kilpailussa on tarjolla Matkamuistoja parhaalle tietäjälle (tai arvaajalle). Suosittelen vastaamaan, jos tietää edes puolet vastauksista, on nimittäin todella hyvät mahkut saada opus omakseen! 😉 Vastausaikaa torstaihin 14.6. saakka.

    http://www.harhaa.com/ajankohtaista.php#1338837048

  9. Jaan kohtalon mister Martikaisen kanssa: yhden illan ja yhden aamupäivän aikana tuli luettua koko kirja (nukuin välissä hieman). Oli kyllä mielettömän hyvä kirja! Job well done.

  10. Luin ja tykkäsin. Turha väittää etteikö painetulla sanalla olisi mahtia, kun piti heti mennä spotifyyn kuuntelemaan että niin millainens muusikko tämä herttainen, nöyrä ja älykäs mies onkaan? Matkamuistoja on paikka paikoin hyvinkin koskettava tarina oman unelmansa elämisestä ja niistä elämän pienistä mutta tärkeimmistä hetkistä.

    Musiikkia en ole kovinkaan paljon seurannut, mutta blogia kyllä sitäkin enemmän. Sanavalmista ja nöyrää artistia on ilo seurata. Onnea ja menestystä urallesi jatkossakin!

  11. Mukavaa luettavaa, olis voinut lukea pitemmänkin eepoksen. Harvoin on mikään kirja aiheuttanut naurukohtauksia, mutta tässä useampi kohta pisti hytkymään niin, että muu perhe epäili lukijan mielenterveyttä. Hyvin oli saatu nivottua blogeissakin jo osin tutuksi tulleet tapaukset sujuvaksi tarinaksi. Suosittelen 5/5 tähteä.

  12. Löytyykö tätä kirjaa iPad-versiona?

  13. Kiitos rehellisenpäräyttävästä kirjasta. Se kuoharin kanssa nautittuna sai paljon paremman lomafiiliksen aikaan kuin kahden päivän kompulsiivis-maaninen loman-aloittajais-siivousvimma jolla kiireistä arkea alävä perheenäiti yritti lomaansa suorittaa. Mutta miten siitä tuli vähän sellainen tilinpäätösfiilis? Ettei ole muusikkovaiheen loppu? Toivottavasti ei… Vaikka ponttina lie suomalaisen keikkamuusikon roadmovie iloineen ja turhaumineen, kirja herätti myös ajatuksia oman paikan etsinnästä ja elämän sattumanvaraisuudesta. Ihailen tapaasi elää omannäköistäsi elämää, ja se maistuu kirjassa. Se on hieno.

  14. Luin kirjasi nyt, kun se viimein oli ilmestynyt Vihdin Kipaan. Erinomaista luettavaa, joten kehtaanpa suositella. Musaakki on tosissaan hyvä harrastus, mutta voidaanhan noista ammatikseen sen valinneista olla montakin eri mieltä…..

  15. Pahus, minäkin tulin etsimään tietoa olisiko kirjasta e-versiota, mutta ilmeisesti sitten ei. Pitänee käydä kiertelemässä paikallisessa kirjakaupassa, josko paperiversiona löytyisi sieltä.

  16. Oikein mainio kirja ja nautin lukemisesta. Sopivan mittainen vielä. Jutut toki oli tuttuja jo tältä sivulta mutta uuttakin oli. Suosittelen kaikille.

    Onko muuten tietoa miten menee kirjastojen kanssa? Eli saako jotain erityistä lisäkorvausta tai maksaako kirjasto enemmän ja tuleeko kirjoittajalle mitään extra-€€ tai mitä tapahtuu.

  17. Moi, kiitos matkamuistoja kirjasta! Lainasin kirjastosta, mutta taidan ostaa omaksi yhden kappaleen. En ole esiintyvä taiteilija, mutta olen päässyt kokemaan samoja asioita bändien kanssa kiertäessä. Käsin kosketeltavia tunnelmia ja tutun oloisia tilanteita muisteltavaksi aikanaan lastenlasten kanssa. Spontaaneja naurunhörähdyksiä ja hyväksyvää nyökyttelyä läpi kirjan. Kivaa kesän jatkoa sulle! 🙂

  18. Hyvä kirja! Miten olis Albin Stenman fb-tykkääjäkeikalla?

  19. Matkamuistoja on nopeasti luettava kirja, jollaista kiireinen nykylukija arvostaa. Teksti on selkeää ja hyvää suomea, lauseissa on miellyttävä rytmi.
    Kirja kertoo artistin elämästä niin inhorealistisesti, että se olisi arvokasta luettavaa kaikille wannabe-rokkitähdille.
    Jotkin kirjan tyypit, kuten Lihis, ovat niin uskomattomia persoonia, että lienevätkö edes tosihenkilöitä, vaan kirjoittajan yhdistelmä faktaa ja fiktiota? Toisaalta totuus on usein tarua ihmeempää.
    Sitä jäin miettimään, olivatko kaikki bändin jäsenet tyytyväisiä siihen tapaan, jolla Kela heistä kirjoitti? Tosin en ole vielä nähnyt yhtään lööppiä, jossa joku heistä olisi haastanut Kelan oikeuteen ja esittänyt vahingonkorvausvaatimuksia tai muita sellaisia ”Vanhanen vs. Ruusunen”-tyyliin.
    Toivon Anssi Kelalle menestystä jatkossakin sekä muusikon että kirjailijan uralle!

  20. Bändin jäsenet olivat kirjoitusprosessin aikana tietoisia, että olen tekemässä tällaista kirjaa. He eivät päässeet vaikuttamaan tekstiin, mutta kuvien valitsemiseen he osallistuivat. Olen saanut kaikilta vain positiivista palautetta kirjasta.

  21. Hyvä oli kirja, joo. Haluaisin pyytää anteeksi taiteesi väärinymmärtämisestä, nauroin vedet silmissä kirjassa olleelle Otto Ville Kuusis- vitsille. Et viitsisi julkaista ko.vitsien parhaimm…korjaan huonoimmistoa luettavaksi? Varmasti kanssani samoin ajattelevia löytyy lisääkin tästä maasta, ainakin kolme!

  22. Sain tänään kirjan luettua, eilen tuli postissa. En muista milloin olen nauranut niin paljon, aivan mahtava! Ainut miinus on Anssin ajatukset formuloiden lopettamisesta. Minulle käynyt juuri päinvastoin. Lopetin soittamisen (harrastin 25v.) moottoriurheilun vuoksi. Toivottavasti Anssi jatkaa moottoriurheilun harrastamista. Se on niiin hienoa.

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.