Avoin kirje kuulijoille

| Aiheet: Musiikki | Kirjoittaja:

Pieni mustakantinen levy on nostettu tänään kauppojen hyllyille.

Viides sooloalbumini kypsyi hedelmäksi parin vuoden troolauksessa, jonka alussa en ollut täysin varma siitä, onko minulla ylipäätään enää uraa. Ihmiset olivat lakanneet käymästä keikoillani eikä minulla ollut voimassa olevaa levytyssopimustakaan. Muljautin tämän voitokseni: kun lähdin tekemään tällaisessa asetelmassa uusia biisejä, niin hoksasin olevani vapaa tekemään mitä vain. Kenelläkään ei ollut suhteeni odotuksia.

Mietin huolellisesti millaisen levyn haluaisin tehdä. Päätin lähestyä sitä kuin se olisi viimeiseni. En uskonut, että niin oikeasti kävisi, mutta asennoiduin alusta lähtien tekemään sellaista albumia, ettei jäisi harmittamaan vaikka siitä tulisikin joutsenlauluni. Totesin tilanteeni olevan sellaisen, että ainoana vaihtoehtona oli tehdä mahdollisimman tinkimätön ja äärimmäinen levy – keskinkertainen ei olisi riittänyt.

Naulasin iisakin kirkon oveen seuraavat teesit:

– Levyn pitää olla mukaansatempaava.
– Levyn pitää olla kohottava.
– Levyn pitää olla rytmikäs ja tanssittava.
– Levyn pitää olla sellainen, että sitä kuunnellessaan hymyilee.
– Levyn pitää olla niin hyvä kuin mahdollista, ei kompromisseja.
– PAREMPI ÖVERIT KUIN VAJARIT!

Käynnistin äänitykset viime vuoden heinäkuussa. Päätin tehdä levyn yksin: äänitin, tuotin, soitin ja lauloin kaiken. Visio oli kirkas. Kuulin musiikkia päässäni ja tiesin, etten pystyisi selittämään sitä muille – nämä korvieni väliin pesiytyneet nuotit oli häädettävä omin käsin muiden kuultavaksi.

Palasin alkuun. Olen 80-luvun lapsi ja silloin tehdyn musiikin kuuleminen siirtää minut aina vuosiin, jolloin itse innostuin musiikista ja aloin ostaa levyjä. Michael Jackson, Duran Duran, U2, Paul Young, Dire Straits, Queen… Tuollaisista palikoista lähdin aikanaan rakentamaan omaa musiikillista sormenjälkeäni. Olen pitänyt nuo tuolloin luuytimeen imemäni vaikutteet piilossa, mutta minun piti nähtävästi elää nelikymppiseksi ennen kuin tajusin 80-luvun musiikin olevan niin merkittävä osa minua, että olisi väärin sivuuttaa se omassa tuotannossani. Oli tullut aika kaivaa juuret esiin.

Vuonna 1985 kuollut isäni oli kosketinsoittaja ja hänellä oli työhuoneessaan aina viimeisimmät syntikat: Oberheim, Yamaha DX7, ARP… Muistan kuinka pikkupoikana hiippailin isän huoneeseen, laitoin syntikkaan virrat päälle ja kuulokkeet korville. Aloin vääntää nappuloita ja kuuntelin millaisia soundeja ja suhinoita sain aikaiseksi. Uutta levyä tehdessä minusta tuli taas tuo sama pikkupoika: luurit päässä etsin lukemattomien tuntien ajan juuri oikeita syntikkasoundeja. Ne ovatkin uudella levyllä aikaisempaa merkittävämmässä roolissa, syntikoita on nyt enemmän kuin kitaroita. Tässäkin on kyse jonkinlaisesta juurihoidosta. Isäni poika.

Olen iloinen ja ylpeä siitä millainen albumista tuli. En päästänyt itseäni helpolla, en luovuttanut ennen kuin musiikki täytti ennakkoon kirjaamani teesit. Tein levyn pieteetillä. Tein sen rakkaudella. Otin sen kanssa suuren riskin kääntämällä sukseni umpihankeen. Valtavirran artistit eivät tavallisesti tee näin suuria suunnanmuutoksia. Sisälläni huusi kuitenkin ääni, jota oli toteltava. Inspiraatio, visio, muusa – äänelle on monta nimeä. Se kuljetti minua ja osoitti reittiä.

Näyttääkin siltä, että riski on kannattanut. Levoton tyttö on jo nyt noussut isoimpien hittieni joukkoon. Ihmiset ovat palanneet keikoille. Aistin ympärilläni intoa, jollaista olen viimeksi kokenut Nummelan aikoina. Jotain on tapahtumassa, sen vain tietää. Singlen julkaisun jälkeen saamani kuulijapalaute liikutti minut kyyneliin. Siinä luki ainoastaan: ”Anssi Kela. Tervetuloa takaisin.”

Uusi levy on juuri sellainen pop-albumi, jonka 13-vuotias Anssi olisi vuonna 1985 halunnut kuulla. En silti sitä tehdessäni matkustanut taaksepäin. Matkustin syvemmälle.

Albumin nimi on Anssi Kela. Hauska tutustua.

Anssi Kela

Levyn vinyyliversio julkaistaan 19.4.

Kommentit

  1. Nyt melkein viikon kuuntelun jälkeen uskaltaakin heittää biisi biisiltä analyysiä tai vastaavaa, ei kannata lukea koska on niin pitkä:

    Itselläni ei ole suuria tunnesiteitä 80-luvun musiikia kohtaan näin 90-luvun lapsena, mutta levyn musiikki tuo tietyssä määrin jotain hyviä fiiliksiä ja muistoja mieleen: Muistan, kun nukuin lauantai aamuisin myöhään ja keittöön kävellessä olohuoneesta kuului musiikkia 80-luvun meiningillä. Dire Straits, Bruce Springsteen jne. Joten kun tämän levyn pistää pyörimään, niin näistä hetkistähän se vähän muistuttaa, hyvä fiilis! Koko levy on oikeastaan risteytys
    uutta Anssia sekä live Anssia.

    Maitohapoilla on varmaan yksi levyn kovimmista biiseistä ja varmasti yllättää ainakin kuulijat jotka eivät ole käyneet tiuhaan keikalla tai seuranneet tekemisiä. Omaan korvaan tämä kuullostaa ihan Anssi Kelalta vaikka lopuke onkin erikoinen ja pistääkin
    huulten reunat ylöspäin. Konserteissa käydessä on jo tottunut höpsöihin juttuihin biiseissä, joten tähän on tullut hieman jo totuttua! Uhkarohkeampi tyyppi saattaisi käyttää tätä biisiä singlenä, minä ainakin!

    Onneksi en ollut valitsemassa ensimmäistä singleä, koska en olisi missään nimessä valinnut Levotonta tyttöä. Ja tosiaan hyvä, etten ollut, koska aikamoinen hittihän tästä tuli. Toimii mielestäni albumikokonaisuudessa paremmin kuin singlenä. Sinänsä yllättävä ensimmäinen single, koska levyllä on mielestäni paljon tarttuvampia biisejä. Sovitus on kuitenkin kohtuu maukas. Mielestäni paras osa biisiä on toinen säe, siinä on kovin meininki.

    Kaatua kuin puu. Minulla on vielä ristiriitaiset tunteet tästä biisistä. Muistan kun tämä soitettiin akustisessa nettikonsertissa todella kauan aikaa sitten. Harmittaa kun en tajunnut äänittää talteen! Akustinen veto oli toimiva ja hyvin rullaava. Live vedon kuultua alkoi kuullostaa vielä paremmalta, huippua! Levy versio olikin sitten täysin erilainen ja siinä on ollut sulattelemista. Tämä sovitus sopii paremmin levylle ja onkin aivan oma taideteoksensa, mutta omana biisinään kallistun enemmän sen live meiningin puoleen. Säilyy silti yhtenä levyn lempibiiseistä.

    Miten sydämet toimii ei oikeen lähtenyt akustisena, mutta albumiversio on kohtuu loistava. Kertsissä kivoja juttuja taustalla. Vaikea oikein muuta sanoa, ihan jepa! Ainiin, c-osa on tässäkin biisissä kova. Nyt kun mietin, niin c-osa on biiseissä melkein aina kovin kohta, lisää c-osia tuleviin biiseihin!

    Superkuu tuli kuultua radiosta ja aiheutti hyvän fiiliksen. Hyvin erilainen,mutta niin Anssi Kela? En tiedä miksi. Biisin sanotusten idea on ehkä kaikkein kovin koko levyllä. Tuotantokin on hyvän bummimaista. Mitä se nyt sitten tarkoittaakaan, en osaa tarkentaa. En ole rap musiikin ystävä, mutta tämä biisi maistuu hyvin, hyvä idea kertsissä.

    Levyhylly pelastaa ei lähde sitten yhtään. Levyn ainut biisi minkä skippaan. Loistava fonisoolo on ainut juttu tässä biisissä mistä tykkään. Noh, eihän kaikesta voi tykätä. Tuli vähän valssi fiilistä. Vai tangoko se oli? Olen ehkä liian nuori ja aurinkoinen tämän biisin lyriikoille, ehkä se vika piilee siinä.

    Kevät tulee on yksi levyn parhaista biisestä. Olen ollut innoissani siitä alusta asti kun kuulin radiosta sen ensityksen. Taustan koskettimista tulee vähän mieleen ’Puistossa’ taustalla olevat koskettimet. Fiiliksissä on toisaalta taas sama ongelma ”mut kun se vanha versio oli parempi” Kysehän on vaan siitä, mihin on tottunut. Se biisi kertoi mielestäni hyvin kevään tulosta ja hyvästä fiiliksestä, tämä biisi on taas enemmän masentunut. Mutta kova biisi silti, levyn kohokohta ja levyn paras (=tarttuvin) kertsi.

    Ilman sua biisissä on myös vahva kertsi ja instrumentit kertsissä on aivan loistavat. Koskettimet ja synat nostattaa sen ihan uuteen ulottuvuuteen. Hyvä mahdollinen single ehdokas ja edustaakin hyvin levyn tyyliä. Ehkä muutamat rivit häiritsee tekstissä, mutta se on pientä. Sijoittuu vahvuudeltaan aikalailla välimaastoon, en kuuntelisi tätä sataa kertaa toistolla, mutta en myöskään skippaisi. Villin lännen meininki toimii aina.

    Palava silta on toinen pirun kova biisi. Kun kuulin ekan kerran niin totesin, että tämä on Nummela part 2. Biiseissä on paljon samaa ja jos hyräily melodia vedettäisiin huuliharpulla, niin olisi vielä lähempänä Nummelaa. Yksi suosikeistani ja on hyvä, että levylle saatiin yksi rauhallinen kappale. Kun levyllä on kova meno ja sitten tulee hiljaisempi biisi, niin se kuullostaa aina hyvältä. Laulaminen on vahvaa, loppu aivan törkeän hyvä. Tästä biisistä ei voi sanoa yhtään mitään pahaa ja monet kuuntelijat voivat varmasti samastua sanoihin. En nyt lähde spekuloimaan biisin henkilökohtaisuutta, mutta sanotaanko näin että kun lyriikka on minä -muodossa, niin siihen tarttuu vähän paremmin.

    Parasta aikaa on hyvä lopetus levylle ja biisi tarvitsee juuri tämän sovituksen päästäkseen oikeuksiinsa. Akustisena biisi oli ”ihan jees” mutta Bruce sovituksella ja laululla biisi on yksi levyn parhaista. ”whuu” huudahdus kruunaa kaiken, live meininki. Hömpät taustalaulut kertsissä. Kovaa ja korkealta. Viimeset huudahdukset kuullostaa 100% Brucelta!

    Hienoja asiota albumilla: Laululla revittely. Oli jo aikakin saada tätä keikkameinikiä levylle! Uusi albumi on tavallaan näyte kuinka taitava artisti on kyseessä. Laulu- sekä soittotaito tulee tällä levyllä hyvin esiin, jota fanit ovat ehkä kaivanneetkin? Mainittakoon vielä helvetin kovat rumpufillit! Jos kunnon ”tomittelu” ei tuo kasari fiilistä niin ei mikään. Joskus aikanaan kysyin, että ovatko biisejen tekstitkin muuttunuut musiikin mukana, mutta vastasit että ei oikeastaan. Täytyy sanoa, että kyllä ne vähän ovat! Superkuu & Kaatua kuin puu ovat tietenkin tosi erilaiset. Maitohapoilla biisistäkin tuli erilainen fiilis. Vaikka biisit ovatkin sinänsä tarinoita, niin silti eivät ne ihan täysverisiä tarinoitakaan ole? Toimii!

    ”Häiritseviä” asiota albumilla: Jossain vaiheessa albumia alkoi kaipaamaan ”oikeita” rumpuja. En tiedä olisinko kaivannut jos en olisi lukenut, että kaikki rummut on ohjelmoitu, mutta nyt kävi näin! Albumihan ei ole tosiaan kovin kitarapainotteinen, se on lähinnä taustalla tekemässä ääniä korkealta. Kun ’Kevät tulee’ biisin kertsi lähti vauhtiin, niin ensimmäinen ajatus oli ”Perkele kun kitarat kuullostaa hyvältä, olipa ikävä vaikken huomannut, että ne puuttuu”. Sama tuntemus tuli ’Parasta aikaa’ biisissä.

    Missä huuliharppu!? Muistan kuunnelleeni albumia sängyssä kuulokkeet päässä ennen nukahtamista ja juuri ennen sammahdusta huudahdin mielessäni ”hei tuolla taustalla oli huuliharppua!!” ja samalla sekunnilla nukahdin, joten en tiedä onko se totta. Olen yrittänyt kuunnella uudestaan, mutta ei ainakaan korvaan ole sattunut, vai onkohan se tuo villin lännen kohta mitä kuuntelin? Eipä se huuliharppu oikeastaan olisi sopinut edes tälle levylle.

    Vaikka levy onkin ihan hyvän mittainen, biisejä on silti kohtuu vähän. Tottunut 12-14 biisin levyihin, niin 10 tuntui aika vähältä. Ehkä se onkin ihan hyvä reaktio, että haluaa lisää? Olisin ehkä yhden biisin pistänyt levylle lisää, niin olisi ollut sopivasti biisejä.

    Eipäs ollut pahoja toruja! Miten voi tehdä näin erilaisen albumin ja silti kuullostaa Anssi Kelalta? Paras Anssi Kela levy tähän mennessä, ylivoimaisesti. Tämän levyn jälkeen on itseasiassa vähän vaikea alkaa kuuntelemaan vanhempia levyjä, jäävät niin kovasti tappiolle vaikka hyviä ovatkin. Myös single ehdokkaita tällä levyllä on huomattavasti enemmän kuin edellisillä levyillä. Oikeastaan kaikki biisit voisivat olla singlejä. Tässä suhteessa levyllä on tehty paljon oikein: monet biisit sopivat sinkuiksi, mutta silti nuo biisit eivät ole kerralla kuunneltuja tai ”radiopaskaa”, vaan niissä on paljon enemmän.

    Ei voi kun ihailla levyä ja yritä vältellä ajatusta tunneista, mitä tähän on kulunut. On nimittäin ollut levylle soitettavaa ja rumpujen ohjelmoiminen on varmasti ollut kovan työn takana, hrr… Itse en varmaan jaksaisi, joten arvostan.

    Top 3 ei järjestyksessä:
    Maitohapoilla
    Kevät tulee
    Palava silta

    Lonely Islandia lainaten: ”Jizzed in my pants” Kiitos ja anteeksi.

  2. En ole vielä tänään päässyt kauppaan lasten kanssa, mutta kuuntelin Spotifysta levyn läpi. Sanoituksista en saanut paljoakaan selvää kun äänessä olivat levyn lisäksi kaksi alle kolme vuotiasta. Mutta silti kuulosti hyvältä!

    Nyt pitäisi pakata lapset autoon ja lähteä kauppaan. Levy tarttuu mukaan hyllystä, mikäli se tänne lähes ruotsinkieliseen kaupunkiin on rantautunut.

    Viime kesänä kävit Pietarsaaressa keikalla. Harmittaa ihan hirveästi etten päässyt keikalle, mutta syy oli hyvä. Olin juuri päässyt sairaalasta vastasyntyneen poikani kanssa. 🙂 Nyt saisin jo hoitajan, mikäli keikkaa tänne päin saisi. 🙂

    Fani olen ollut jo ekasta levystä lähtien. Ysiluokkalaiseen kolahti ”Mikan faijan BMW”, jonka soitinkin meidän viimeisessä aamunavauksessa, lähtömusiikkina yläasteelle.

    Kiitoksia myös aiemmista ja onnittelut uutukaisesta! Saat olla ylpeä!

  3. Kiitos Anssi!

    Aamulla olin kaupassa jo levyäsi vastassa, eikä se ollut edes hyllylle ennättänyt kun sain sen käsiini. Koko koulupäivän jouduin malttamaan kotiin pääsyä, jotta sasin laittaa levyn soittimeen. En ollut halunnut kuunnella levysi digitaalista julkaisua, sillä halusin kuunnella levyn kaijuttimista vasta kun valmistaja oli saanut palkkansa.

    Sain juuri uusimman levysi loppuun Anssi ja se on törkeän voimakas kokonaisuus musiikkia. Jokainen kappale onnistui tuomaan hymyn huulilleni enkä vielä pysty suosikkiani eroittamaan joukosta, laitetaan siis levy uudelleen pyörimään. Pyörii.

    Vuonna 2001 olin vielä 6-vuotias poika leikkimässä ystävänsä luonna kun ensikertaa kuulin Nummela-levyä. Muistan kyseisen hetkena varsin selvästi, päästyäni kotiin vaadin äidiltäni levyn ostamista itselleni. Siitä lähtien olen yrittänyt seurata tuotantoasi ja jokaisen albumin ostanut.

    Harrastan musiikkia ja sinun kappaleesi ovat olleet suuria innoittajia aina kun en olisi viitsinyt mennä tunneille harjoittelemaan. Kuinka voisinkaan kiittää tarpeeksi? En tiedä mitenkään. Toivottavasti suosiosi saa tästä taas uutta nostetta, sillä sen sinä kyllä ansaitset. Uusin albumisi loi valtavasti iloa tähänkin varsin arkiseen päivään.

  5. Huomasin tuossa eilen onnekseni, että levy löytyikin jo Spotifysta enkä tietenkään millään malttanut olla kuuntelematta sitä. Ensi vaikutelma oli hyvinkin tyytyväinen, mutta ei mitenkään yllättynyt. Olen kuunnellut musiikkiasi lähes koko ikäni ja olen aina pitänyt musiikistasi. Siitä hetkestä lähtien kun löysin faijan levyhyllystä Nummela albumin, se on soinut vähänväliä niin oman kitaran kautta, kuin myös mankasta. En ole koskaan ns. menettänyt uskoani sinuun.

    Nyt kun luin tekstisi, mielestäni onnistuit erittäin hyvin tavoitteissasi ja teit juuri näköisesi levyn. Pidän erityisesti Iisakin kirkon oven teeseistä jotka mainitset tekstissä ja mielestäni ne kaikki toteutuivat omalla kohdallani kun levyä kuuntelin. Se sai kasvoilleni hymyn, se on erittäin mukaansatempaava ja inspiroiva, enkä malttanut pysyä paikoillani. Odotan innolla mahdollisia live-esiintymisiä!

    PS. Tämä ei ole perseen nuoleskelua, vaan aitoja aatteita.

  6. Hyvää pitää odottaa ja pihdata. Tuossa tuo olla jöllöttää pöydällä vieressäni. Lehdykkää olen vasta selannut ja koneeseen tuo menee kohtasillään.

    Tein näemmä Hautalat levyn ostossa: tilasin sen CDON.COMista ja sehän tulikin Ahvenanmaalta ilman Alvia.

  7. Jos on kaappijuoppoja, niin on myös kaappianssisteja. Näin hevimiehenä en tietenkään julistaisi kuuluvani Anssi-faneihin julkisesti treenikämpillä (välttyäkseni heräämästä kämpän lattiamatolta seuraavana aamuna krapuloissani parta pinkiksi värjättynä ja katu-uskottomana), mutta. Tässä(kin) levyssä on asiat kohdallaan.

    Itse, kasarilapsena, palailin levyä kuunnellessa niihin muistoihin ja aikakauden hajuihin, jotka jotenkin laman kylmettämä 90-luku peitti alleen. Nostalgiatrippi on silti väärä sana, koska tässä on myös jotain tuoretta. Nummela oli minusta vasta sytykkeiden hakua, kun tämä levy liekehtii jo kuin sillat takanani.

    Olen varma, että vanhana kaappianssistina tunnistaisin nämä kappaleet A. Kelaksi 1985% varmuudella vaikka ne laulaisi kuka. Sormenjälkeään ei voi muuttaa, sukkia ja genrejä voi.

    Kiitos kun palautit uskon hyvään kevyeen musiikkiin ja kevään tuloon. Mutta, ettei hevarille tulisi kuitenkaan liian hyvä fiilis levystä, menen nyt Penan kanssa tekemään enkeleitä nokkospuskaan.

  8. Loistava levy, selvästi Anssin paras, vaikka kaikki muutkin laadukkaita. Levyn aloitus timanttinen, heti kaksi Anssin parasta biisiä ikinä, Maitohapoilla ja Levoton tyttö. Miten sydämet toimii:ta en olisi sinkuksi valinnut. No ehkä sekin kolahtaa paremmin, kun lisää kuuntelee.

  9. Oijoi, millaiset biisit soi ja soi.

    Minun on valitettavsti ensikuuleman perusteella sanottava että olen hivenen pettynyt. Poissa tuo Anssin Genesismäinen tarinankerronta, sanoitukset enemmän jokapoikaosastoa.

    Saundit hyvät mutta tosiaan (tarkoituksella) niin out season. Osassa kappaleita ei kunnon melodiaa. Räp ei kolahda.

    Minun mielessäni Aukio pesee tämän 3-0. Toivon kuitenkin sydämestäni levylle ja Anssille hyvää menestystä. Ostan taatusti seuraavankin äänitteen.

  10. Paras levysi, onnittelut. Piti pitää ihan parin päivän kuuntelutauko että voi ostaa fyysisisen äänitteen ja luukuttaa sitä.

    Oli muuten asenteellinen arvio Nyt-liitteessä, en tiennytkään että sinun julkisista tekemisistä ja uratilityksistä piti tuntea myötähäpeää, nyt tiedän kiitos levy-arvostelun. Jatkossa muistan tämän 🙂

  11. Niinpä. Olen aina ollut oikeassa. Niin tässäkin tapauksessa kun olen aina sanonut että paras musiikki ei ensi kuulemalta niinkään kolahda.

    Kun levy pyörii parhaillaan kolmatta kierrosta tykkäys sen kuin lisääntyy.

    Ne rummut koneella. Joo, aitoja arvostaisin mutta nuottikorvattomana en sano asiaan mitään. Niin hyvä kuin Huey Lewis and the Newsin rumpali Bill Gibson onkin, hyvin meni yksi kappale Helsingissä rumpukoneellakin.

    Paul Youngin hartaana fanina laina häneltä ilahduttaa vaikka onkin aika häpeämätön plagiaatti Come back and staystä. Olen aina ajatellut että mahtaa olla kurjaa vajota maailman musiikkilistojen ykköspaikalta Viking Linelle esiintymään (kuten Paulille on käynyt). Mutta kukas muu siellä on ollutkaan pipossaan ja pitkissä kalsareissaan 🙂

    Ja – näiden sivujen vakiolukijat arvaavat jo – Brucea mennään kuuntelemaan ja maanantaina on PAKKO saada piletit erään herra Youngin keikalle.

  12. Mit..vit..?! Tää oli eka fiilis abaut kuukausi sit kun teeveestä tuli Levoton tyttö Anssin playbackina ”soittamana”. Biisi oli mielenkiintoinen ja toimiva mutta lavashow ja playback luonnollisesti aivan karsee. Eikä ihan vahingossa Anssi eihän?

    Vaikka ensitutustuminen ei välttämättä mennyt kuin strömsössä niin Levoton tyttö on tän vaikean synnytyksen jälkeen lunastanut paikkansa. Ja kun aivan justiinsa kuuntelin levyn kokonaisuudessaan ekaa kertaa pääni täyttyi adjektiiveista kuten yllätyksellinen, kasari, rohkea, ysäri, ainutlaatuinen, rullaava, viihdyttävä, positiivinen. Kun levy loppui niin olin aidosti pettynyt – tässäkö tää nyt oli? Loppui kesken.

    Hieno levy, piristävä poikkeus, rohkea veto! Mahtava vastavoima meille niin tuttuun melankoliaan ja synkkyyteen. Ei elämä ole niin vakavaa. Dnx Anssi 🙂

  13. Loistavaa Anssi! Kuuntelin levyn tänään ensi kerran, ja jokainen kappale kolahti saman tien. Mielestäni levyllä ei ole yhtään varsinaista ”hutia”. Tällä levyllä muusikon taitosi pääsevät todella oikeuksiinsa — erinomaista soittoa! Laulusuoritukset ovat myös mahtavia. Pistät kenties parastasi koskaan!

    Pakko sanoa, että olen Matskin kanssa täysin eri mieltä Levyhylly pelastaa -kappaleesta: minua se puhuttelee sisällöllään enemmän kuin mikään muu levyn kappale. Sanomansa puolesta se on ehdottomasti mielikappaleeni levyltä.

    Heti albumin kuunneltuani mietin, että tämä on paras levysi ikinä — mutta ehkä se olisi kuitenkin alkuhuumaantuneen puhetta, sillä kaikissa levyissäsi on jotain ainutlaatuista. Täällä viimeisimmällä ilmiselvin uusi tuulahdus on tuotanto.

    Ollaan koitettu täällä Turun suunnalla vaikuttaa Turun Klubin keikkajärkkäriin. Kun kerran olet Naantaliin jo menossa, niin koukku Turus lienee pieni vaiva — täällä kuitenkin on innokkaita kuulijoita.

  15. Koko IS-juttu tuli katsottua. Kiitos! Kysymykseni eivät vaan jostain syystä tulleet ollenkaan läpi. Tupes mikä tupes. Pitäisiköhän vaihtaa hommia kun yli 30 vuotta IT-alalla on tuottanut näin huonon kyvykkyyden…

  17. Oon kans ite kuunnellu viimesen vuoden aikana jostain syystä paljon kasarimusaa, joten tää levy tuli kivaan rakoon mun elämässä 😀 Mun lempparit levyltä on Maitohapoilla (! ihan Whitney H ja MJ tuli mieleen joten olin iha fiiliksissä), Kevät tulee ja Palava silta. Kiitos Anssi! Ihana levy! Tosi rohkea veto oli kokeilla näitä kasarijutskii ym ihan erilaista Anssi Kelaa mut me likey! Tällästä kokeiluu pitäis olla enemmänki varsinki jos se onnistuu näin hienosti. Oon ollu fani alusta asti joten joka levy on rakas. Mut nyt oon tosi ilonen sun puolesta Anssi että media on taas innostunu sun musasta. Oot musta suomalaisen musiikin ylpeys. Amerikassa olisit varmana jo legenda. Harmittaa välillä kuinka suomalaiset ei tajuu kuinka hieno lauluntekijä oot 🙂

  19. Mun pitää nyt vielä hehkuttaa tota Maitohapoilla biisii!!! Ihan sairaan hyvä!! En oo pitkää aikaa kuullu yhtä tanssijalkaa vipattavaa suomalaista biisii.. Iha samanlaine fiilis ku Whitneyn hittibiisien kaa :))) Paras jammailu biisi!

  20. En saanut minäkään kysymyksiä läpi tuonne IS TVseen. Onnittelut Anssi – hyvältä näyttää! Keikoille kyllä tullaan taas.

  21. Maitohapoilla tulee olemaan spinning-tuntien hitti! Eli Anssi painii samassa sarjassa ”Eye of The Tigerin” kanssa. Sillä vain todelliset kovan luokan hitit päätyvät akkain ryhmäliikuntasessioihin… 😉

  22. Onko vinyylipainoksen ilmestymisajankohdasta vielä tietoa? Ei malttais odottaa…

  23. Vinyyliversio julkaistaan 19.4. Valitettavan pitkäksi venähti, olisi ollut kiva saada julkaistua samalla kiukulla cd:n kanssa. Mutta iso musta kiekko on siis tulossa!

  24. Kiitokset kaikille kommenteistanne! Lueskelen näitä ihmetyksen vallassa. On upeaa seurata miten sisälläni hehkunut kipinä näyttää siirtyneen myös kuulijoihin. Tämä on parasta aikaa!

  26. Eikö kansalaisten tietokoneisiinsa ostamista kiintolevystä tule tarpeeks rahaa vai miks oot mennyt levyn tekemään?
    Onhan se toki varmaan palkitsevaa saada rahaa välillä omasta työstäkin eikä elää toisten työllä.

  27. ”PAREMPI ÖVERIT KUIN VAJARIT!”

    KUn ihminen,kuka tahansa, millä elämän osa-alueella tahansa- haluaa tehdä parasta mahdollista, voidakseen olla itse tyytyväinen itseensä- sitä arvostan.
    On aina helpompi uida myötä- kuin vastavirtaan.

    Vastavirtaan uiminen on vaan hienompaa.
    Propsit, Anssi!

  28. Pakko sanoa, että nyt on kyllä käsillä jännittävin äänilevy miesmuistiin! Biisit tarttuivat mukavalla tavalla päähän jo muutaman hätäisen kuuntelukierroksen jälkeen ja homman huikeuden varmisti lopullisesti eilisiltainen kuulokekuuntelu, jolloin nerokas soundimaailmakin pääsi oikeuksiinsa. Siinä oli kuulija sitten melkoisissa liekeissä.

    Ihan mahtava fiilis innostua pitkästä aikaa musiikista tunnetasolla täydellisen aidosti ja vilpittömästi, yksinkertaisesti vain siksi, että kyseessä on niin kokonaisvaltaisesti hyvä musiikki.

    Kiitos Anssi!

  29. No nyt maistuu 80-luku! ja ai, että muuten maistuukin hyvältä. Np: Miten sydämet toimii. Tässä on kaikki, synat, kitara, huikea bassolaini, sanat.

    Puolivälissä levyä ja kaikki teesit jo toteutuneet

    Kiitos!

  30. No, se ei auta kuin vinyyliä odotella… Onko siihen tulossa mukaan latauskoodeja, vai pitääkö ostaa jostain biisit erikseen ei-soittimen äärellä tapahtuvaa kuuntelua varten?

  31. ”Eikö kansalaisten tietokoneisiinsa ostamista kiintolevystä tule tarpeeks rahaa vai miks oot mennyt levyn tekemään?
    Onhan se toki varmaan palkitsevaa saada rahaa välillä omasta työstäkin eikä elää toisten työllä.”

    Tää oli paras viesti, luu kurkkuun ylimielisille taiteilijoille baby!

  32. Vinyylin mukaan laitettavaa latauskoodia on tsekattu, mutta sellaisen junaileminen näyttäisi olevan helpommin sanottu kuin tehty. Toinen vaihtoehto olisi livauttaa koteloon cd muovitaskussa, katsotaan olisiko se järkevästi toteutettavissa. Vaatisi ainakin levyä päällystävän suojamuovin rikkomisen. Yritetään keksiä tähän jokin ratkaisu.

  34. Tämä levy kolisee niin, että koko nainen soi. Tässä levy, jota en olisi pystynyt kuuntelemaan vielä tammikuussa, niin kipeä läpileikkaus tämä on biisilleen viimeisestä kolmesta vuodestani. Vieläkin tulee välillä fiilis, että tekisi mieli painaa pausea, koska sielu meinaa revetä, mutten pysty sitäkään tekemään. Levy soi nonstopina.

    Kiitos, Anssi. Olen välttänyt sanojen ”koskettaa” tai ”kolahtaa” käyttöä, kun puhutaan musiikin tuottamista fiiliksistä, koska tunnen itseni teinitytöksi jälleen, mutta tämän levyn kohdalla en häpeile näiden sanojen käyttöä ollenkaan. Tämä koskettaa, kolahtaa, kolisee, kouraisee, itkettää, naurattaa, hymyilyttää, ahdistaa, ilostuttaa… kaikkea. Sielussani soi musiikkisi tahtiin, enkä liioittele nyt ollenkaan.

    Kiitos.

  35. Tämä levy on kertakaikkiaan räjäyttävä. Ensimmäisestä tahdista viimeiseen. Pidän (kasari)sovituksista järkyttävän paljon, tunnelmasta, mutta ennen kaikkea olen yllättynyt. Positiivisesti.

    Kuuntelin ensin Spotifysta, ostan levyn nyt. Heti. Olisipa vaan hirmu kiva juttu, että täältä saitiltasi pääsisi myös levytuotantoa ostamaan helpon linkin takaa. (Jos sellainen on, niin sitten olen vain sokea ja malttamaton.)

    Toden totta, tervetuloa takaisin!

  36. Hei!

    Ihan pakko kertoa oma kokemukseni levystä. Kuuntelin ensin spotifysta levyn läpi ja aluksi järkytyin. Eihän tässä ollut sitä ”mies ja kitara” -meininkiä ollenkaan. Mutta sitten toisella kuuntelukerralla levy kumahti täysin päähän kun ymmärsi hieman päästää irti siitä oletuksesta miltä Kelan ”pitäisi” kuulostaa. Tekstithän ovat loistavia ja melodiat tarttuvia. Lisäksi biisit ovat mukaansatempaavia ja koskettavia samalla kertaa. Aivan mahtavaa Anssi! Kiitos todella paljon hienosta levystä! Erityisesti ”Parasta aikaa” on ihan mieletön biisi.

    Kaikki levysi ovat olleet erittäin hyviä, mutta tämä uusin on todella virkistävä uutuus! Ei kukaan muu suomalainen ole tällaista vielä tehnyt – samaa sanottiin muistaakseni Nummelasta. Onnittelut!

  37. Kiitos Anssi.Loistava levy.Monta takuuvarmaa hittiä eikä yhtään heikkoa biisiä.

  39. On ollut kovin vaikeaa kuulla tätä uutta albumia täällä Saksassa. Kauheasti kehuvia artikkeleja ja vaikken musiikkiasi ole aiemmin kauheasti seurannut, heräsi näiden arvostelujen ja singlebiisin myötä kova kiinnostus kuulla albumi.

    Voisiko levy-yhtiö esimerkiksi avata albumin kuultavaksi Spotifyn kautta tänne Saksaan tai voinko lähettää 10 euroa tilillesi ja vastineeksi saisin esimerkiksi flacina tämän levyn.

    Tämä tuntuu vähän turhan hankalalta nyt, kuten monien muidenkin suomiartistien kanssa ulkomailla asuessa.

  41. Vaikka olen kuullu levyn monesti niin ei tässä yhtään heikkoa biisiä ole mukana. Palava silta on mieluinen kuunnella kädessä pikku punaviinihumalassa.

  42. Seura-lehdessä viime viikolla ollut arvostelu:

    Rohkeaa Kelaa

    Anssi Kela päätti sitten tehdä levyllisen 80-lukulaista diskoiskelmää. Kela on säveltänyt, sanoittanut, soittanut ja laulanut nimeään kantavalla albumilla kaiken, yhtä saksofonisooloa lukuun ottamatta. Prince-kitarat, Wham!-koskettimet, ja Phil Collins -rummut kuorruttavat kokonaisuutta, joka on häpeilemättömän hittihakuinen (Levoton tyttö, Miten sydämet toimii?). Lopun Parasta aikaa on kuitenkin outo Bruce Springsteen -pastissi, joka pistää epäilemään tätä kaikkea. Kelan uutta joko ihailee tai inhoaa. Rohkea se ainakin on.

    Lauri Sihvonen

  44. Tiedoksi: Anssin uusin Anssi Kela -cd otettu Stockmannin kanta-asiakasetujen huhtikuun luetteloon

  45. Oli kyllä odottamisen arvoinen tämä Anssi Kela!!!Aivan loistavaa riimittelyä ja sävelkulkua koko levy täynnä!Mietin taas,että mikäköhän näistä biiseistä kolahtaa siksi THE BIISIksi ja todellakin,se löytyi:Palava silta!Siinä on jotain niin alkuvoimaista,et heti ekalla kuulemalla se pysäytti just siihen paikkaan…!Joka levyllä on ollu se THE BIISI joka on ollu mulle se kaikkein tärkein!Muutkin ovat loistavia mut Palava silta on mulle Ykkönen.Voisin väitää,että jokaisella on olemassa se yksi ja kenties ainoa The Biisi.Loistavaa keikkakevättä ja kyllä tätä on jo odotettu…tosin hyvää (tässä tapauksessa LOISTAVAA)kannatti odottaa!!!Nähdään keikoilla!!!

  47. Anssi sä oot kyllä tehnyt erinomaisesti svengaavan hyväntuulen levyn, joka sopii näihin vaikeisiin aikoihin täydellisesti. Ainoa miinus levyssä on se, ettei kappaleita ole enempää, mutta olihan 80-luvullakin levyissä vain 9 tai 10 biisiä eli sikäli sopii teemaan.
    Nyt albumi on pyöritetty viidesti läpi, joten vois ehkä arvioida levyn biisi biisiltä.

    Maitohapoilla:

    On yksi levyn parhaimmista kappaleista. Todellakin 80-luvun tyylisesti svengaava kappale, joka menee hienosti eteenpäin. Biisissä toimii siis kaikki. Lyriikka on myös tosi mainio, suorastaan hilpeä. Ohi koiran haukkuvan, ei helvetti se on irti lyriikka naurattaa aina. Lopun Uu-a sabadabaduu on Suomalaista lyriikkaa parhaimmillaan,heh.

    Levoton tyttö:

    Samoin levyn parhaimmistoa ja yksi selkeimmistä singlebiiseistä levyltä. Kaikki toimii tässäkin. Alkaa heti hienolla bassokuviolla. Barokkityylinen syntikkariffi on niinikään hyvänkuuloinen oivallus. Loppua kohden tempoa nostava eteenpäin rynnivä biisi. Tällaista on kunnon musa.

    Kaatua kuin puu:

    Alussa yksi hämmentävimmistä biiseistä eikä noussut heti suosikkien joukkoon, mutta paranee joka kerta. Biisissä on niinikään 80-luvun meininkiä, räppäämistä, upea kitarasoolo ja tässäkin hyvät lyriikat. Biisissä on menoa ja meininkiä. Kyllä tässä maassa mollivoittoisia itkuvirsiä onkin jo tarpeeksi.

    Arvostellaan myöhemmin lisää.

  49. Kiitos levystä! Pakko kyllä sen verran sanoa, että se on tämän levyn vika, jos päätän pakata kamppeeni ja jättää pitkäaikaisen poikaystäväni. Niin vahvasti levysi tuo huolettomat sinkkuajat mieleen, että melkein kuvittelen voivani palata niihin päiviin 🙂 kiitos!

  50. Tuli aikanaan arvosteltua levyn ekat kolme biisiä, mutta koska tää arvosteleminen on niin kivaa, pitäähän sitä loputkin biisit arvostella. Nyt on levy pyöritetty läpi liki kymmenen kertaa.

    Miten sydämet toimii:

    Hieno menevä intro, josta tulee heti joku 80-luvun biisi mieleen, mutten osaa sanoa mikä. Vaikkakin biisin eka lause ei paljoa lupaakaan, nousee se helposti jaloilleen ja toimii kokonaisuutena erinomaisesti. Tykkään näistä Anssin uptempo-biiseistä eniten. Biisi joka saa jalan komppaamaan tahtia ja vielä suun laulamaan ei voi koskaan olla huono homma. Todella onnistunut kertosäe. Yksi Anssin parhaista biiseistä levyllä ja helposti top 10 menevä biisi.

    Superkuu:

    Todella hassu kappale, joka ei iske kybällä, mutta kumman viihdyttävästi hypnotisoi mukaansa. Hauskaa mutta toimivaa riimittelyä ja toi aa-uu homma rules. Biisi saa väkisinkin ajatteleman mitäköhän Anssi ja Paleface sais aikaiseksi, jos heidät laitettaisiin pariksi viikoksi studioon jammailemaan? Vink, vink!!! Tulis varmasti mielenkiintoista matskua.

    Kone temppuilee omiaan, ehkä syytä loppubiisit arvostella myöhemmin kun saa näppäimistön kondikseen.

  51. Upeeta Anssi! Tee jatkossakin rohkeita ratkaisuja musiikissa!

  52. Moikka Anssi!

    Ostin tämän levyn nyt perjantaina.

    Tärkeä Ystävä oli tulossa extempore pitkästä aikaa kylään, joten minulle tuli tunne, että nyt kaupasta tämä Levy, uusi leivänpaahdin ja paahtoleipää!

    Musiikkisi osuu nyt niin täysillä ja syvälle ja tämän myötä on tapahtunut parissa päivässä upeita asioita: olen matkannut itseeni, käyty järisyttäviä keskusteluja, isnpiroiduttu uusiin ystävyyksiin.. että haluan aukaista palautetta musiikintekijälle itselleen!
    Voiko Sulle laittaa palautetta johonkin vähemmän näkyville kuin tänne kommenttilootaan?

    Iloisena, Roosa

  53. Hassua, miten osuin tänne saman aikaan kuin rakas ystäväni Roosa.

    Tämä upea levy on tänä viikonloppuna kullattu loistavilla hetkillä, rakkailla ihmisillä, keväisellä auringolla ja ylitsevuotavalla onnen tunteella. Tämä on täydellinen soundtrack näille fiiliksille. Kiitos, musiikkisi menee suoraan sydämeen, ja sen myötä matkaan jatkossa aina tähän ihanaan olotilaan. <3

    Tanssien ja nauraen,
    Merja

  54. Roosa: Facebook-sivuillani voit lähettää minulle yksityisviestin. Luen kaikki saamani viestit, mutta niitä tulee niin paljon, etten ehdi vastata jokaiseen. Vastaamiseni on aika randomia, riippuu siitä millaisessa tilanteessa satun viestejä lueskelemaan.

  55. Hei, Roosa! Anssin Foorumillakin voi lähettää yksityisviestejä, mutta siellä on oltava Foorumiin rekisteröitynyt.

  56. Ja Anssille: tämä uusi albumisi on ihan järisyttävän hyvä!!

  57. Kiitos 🙂

    Anssi, tärkeintä on mulle saada kertoa kiitokset ja fiilikset 🙂
    (ei vastauksen odotus tai oletus)
    Jo postini jäsenteleminen päässäni on wau ja tärkeää.

    Kiitos koskettavasta musiikista Anssi!
    Ja uskon että tosi monen viikko alkaa positiivisella mielellä juuri tän levyn myötä.

  58. IS:n (9.4.) nettisivuilla on uutinen amerikkalaisesta avaruusastronautista, joka kertoo, kuinka avaruudessa ei itkemisestä tule mitään. Useissa artikkelin lukijoiden kommenteissa viitataan Anssin jo monen viikon ajan todistaneen, kuinka ”avaruudessa kyynel ei lähdekään vierimään”. Eräs kommentaattori arvelee, että nyt on astronautti myöhässä todistelunsa kanssa tai että hänelle on tiedotettu (☺!! ) suomalaisen Anssin todisteluista, minkä vuoksi päätti tulla julkisuuteen ☺☺ http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288555114119.html

  59. Moi Anssi,
    Aluksi haluan sanoa, etten ole ikinä ollut suuremmin kiinnostunut musiikistasi. Kuulemani biisit ovat toki olleet parhaimmillaan todella tarttuvia ja hyviä, mutta ei vain ole kolissut. Kunnes…
    Kuulin radiosta kappaleen uudelta levyltäsi. Ensikuuntelulla tuli fiilis, että hetkinen, laulaako tässä tosiaankin Anssi Kela? Että nyt, nyt ollaan jossakin aivan uuden alussa. Sain juuri levyn käsiini ja kyllä, iskee kuin tuhat volttia! En muista, milloin viimeksi tuntui vei kotimainen musiikki näin vahvasti mukanaan. Aivan mahtavaa! Toivon sinulle onnea ja menestystä!

  60. Aikaisemmin tuli arvosteltua levyn viisi ekaa biisiä, joten jos arvostelisi nyt loput levyn biisit.

    Levyhylly pelastaa:

    Pitkään oli levyn huonoin kappale, mutta viimeaikoina nostanut profiiliaan.

    Kevät tulee:

    Sopii niin hyvin aurinkoiseen kevääseen. Kivat sanat. Ilmeisen tarttuva kertosäe, koska emäntä lauleskeli sitä yks päivä.

    Ilman sua:

    Liian masentava biisi. Muutenkin jää biisistä täytebiisi-vaikutelma. Levyn ainoa heikko kappale.

    Palava silta:

    Biisi jolta jo etukäteen odotin eniten, kun kuulin gospel-vaikutteista jne. Hyvin toimisi, mutta on niin perhanan lohduton sanoitukseltaan.

    Parasta aikaa: Enemmän pomoa ja E STREET BANDia kuin E STREET BAND itse. Päättää levyn upeasti positiiviseen tunnelmaan. Mitä enemmän aurinko alkaa paistamaan, sitä paremmalta kuullostaa etenkin Pomon Turun keikkaa odottaessa.

    Hyvä levy ja se on paljon näinä yhden biisin ihmeiden ja kertakäyttökulutusmoskan aikakaudella. 80-luku toimii nyt ja aina! Kiitos Anssi, keikoilla nähdään!!!

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.