Verbaalimaistiaiset, osa 9: Ilman sua

| Tagit: | Aiheet: Musiikki | Kirjoittaja:

Esimerkki siitä miten pienestä biisi saattaa lähteä liikkeelle: keskustelin Facebookissa Aki Yrjänän kanssa. En enää muista aihetta, luultavasti pallottelimme vain jonninjoutavia sukkeluuksia, kuten ihmisillä on Facebookissa tapana. Yksi kommenteista (saattoi olla minun, saattoi olla Akin) joka tapauksessa kuului: ”Joka päivä on torstai”. Heti, kun näin nuo sanat kommenttikentässä, niin tuli sellainen fiilis, että tuossa lepää biisi. Tein muistiinpanon puhelimeeni.

Vierähti yli vuosi ennen kuin sanat löysivät paikkansa. Katselin työhuoneeni ikkunasta kuinka naapurin kissa kiipesi pihallani olevaan omenapuuhun. Otin palan paperia ja kirjoitin: ”Kissa kiipee omenapuuhun”. Ensimmäinen rivi. Aloin kirjoittaa laulua miehestä, joka nujerrettuna nuolee riippumatossa haavojaan kykenemättä mihinkään muuhun kuin kissan ja pilvien tarkkailemiseen. Joutilaisuutta, joka ei perustu omaan valintaan, vaan siihen, että päälle on langennut jotain niin raskasta, ettei voi liikkua. Tila, jossa jokainen päivä tuntuu torstailta. Tarkemmin ajateltuani korjasin torstain tiistaiksi. Se on pahempi kuin torstai, joka pitää jo sisällään pienen lupauksen viikonlopun saapumisesta. Tiistai on viikon ankein päivä. Maanantaikin on sentään aina uuden alku, Aku Ankka tulee puolestaan keskiviikkona. Tiistaina ei ole mitään.

Jätin tarkoituksella mainitsematta mikä on ajanut kertojamme tällaiseen lähes katatoniseen tilaan. Onko kyseessä vain parisuhteen päättyminen, vai jotain vielä traagisempaa? En halunnut kirjoittaa sitä sen tarkemmin, olotilan kuvailu sai riittää. Varmasti useimmat tietävät millaista tunnelmaa tarkoitan: sellaista mistä nouseminen ei tunnu mahdolliselta, mutta jotenkin silti aina ponnistamme takaisin jaloillemme.

Musiikillisesti Ilman sua oli levyn haastavimpia tekeleitä. Alunperin biisissä oli täysin erilainen kertosäkeistö, se muistutti hiukan The Jacksonsin Can You Feel It ja Sugababesin Overload -kappaleita. Sama poljento kuuluu edelleen taustalla, mutta remontoin melodiat ja soinnut täysin uusiksi. Hylkäsin vanhan kertovärssyn, koska se ei tuntunut riittävän tarttuvalta. Kierrätin sen kuitenkin biisin instrumentaalivälikkeeseen: tuon täysin (omena)puun takaa tulevan Morricone -henkisen osan soinnutus ja melodia ovat yhtä kuin vanha kertosäkeistö. Samassa osassa kuullaan muuten myös albumin ainoa elonmerkki huuliharpusta: instrumentti, joka Nummela-kappaleen myötä on yleensä yhdistetty minuun, parahtaa tällä levyllä vain tuon yhden, lohduttoman vongahduksen.

Säkeistön rumpukoneeseen inspiraatio tuli Princen When Doves Crysta. Myös bassolinja oli tärkeä: halusin tehdä jotain samanlaista kuin Patricia Rushenin Forget Me Nots -kappaleessa. Olinkin varsin tyytyväinen keksimääni pieneen peukkubassotteluun. Kokeilin myös soittaa samaa linjaa sormilla. Ei toiminut. Oli pakko peukuttaa.

Kommentit

  1. Tää biisi on ehdoton lemppari. Kun ensimmäisen kerran kuulin ”ilman sua jokainen päivä on tiistai…” olin myyty. TÄTÄ LISÄÄ!!!

  2. ”Aku-Ankka tulee puolestaan keskiviikkona” XD minen kestä. Hieno biisi! Mahtavasti kaapattu ja välitetty tunnelma. Tunnistin omakseni. Ja vielä toimivasti toteutettu biisi kaikkinensa.

  3. Tämän biisin kertosäe onkin hyvin tarttuva, muut osat kappaleesta eivät niin iske. Tuo kertsi on yksi parhaista paloista tällä levyllä.

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.