Keikkaraportti: Järvenpään Blackpool 27.4.2013

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Miltä Anssin uudistettu bändi kuulostaa uudella kiertueellaan uusien biisien kera? Miten suosion kasvu näkyy keikoilla? Mitä biisejä soitetaan? Ovatko keikat oikeasti niin hyviä kuin Anssi Naamatussa hehkuttaa? Tässä on raporttini Järvenpään yöstä.

Blackpoolin ovella oli pientä jonoa ennen yhtätoista. Sisällä velloi jo melkoisesti väkeä. Kohtuullisen kookas mesta, avara suorastaan, useita biljardipöytiä. Lava löytyi lopulta ihan oven vierestä, ns. ikkunaseinältä ja sinne alkoi kerääntyä yleisöä.

Noin 23.20 ämyreistä kajahti Johnny Cashin Man In Black. Miellyttävää, että jotkut asiat on pidetty ennallaan! Artistien takahuone oli jossain aivan muualla, joten yritin kuikuilla, mistä musikantit puskevat yleisön läpi. Ensin perille pääsi Ville, joka suuntasi punaisten rumpujen taakse. Sitten lavalle lönköttelivät rauhallisesti Saara, Antti ja The Uusi Kitaristi Tuomas Wäinölä. Anssi kiipesi lavalle monitoritiskin vierestä. Sitten intro sopivasti loppuikin ja eka biisi täräytettiin heti käyntiin.

Anssi-leipä vuosimallia 2013
Anssi-leipä vuosimallia 2013

1. Kaveria ei jätetä
2. Aamu
3. Milla
4. Puistossa
5. Levyhylly pelastaa
6. Miten sydämet toimii?
7. Kaksi sisarta
8. Kissanpäivät
9. Mikan faijan BMW
10. Karhun elämää
11. Parasta aikaa
12. Jennifer Aniston
13. Levoton tyttö
14. 1972
——— (se kohta jossa bändin pitäisi piiloutua takahuoneeseen)
15. Kaatua kuin puu
16. Maitohapoilla
17. Nummela

Kestoa tuolle setille tuli introineen 1h 40min. Tekemisen meininki oli vahva, keikka eteni kuin juna, ilman kiirettä kuitenkin ja hyvin läsnäolevasti. Lavalla oli pitkästä aikaa biisilistat, tosin niistä poikettiin sen verran, että Ilman sua jätettiin rannalle, eikä Kevät tullutkaan, toisin kuin soundcheckissa. Kuulemma myös Laulu petetyille on hyvin treenattu keikkoja varten.

Koko kattaus kuulosti tuoreelta sekä soitollisesti että sisällöltään. (Kaveria ei jätetä aloitusbiisinä?! Ihan puskista, mahtavaa!) Tuoreuteen vaikutti tietysti uusi kitaristi ja nippu uusia biisejä, mutta myös vanhoja oli sovitettu aika reippaasti uusiksi. Erityisesti Kissanpäivät oli muuttanut muotonsa täysin ja Bemari oli saanut uusista riffeistä uutta kiiltoa. (Kuulemma jonkun Villen idean pohjalta.)

Bändin etulinjassa Tuomas on ottanut paikkansa entisen Saaran kosketinkioskin kohdalta. Antti hoitaa edelleen yleisöstä katsottuna oikean laitahyökkääjän paikkaa. Saara on Villen rinnalla kakkosrivissä. Tuomaksen läsnäolo kuuluu taidokkaana kitaransoittona – nyt bändissä on kaksi melko tasavahvaa kitaristia. Tämä näkyy niin, että lavalla on vähän väliä jonkinasteista kitarasotaa ja tilutusta kahden pitkätukan välillä. Erityisesti Kaatua kuin puu -biisissä on pitkä kitarasoolo-osuus. Antti taisi käyttää ilmausta ”naurettavan pitkä”. Ja Blackpoolissa se oli vielä pidennetty versio – kitaristit sotivat aikansa, kunnes paremmuus selvitettiin kivi-sakset-paperi-menetelmällä. Tuomas voitti paperilla Anssin kiveä vastaan ja tuuletti. Anssi on edelleen bändin duracell-pupu, joka heiluu ympäriinsä. Tuomas pysytteli pääasiassa suhteellisen eleettömästi omalla tontillaan. Antti havaitsi keikan aikana Tuomaksella ns. saunan-ylälaude-puristus-ilmettä. Sitä on hyvin vaikea sanallisesti selittää. Antti myös kertoi Tuomaksen tuoneen lisää ryhtiä bändiin.

Kitaristit kilvan tiluttavat
Kitaristit kilvan tiluttavat

Muusta bändistä Ville näytti vihdoin olevan omassa elementissään. Välillä ihan hirmuista jammailua ja keikan lopuksi kapulat lensivät lavalle. Saara jäi harmillisesti mun näkökulmasta Anssin taakse, mutta koskettimet olivat hyvin äänessä. Antin ilmeistä pystyi päättelemään, että hyvin etenee. Tuttu virne ryöstäytyi keikan loppua kohden vallitsevaksi ilmeeksi ja ainakin Ville ansaitsi kättelyt. Kättelykeikka siis.

Myös Anssi oli erityisen terävässä vedossa. Silmistä paistoi soittamisen ilo, suupielissä vilahteli hymy, tossut pomppivat tasajalkaa, kädet hakkasivat vahvasti tahtia ja kitaroiden kaulat uivat yleisön yllä moneen kertaan. Niin paljon energiaa oli kehissä, että paidasta pystyi todennäköisesti puristamaan pisaroita keikan jälkeen. Kehuin myös hiuksia – ihan kuin niille olisi tehty jotain kauneustoimenpiteitä, joihin tv-studioiden maskeeraajat eivät tollouksissaan kykene. Liekö sitten ollut ihan luonnontilassaan tuollainen pörheä, vaalea ja ilmavasti liehuva jalopeuran harja.

Kitaroista käytössä olivat punainen ykkös-Gretsch, uusi 40-vuotislahjakitara ja valkoinen Stratocaster. Viimeksi mainittua käytettiin biiseissä Karhun elämää ja Parasta aikaa. Muutoin pääasiassa uudet kappaleet menivät uudella kitaralla ja muut Gretschillä, en tosin kiinnittänyt tähän hirveästi huomiota.

Kitaranurkka
Kitaranurkka

Mikan faijan BMW:ssä sattui ilahduttavan totaalinen blackout, kun Anssi tai kukaan muukaan bändistä ei muistanut toista säkeistöä. Eihän tätä biisiä varsinaisesti ole harjoiteltukaan… Yleisöltä tuli ehdotuksia, mutta joko ne menivät metsään tai Anssi ei niitä metelin yli kuullut. Lopulta biisi eteni niin, että yleisö lauloi Anssille säkeistön ja bändi jatkoi siitä kertsiin. 1972:ssa peukaloitiin sanoitusta ihan tahallisesti. ”Meidän piti muuttaa maailmaa” käännettiinkin muotoon ”me voidaan muuttaa maailmaa”. Miellyttävää!

Niin, ne kovasti odotetut uudet biisit! Ensimmäisenä uudelta levyltä tuli yllättäen Levyhylly pelastaa, joka kuulosti melkoisen paljon levyn versiolta. Tuomas hoitaa saksofonin viran kitarallaan. Koko soundimaailma (koskettimet erityisesti) oli ihan eri kuin aiemmissa kappaleissa, en osaa sen tarkemmin eritellä. Sama kakkossinkussa Miten sydämet toimii. Levoton tyttö oli jotenkin perinteisempi, mutta aiheutti voimakkaan yleisömölyreaktion – hitti kun on. Kaatua kuin puu -kappaleessa oli se kitarasota. Parasta aikaa sisälsi reipasta nostatushenkeä keikanpäätös-Nummelan tyyliin. Minusta tuo biisi lähti paremmin lentoon livenä kuin levyllä. Maitohapoilla osui encoreen ja ehkä siksi mulla on sen kohdalla jonkinlainen musta aukko, jotain alkurytmiä siihen kai taputettiin.

Yleisössä oltiin myös vahvasti hereillä. Anssin keikkayleisö on hyvin osallistuvaa. Ei niinkään tyydytä notkumaan coolisti musiikin tahtiin vaan tanssitaan, moshataan, rymytään lähemmäs lavaa ja lauletaan tai huudetaan tarvittaessa. Mutta kohteliasta väkeä keskimäärin, eikä mitään överihumalaisia näkynyt. Erityishuomio siitä, että vaikka minulla oli korvatulpat, yleisö kiljui encoren alun kieppeillä niin että korvia oikeasti vihloi. Hetkeksi tuli sellainen olo, että esiintyykös täällä se Justin Bieber?

Eturivissä tapahtui hassua valumista oikeaan ja vasempaan bilettäjien mukana. Kurkottelin juomaani lavan reunalta aina eri tyyppien välistä ja siirsin sitä useita kertoja pois kiivaimmasta kiehunnasta. Jossain vaiheessa lasista katosi pilli. Suojelutoimet eivät riittäneet – kuppi tönittiin keikan loppupuolella nurin ja tietysti lätäkkö muodostui Anssin ständin juureen, josta hän joutui pelastamaan yhden kitarapalikan turvaan. Lätäkössä oli myös se mystisesti kadonnut pilli. Pahoitteluni pikku lirusta, ois pitänyt juoda nopeammin pois.

Keikan loppupuolella ainakin minulle alkoi tulla hiukan tukala olo, happea olisi voinut olla enemmän ja jonkinlainen viilennys olisi ollut tarpeen. Anssi ojensikin ystävällisesti puolikkaan vesipullonsa eturiviin kiertämään ”suihkulähde-esityksensä” jälkeen. Pari tyyppiä otti pullosta kiitollisena pitkät huikat. Ehdin kai alitajuisesti toivoa, että Anssi nakkaisi vedet yleisön niskaan, joten kun sain pullon käteeni, ilahdutin hetken mielijohteesta yleisöä limboamalla vedet kaaressa ilmaan taaksepäin. Omaan niskaan sitä ei tietenkään tullut – sinne olisin sen kaatanut, jos olisin miettinyt kahta sekuntia pidempään. Toivottavasti vesisateesta oli takana olleille enemmän iloa kuin harmia!

Uusi paita
Uusi paita

Myös nimmarit hoidettiin keikan jälkeen tyylikkäästi. Anssi ilmoitti keikan lopulla, että antakaa 10-15 minuuttia, niin hän käy vaihtamassa päälleen ”jotain seksikkäämpää” (viitaten märkään paitaansa, mistä yleisö riemastui) ja tulee sitten myyntipisteeseen signeeraamaan. Myynnissä oli ihmeekseni kolmenlaisia fanipaitoja – musta sormenjälkipaita, valkea Miten sydämet toimii? -kuvapaita ja musta KELA-paita. Lisäksi levyjä, kirjoja ja ”kaikkea tarpeellista”. Ruuhka oli keikan jälkeen sen verran vahva, että en itse ryhtynyt tekemään ostoksia vaan lähinnä katselin suu auki, kun Anssi otti presidentin lailla fanejaan vastaan, poseerasi, hymyili, jutusteli ja signeerasi lähes kolme varttia.

Tiedustelin Antilta lahjomatonta mielipidettä siitä, että onko tämän kiertueen alussa liioiteltu, kun on puhuttu jopa uran parhaista keikoista. Kuulemma ei ole. Ja Antin mukaan keikat vain paranevat koko ajan. Tästä on todella hyvä jatkaa!

Kommentit

  1. Minusta keikka lähti vähän kankeasti käyntiin, Puistossa taisi olla ensimmäinen biisi, joka alkoi ns. groovaamaan. Sitä ennen oli vähän tökkivämpää meininkiä.

    Olin miksauspöydän edessä ja siellä näitä känniörvelöitä oli vähän enemmän. Kun itse olin autolla liikkeellä, niin välillä tökki ihan urakalla. Eräskin vanhempi naisihminen (miksi muuten keikalla oli pääosaksi joko teinejä tai 50+-ihmisiä) tarvitsi kolmisen neliötä tilaa vain seisomista varten. Ja joku kaksimetrinen korsto kävi vähän väliä änkemässä itseään eteenpäin ja kohta taas taakse. Joku huusi biisejä, jotka oli jo esitetty ja toisaalta joku kommentoi, että Nummela oli soitettu jo toisena… Kissanpäivät näytti ainakin miksauspöydältä katsottuna olevan kuselle-ja-uusi-tuoppi -biisi. No joo, se yleisöstä. 🙂

    Anssilta olivat vissiin sanat hukassa, muuallakin kuin BMW:ssä oli ”stipluja” ja kitarat aiheuttivat enemmänkin ongelmia. Ekoissa biiseissä oli Gretschissä ongelmia, johtuiko sitten miksauksesta vai laitteista, en tiedä.

    Wäinölä tuo selvästi lisää kitaravoimaa bändiin ja ilmeisesti Anssikin on sen huomannut, kun itse soitti aiempaa paljon vähemmän kitaraa. Eipä silti, Tuomaksen kitarointi oli hyvin maukasta ja toi ihan uusia sävyjä joihinkin biiseihin. Ja Tuomaksen ja Anssin kitarasodat olivat loistavia, olin huomaavinani useampiakin lickien vaihteluita. Ville soitti uuden levyn konerummut hienosti, mutta vähän jäin kaipaamaan Kellyn groovea aina välillä. Antti ja Saara vetivät vähäeleisen tyylikkäästi, enkä huomannut ainuttakaan virhettä. 🙂 Saara sai loistaa normaalia enemmän, uudella levyllä kun on noita syntikoita selvästi aiempaa runsaammin.

    Uusista biiseistä Parasta aikaa oli selkeästi paras veto, vaikka onkin aika suora Born In The USA-ajan Springsteen-pastissi. Lopuke (hieno sana!) oli kuin Brucen keikalta.

    Antin hissisketsin (Anssin kitarakaapin takana oli ilmeisesti hissi lavan alle…) jälkeinen encore oli mielestäni melko rohkea, kaksi uutta, ei-sinkkubiisiä. Kaatua kuin puu on hieno biisi, mutta ei ehkä livenä toiminut niin hyvin kuin levyllä, jotenkin tuntui, että voima puuttui. Oliko sitten botnen vai mullikuoron puutetta, en tiedä. Maitohapoillakin oli vähän varovainen veto, Nummela meni rutiinilla.

    Nimmari”jono” oli melkoinen härdelli, mutta Anssi hoiti hommat hienosti. Yllättävän kärsivällisesti jengi jonotti, vaikka toisilla tuntui olevan paljonkin asiaa Anssille. Hienoa joka tapauksessa, että Anssi viitsii (ja uskaltaa) tuollaista tehdä lauantai-illankin keikalla.

    Alun jälkeen tuntui siltä, että bändillä oli lavalla todella hauskaa ja vaikka mokia tuli, ne eivät vaikuttaneet fiilikseen. Hyvä keikka, voin suositella. Ei ehkä kaikkien aikojen paras, mutta hintansa väärti ehdottomasti.

    TJEU: Miten sydämet toimii – http://youtu.be/hkneqzi56LU

  2. Apua! Kirjoitanko oman keikkaraportin tähän kommentteihin vai ihan omana juttunaan sitten kun tiedän miten se tapahtuu? Kumpi on parempi?

  3. Tää on täysin uutta kyllä kaikille…

    Foorumilla oli kätevää, kun kaikki saman keikan jutut tuli samaan pötköön, samasta asiasta kuitenkin puhuttiin ja sitä oli helppo lukea ja kommentoida. Täällä voi mun mielestä ihan hyvin olla samasta aiheesta eri otsakkeitakin, jos sisältö on selkeästi erilainen. Lukijan kannalta se on tietty hankalampaa. Näihin kommenttikenttiin ei saa sen paremmin lisättyä yhtään mitään (esim. kuvia), vaikka on kirjautuneena. Tietysti linkkien taakse voi laittaa vaikka mitä. Ymmärsin, että sellainen on useiden kuvien osalta suositeltavaakin.

    Hämeenlinnan tulevasta ilmaiskeikasta syntyy varmaan hirmuinen kommenttikaaos.

  4. Kiitos Mari todella kattavasta ja vivahteikkaasta keikkareportaasista.
    Antti I:n kommentit olivat myös kiinnostavia, vaikka osa detaljista menikin yli oman ymmärrykseni. Oma musiikkillinen osaamiseni rajoittuu muutamaan pianotuntiin.
    Itse toivoisin, että porukka laittaisi tämän keikan kommentit tähän perään. Helpompi seurata kommenttiraitaa, ennenkuin yhteisö lähtee kunnolla käyntiin.

  5. Kuuntelin juuri Järvenpään keikalta miksaajan äänittämän tallenteen. Se olikin ensimmäinen kuulokuva uuden kokoonpanon kokonaisesta keikasta. Pientä terävöittämisen varaa on vielä siellä täällä, mutta kokonaisuus oli kuitenkin mielestäni yllättävänkin hyvässä kuosissa. Levyhylly pelastaa kulki kaikista tahmeimmin, mutta varsinkin keikan loppupuolella kuuntelin äänitettä hymy huulillani. Monia hienoja hetkiä.

    Äänitteiden kuunteleminen on yleensä vaarallista, sillä usein käy niin, että taltio ampuu keikan jälkeiset hyvät fiilikset maan pinnalle. Nyt olin kuitenkin kokonaisuudesta oikeastaan positiivisesti yllättynyt. Tämä oli vasta uuden bändin viides keikka ja homma on jo melko hyvällä mallilla. Eivätkä nämä keikat ainakaan siitä huonone, kun saadaan vielä hiukan lisää kilometrejä taakse.

  6. Erinomainen avauskirjoitus yhteisöön! Teksti kaikkiaan on hyvä, mutta erityisen plussan antaisin upeista kuvista. Kiitos Marille vaivannäöstä!

    Toivottavasti ihmiset alkavat vastaisuudessakin kirjoittaa keikkaraportteja/-arvosteluja sitä mukaa kuin ovat keikalla käyneet. Olisi mielenkiintoista kuulla kansan ajatuksia. Mielestäni on aivan eri asia lukea yleisön kirjoittamia arvosteluja kuin esim. toimittajien (en toki tarkoita väheksyä heidänkään työtä).

    Itse ajattelin kantaa korteni kekoon ja kirjoittaa jonkinlaisen raportin, jahka olen ollut keikalla.

  7. Antti I.:lle : Juuri siksi yli 50-vuotiaatkin tykkää käydä Anssin livekeikoilla, koska ei ole paljon konserttisalitarjontaa, joihin ehkä paremmin sopisimme, ja jonne menoa ei ihmeteltäisi! Täytyy yrittää välttää jatkossa kapakoihin tuloa, vaikken minäkään nauti niissä muuta kuin limua ja tietty ihanaa live-musiikkia! Toivon Antti, ettet sinäkään tule liian vanhaksi varsinkaan Anssin keikoille! 🙂

  8. No, minähän se varmasti kummastus siellä baarissa olinkin..liki viimeisilläni, maha pystyssä..Mutta eikös se poinntti just siinä ollutkin, että jokainen saa olla sellainen kuin on. Ihan turhaa näitä on kai stressata..

    Oikein mukavaa vappua kaikille!

  9. Semppa, ei minulla ole mitään ”vanhempia” ihmisiä vastaan, ihmettelin vain tätä ikäjakaumaa. Yli 50-vuotiaatkin ovat ehdottoman tervetulleita kaikille keikoille, ainakin minun puolestani. Hämmästelin vain, kun yleensä Anssin tapaisten artistien keikoilla käyvät kutakuinkin artistin ikäiset fanit, nyt paikalla tuntui olevan joko tosi nuoria tai sitten selvästi varttuneempaakin väkeä paljon enemmän kuin ”normaalisti”.

    Känniörvelöt taas mielestäni ovat epämiellyttäviä, riippumatta iästä. Tässä tapauksessa kyseessä vain oli vähän vanhempi naisihminen, joka oli selvästi nauttinut muutaman liikaa. Jos tarkoitus on nauttia musiikista, voinee sitä alkoholin nauttimista vähentää sen verran, että pysyy tolpillaan? Muuten jokainen olkoon mitä on, oli sitten nuori, vanha tai kännissä. 😛

  10. Kiitos raportista! Täytyy myöntää että uusi kitaristi on ihan mielettömän hyvä ja toi paljon mukanaan, tämä siis vain radio nova -livevideon perusteella. Tulisipa karavaani tännekin suunnalle.

  11. Olin positiivisesti yllättynyt että Maitohapoilla oli mukana ja vielä noin hyvällä paikalla, mielestäni yksi kohokohdista. Pakkohan sitä on tulla uudestaankin vielä katsomaan. Videota tai kuvia ei ole, mutta pieni äänite loistavuudesta: http://www.youtube.com/watch?v=_nLP1fJ2yho

  12. Okei, kirjoitanpa omat kommenttini keikasta tähän perään myös.

    On asioita, joiden odottamisessa puolitoista vuotta on vain ohikiitävän lyhyt hetki elämää. Ja sitten ovat Anssin bändikeikat, joiden odottamisessa tuo aika on ikuisuus. Niin kauan oli kuitenkin ehtinyt omalla kohdallani kulua siitä, kun viimeksi näin koko bändin yhdessä lavalla. Luonnollisesti siis odotin tätä keikkaa kuin kuuta nousevaa! Tosin tällä kertaa odotuksessa oli mukana myös hieman haikeutta – millaista olisi, kun Kelly ei enää olisikaan mukana kokoonpanossa?

    Erityisen suurella mielenkiinnolla suhtauduin tulevan keikan biisilistaan, millainen se mahtaisikaan tällä kertaa olla? Nyt kun ei ollut oikein mitään ennakkokäsitystä siitä, mitä tuleman pitäisi. Tai tietysti niiden hittibiisien tietää aina olevan listalla, mutta noin muuten.
    Oli mukava yllätys, että uuden levyn biisejä soitettiin niinkin paljon. Samoin oli mukavaa, että setistä löytyi pari vähän odottamattomampaakin kappaletta. Hyvä kattaus kaiken kaikkiaan.

    Uudistettu bändi toimi lavalla erinomaisen hyvin, se kuulosti todella raikkaalta. Ei ikinä uskoisi, että yhteisiä
    keikkoja on tällä kokoonpanolla takana vasta kourallinen. Eikä Anssi turhaan ole Tuomasta bändiin valinnut, hän oli ehdottomasti mies paikallaan. Erittäin hyvän kuuloista kitarointia. Ja vaikka Anssi itse vähän suomikin kitaransoittoaan tällä keikalla, niin eipä siitä ainakaan tällainen soittotaidoton löytänyt mitään moitittavaa. Tuomaksen ja Anssin yhteispeli toimi myös hyvin.
    Ja kyllähän se on ihan fakta homma, että Ville kuuluu rumpujen taakse. Sen homman hän hallitsee! Samoin tietysti Saara ja Antti omat tonttinsa, kuten aina ennenkin. Tästä bändistä ei soittotaitoa puutu!
    Soiton lisäksi huomasin Levyhyllyn kohdalla pohtivani, että kylläpä Anssin laulu kuulostaa tänään erityisen hyvältä.

    Tuomaksen, keikkatauon ja varmaan niiden treenienkin myötä moni vanhakin biisi oli saanut aivan uudenlaisia lihaksia luidensa ympärille, mikä on ehdottomasti enemmän kuin positiivista! Kun on kuullut tietyt biisit keikoilla kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, on todella virkistävää että niitä välillä vähän muokataan. Tuntuvat sitten taas aivan uusilta! Ja onhan se varmaan bändillekin mukavaa vaihtelua.

    Muutenkin soitto oli keikalla todella raikkaan ja tuoreen oloista, ja ihanan energistä. Tutut virnistelyt sieltä välittyivät taas yleisöön, kyllä huomasi, että bändillä oli kivaa! Ei Anssi suotta ole näitä uusia keikkoja kehunut, ihan tosiasia niiden hyvyys on! Mukavaa myös, että Tuomas tuntuu hyvin kotiutuneen bändiin ja koko poppoon kemiat toimivat edelleen niin moitteettomasti yhteen.

    Mari ei ollut kitaroihin hirveästi kiinnittänyt huomiota, mutta minä nekin kirjasin ylös, joten tässä vielä kiinnostuneille listaa Gretschin ja Van Halenin käytöstä:
    Gretsch: Kaveria ei jätetä, Aamu, Milla, Puistossa, 2 sisarta, Kissanpäivät, BMW, Nummela
    Van Halen: Levyhylly pelastaa, Miten sydämet toimii, Jennifer Aniston, Levoton tyttö, 1972, Kaatua kuin puu, Maitohapoilla

    Blackpool oli minulle yhdeltä aikasemmalta keikalta jo tuttu paikka, ja näin yleisön edustajan näkökulmasta se on minusta hyvä keikkapaikka. Ääni ihan eturivissäkin oli laadukasta, se ei puuroutunut ollenkaan, laulusta sai hyvin selvää ja kaikki soittimet erotti toisistaan erittäin selkeästi. Kunpa aina olisi ääni näin hyvä! Mutta valitettavan useinhan se puuroutuu eturivissä, usein esim. Virgin Oilin keikoilla on käynyt näin. Siksi oli kiva nyt oikein kunnolla nautiskella. Blackpoolissa lava on myös juuri sopivalla korkeudella, ei tarvitse kurotella niskaansa kipeäksi bändin nähdäkseen.
    Lisäksi positiivista on se, että keikka alkoi vielä inhimilliseen aikaan. Puolen yön jälkeen alkavat keikat vaan ovan mielestäni ihan liian myöhään, aiemmin on aina parempi!

    Itse olin myös tosi tyytyväinen paikkaani ja yleisöön siinä ympärillä. Yleensä eturivissä saa helposti ainakin jonkin verran tönimistä osakseen, mutta ei tällä kertaa. Johtui varmaan siitäkin, että toisella puolellani oli oma mies, toisella hieman tyhjää tilaa ja sitten se monitoritiski. Mutta takananikin osattiin tanssimisesta huolimatta käyttäytyä varsin asiallisesti, ja hyvä niin, sain kerrankin diggailla keikasta täysin rauhassa! Kukaan ei tullut myöskään korvanjuureen mölisemään tai laulamaan epävireisesti, jes!

    Keikan pituus oli mielestäni todella hyvä, ei liian pitkä tai lyhyt (vaikka toki sen listaan merkityn Ilman sua olisi myös voinut soittaa, sen piti tulla Anistonin ja Levottoman välissä). Sillä onhan se niin, että vaikka Anssin esiintymistä jaksaisikin kuunnella paljon pitempäänkin, niin keikan loppupuolella ainakin lavan edessä alkoi olla jo tosi kuumat paikat. Kylmä kokis keikan jälkeen teki hyvää!

    Keikan pituus oli hyvä siinäkin mielessä, että emme olisi millään
    ehtineet yhdeltä kotiinpäin lähteneeseen junaan, piti siis odottaa tunti seuraavaa. Tämä oli hyvä tietenkin siksi, että ehdittiin rauhassa hakea Anssilta ne pakolliset nimmarit ja vaihtaa pari sanaa! Kiitos taas siitä!

    Keikasta jäi taas pitkäksi aikaa tosi iloinen ja energinen olo. Eikä hymy hävinnyt kasvoilta hetkeksikään, vaikka matkalla juna-asemalta kotiin nilkat olivat muussia ja sormia paleli (biisilistat kun piti kantaa kädessä kotiin, niitä ei voi laittaa laukkuun rypistymään!). Keikka kyllä korvasi kaikki pienet vaivat jälleen miljoonakertaisesti!

    Kiitos ja näkemisiin toivottavasti taas pian!

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.