Keikkaraportti: Anssi Kela Naantalin Kaivohuoneella

| Tagit: | Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela

Naantalin Kaivohuone

17.5.2013

Anssi Kela ja hänen 40-prosenttisesti muuttunut bändinsä saapuivat toissapäivänä Turun seudulle ensimmäistä kertaa tällä kiertueella ‒ tarkalleen ottaen aurinkoiseen Naantaliin. Vaikka Naantalin Kaivohuoneella järjestetään viikoittain keikkoja, uskaltaisin väittää, että suuri-ikkunainen puutalo meren rannalla ei ole Suomen tyypillisin keikkapaikka. Keikka oli siis ainutlaatuinen jo paikan puolesta ‒ mutta myös monista muista syistä. Illasta ei säästytty yllätyksittä!

Saavuin paikalle ensimmäisten joukossa noin puoli tuntia ovien avaamisen jälkeen. En ollut aiemmin käynyt Naantalin Kaivohuoneella, joten panin heti merkille tuvan melko hulppeannäköiset puitteet: avarassa salissa oli suuri tanssiparketti, katosta roikkui kattokruunuja, suurista ikkunoista tulvi sisään luonnonvaloa (vielä ennen keikan alkua), ja ikkunoista avautui näkymä merelle. Tunnelma oli nostalginen ja kesäinen. Ennen keikkaa taustamusiikkina soitettiin suomalaisia 2000-luvun hittejä ja nykyaikaista tanssimusiikkia.

Keikan oli määrä alkaa puolelta öin, joten vähän ennen vuorokauden vaihtumista valmistauduin kuulemaan kovaäänisistä Johnny Cashin Man in Blackin, koska mitä olisi Anssi Kelan keikka ilman sitä? (Vastaus: Anssi Kelan keikka ilman Johnny Cashin Man in Blackia.) Sinä iltana Cashia odottaneet palkittiin, ja biisi laitettiin soimaan ennen bändin sisääntuloa.

Tunnelmia Naantalin keikalta.
Tunnelmia Naantalin keikalta.

Tunnelma keikalla oli alusta alkaen hyvä. Mitään alkukankeutta ei ollut, vaan bändi oli iskussa ja yleisö mukana heti ensimmäisestä biisistä lähtien. Avauskappaleena kuultiin Milla, jota ei erityisemmin ollut aorisoitu tai muutenkaan sovitettu uudenlaiseksi, vaan se esitettiin alkuperäiselle versiolle uskollisesti. Yhtä kaikki Milla upposi yleisöön, ja monet lauloivat mukana.

Millan jälkeen täräytettiin Aukio-albumin kolmosraita Aamu, jossa Wäinölä pääsi sinä iltana ensimmäisen kerran revittelemään. Minuun soitto teki heti vaikutuksen ‒ loistavaa kitarointia! Myös muu bändi oli vedossa. Kolmas biisi oli uuden levyn toinen sinkku Miten sydämet toimii?, joka puri ihmisiin ‒ tässä vaiheessa oli niin sanotusti mökki sekaisin. Vaikka Naantalissa on tunnetusti ikuinen kesä ja auringonpaiste, yleisö innostui myös menevästä Kevät tulee –kappaleesta.

Näiden neljän kappaleen jälkeen bändi soitti kestosuosikkeja Nummela-albumilta sekä hienon sovituksen kappaleesta Laulu petetyille, jossa Anssi esitti erittäin vakuuttavan tilutussoolon. Kaksi sisarta –biisissä puolestaan Ville päästettiin sooloilemaan. Minun mielestäni iloinen yllätys oli myös Aukiolta tuttu Huuto, jota tosin kaikki eivät selvästi tunteneet. Huuto olikin kenties illan ”vierain” kappale.

Uuden albumin Kaatua kuin puu -kappaleeseen mahdutettiin paljon hauskaa: Anssi ja Tuomas intoutuivat kitarataistoon, jonka voittajaksi selviytyi lopulta Anssi. Soolot olivat kummaltakin todella hienoja, se oli sellaista Ritchie Blackmore -tyyppistä kitarointia. Kaatua kuin puu -biisin kitarasoolo toimii loistavasti myös levyllä, mutta kitarasoolon kuunteleminen livenä voittaa kitarasoolon kuuntelemisen levyltä.

Tuomas ja Anssi ottavat kitaroin toisistaan mittaa.
Tuomas ja Anssi ottavat kitaroin toisistaan mittaa.

Levoton tyttö osui ja upposi, ja nostaisin sen illan parhaiten yleisöön meneviin kappaleisiin, mutta henkilökohtainen suosikkini keikalla oli varmaankin Levottoman tytön jälkeen soitettu Pekka ja Susi -klassikko Karhun elämää. Siinä Anssi laulatti yleisöä, ja yleisöhän lauloi.

Hieman keikan puolivälin jälkeen Anssi esitti yleisölle klassisen ”Onko täällä kova meininki?” -kysymyksen, johon yleisö luonnollisesti vastasi: ”Joo!”. Tämän jälkeen huusin ”ei mitenkään erityisen kova!”, koska näin siihen kysymykseen mielestäni kuuluu vastata Anssi Kelan keikalla. Harkitsematon mylväisyni aiheutti jonkinasteista huvittuneisuutta bändissä sekä yleisössä niistä, jotka tämän ”vitsin” tiesivät. Sitten Anssi esitti kova meininki -kysymyksen uudelleen ja kehotti jokaista yleisössä vastaamaan ”ei mitenkään erityisen kova!”. Näin tapahtui.

Parasta aikaa -biisin jälkeen bändi poistui takahuoneeseen mutta palasi pian ”we want more!” -huutojen saattelemana. Encoreja soitettiin yhteensä neljä, joista ensimmäinen oli uudelta levyltä Superkuu ‒ illan ainoa kappale, jossa Anssilla ei ollut kitara kaulassa, mikä korosti esityksen rap/hip hop -henkisyyttä. Biisissä käytettiin taustalaulunauhoja, jotka sopivat esitykseen mainiosti.

Illan ainoa Anssin sanojen unohtaminen taisi tapahtua 1972-biisin toisessa säkeistössä, mutta se ei juuri haitannut, koska suurin piirtein jokainen yleisössä lauloi mukana ja osasi jokaisen säkeistön sanat ulkoa. Biisin loppuun Anssi lisäsi hauskaksi lisäksi ”me voidaan muuttaa maailma” -sanat. Maitohapoilla-kappaletta toivottiin yleisöstä, ja se soitettiin toiseksi viimeisenä kappaleena. Tämän biisin aikana Anssin kitarasta katkesi kieli, mutta kitara vaihtui nopeasti valkoiseen Squier Stratocasteriin, ja kappale saatiin soitettua kunniakkaasti loppuun.

Illan viimeinen kappale oli Nummela-albumin päätösraita Nummela, joka oli keikan ainoa kappale, jossa kuultiin Anssin huuliharpunsoittoa. Tässä biisissä nähtiin myös Anssin ja Tuomaksen selvästi huolella suunniteltu ZZ Top -tyyppinen kitaranheilutus-koreografia. Anssi myös laulatti yleisöä, mistä taitaakin olla todistusaineistoa Facebookissa. Keikka loppui iloisesti d-duuriin arviolta vähän ennen kahta.

Jos positiivisen palautteen lisäksi pitäisi antaa jotain muuta kritiikkiä, niin ottaisin esille Saaran koskettimien hiljaisen äänenvoimakkuuden. Joissain biiseissä syntikat jäivät muiden soittimien alle, mikä oli sääli, sillä Saara soittaa hienosti ja on bändin tärkeä musiikillinen kivijalka. Kaikkia suosikkikappaleita ei luonnollisesti yhden keikan aikana voi kuulla, sillä yksinkertaisesti kaksi tuntia on niin lyhyt aika. Vähän jäin kaipailemaan esimerkiksi Kaveria ei jätetä- ja Palava silta -kappaleita, mutta illan settilista oli oikein hyvä näinkin:

  1. Milla
  2. Aamu
  3. Miten sydämet toimii?
  4. Kevät tulee
  5. Puistossa
  6. Kaksi sisarta
  7. Laulu petetyille
  8. Mikan faijan BMW
  9. Huuto
  10. Kaatua kuin puu
  11. Levoton tyttö
  12. Karhun elämää
  13. Jennifer Aniston
  14. Parasta aikaa – bändi poistuu hetkeksi
  15. Superkuu
  16. Maitohapoilla
  17. 1972
  18. Nummela
Antti ja Saara laulavat taustoja.
Antti ja Saara laulavat taustoja.

Hieman hävettää tunnustaa, että tämä oli ensimmäinen Anssi Kelan keikka, jolla olen ikinä ollut. Jostain syystä olen vain joka kerta onnistunut olemaan muualla, kun Anssi on bändin kanssa tai ilman tullut tänne Turun suunnalle esiintymään. Huolimatta siitä, että en ole ollut Anssi Kelan aikaisemmilla keikoilla enkä omien kokemuksieni perusteella voi verrata Naantalin keikkaa aikaisempiin esiintymisiin, olen aika varma, etten nähnyt perjantaina Anssi Kelan kaikkien aikojen huonointa esitystä. Myös Anssi itse vaikutti tyytyväiseltä ja totesikin mikrofoniin keikan loppupuolella: ”Tämä ilta on ollut mahtava ‒ yksi parhaista!” En epäile, sillä tuona iltana tuskin kovin moni yleisöstä lähti pettyneenä kotiin ‒ en minä ainakaan. Tervetuloa taas tänne Varsinais-Suomeen!

Kommentit

  1. Äidille ostin äitienpäiväksi lipun tälle keikalle, kun ei pahemmin käy livemusiikkia katselemassa. Lopputuloksena oli hyvin tyytyväinen äiti, vaikka biisien tuntemus rajoittui isoimpiin hitteihin!

    Valaistuksesta tuli mieleen (omatkin) keikat nuorisotalojen bändi-illoissa – mikä ei ole lainkaan huono asia sillä keikassa oli tämän takia oma hieno fiilis ja sympatiaa (: Lavavalojen puuttuminen ei haitannut yhtään! Eturiviäkään ei erotettu lavasta millään kotikutoisilla aitaviritelmillä joita ennen on Kaivolla nähty.

    Keikka oli loistava ja pitihän sitä facebookissa hehkuttaa ja mainostaa kuten Anssi kehoitti – jälkeenpäin tosin. Minua lämmitti kitaristina etenkin eeppinen soolobattle (ja hienot pelit ja vehkeet 😉 ).

    Sääli ettei paikalle ollut lopulta eksynyt enempää ihmisiä, toivottavasti ensi kerralla ymmärtävät!

  2. Tuosta yleisön vähästä määrästä en muistanutkaan raportissani mainita mitään – hyvä pointti Samulilta!

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.