Vaikka jo kaksi raporttia oli ilmaantunut, päätin tehdä pienen omakohtaisen lisäyksen edellisiin.

Ennen tätä iltamaa olin nähnyt Anssin yhdessä bändinsä kanssa kahdesti: Tampereen Klubilla ja Helsingin Virgin Oil keikalla (Anssin muilla keikoilla oonkin sit ollu useemmin) Täytyy sanoa et jos Klubin keikka olikin upea ja Hesan keikka mahtava niin tää oli jo toiselta planeetalta. Kaikki on nyt hiottu kohdilleen ja harjoitus on tehnyt mestarin näin voi sanoa niin soitosta, kuin esiintymisestäkin.

Kuinka moni muu Suomalainen esiintyjä toimii näin hyvin yhteen yleisön kanssa? Vastaisin että ei kukaan. Anssi aistii yleisön ja toimii sen mukaisesti saaden jengin ulvomaan ja kesken Nummelan laskeutui maaginen hiljaisuus. Artistin  vähäisestäkin elkeestä yleisö oli mukana. Juuri tuo mukaansatempaavuus on ihan parhautta tän bändin keikoilla.

Kova on myös Anssin keikkakunto hyppelystä päätellen. Pari kertaa heikompaa rupesi hirvittämään, et tuolla menolla Anssi solmuuntuu johtoihin kohtalokkain seurauksin ja uhottu ambulanssilla ulos toteutuu.

Huikean kitara battlen voiton vei tällä kertaa Anssi ja Tuomas ”lyötynä” miehenä makasi lavalla. Skaba tilanne tällä hetkellä 11 – 9 Anssin hyväksi (?jos oikein muistan).

Konsertti alkoi Maitohapoilla ja loppui Palavaan siltaan.

Muut keikalla kuullut biisit:(nää ei oo esitys järjestyksessä)

Aamu
Milla
Miten sydämet toimii
Kaksi sisarta
Puistossa
Levoton tyttö
Karhunelämää
Ilman sua
Kaatua kuin puu
Parasta aikaa
Mikan faijan BMW
1972
Superkuu
Nummela ja Suvivirren pätkä

Ennen Anssia esiintyi Vesterinen ja heilläkin oli ihan kivasti yleisöä, joka soitannan loppuessa kaikkosi (juomaa hakemaan?).

Anssin seurueineen aloittaessa klo 22 väkeä, jo paikalla olleen eturivin lisäksi, jostain ilmaantui tuvan täydeltä. Itse koitin tiiviisti pysyä eturivissä, mut välillä kiilaannuin toiseen riviin.

Yleisössä näytti olevan niin nuorempaa kuin varttuneempaakin väkeä. Seurata sai hillitympää, sekä riehakkaampaa kuulijakuntaa, jotkut olivat ihan hysteerisiäkin. Pakko tunnustaa: mielestäni olin itse hillitty, seuralaiseni mielestä hysteerinen, no oli miten oli keikan aiheuttama eufoorinen tunne sai jalat irti maasta, ja tämmönen ”syntymähumalainen” kun oon, leijun vieläkin.

Soitto  loppui n.klo 24(?) tätä ennen yhtye oli vaadittu kaksi kertaa takaisin lavalle esittämään vielä jotakin.
Lopputunnelmaksi keikalta jäi et tää oli täydellistä ja voiko parempaa vielä olla. Tämän aion henk. koht. selvittää jatkossakin menemällä Anssin & bändinsä esiintymistä seuraamaan aina tilaisuuden tullen.

Mietin saiskohan tähän tautiin diagnoosin ja terapiaa: ” Hei, olen Levoton tyttö ja Anssi-holisti, en malta odottaa seuraavaa keikkaa, olen niin koukussa”.

Kiitos ja kunnia, Anssi & bändi,  olkoon lahjoistanne joita meidän yleisön iloksi jaatte.
Tämän tekstin skriivaili, yx Levoton tyttö