Tilanne katsaus ympärille ennen keikan alkua. Vaikuttaa tyypilliseltä yökerholta perjantai iltana. Muutama levoton tyttö tanssii discojytän tahdittamana. Väkeä valuu sisälle kokoajan lisää ja keikan alku lähestyy. Linnoittaudun lavan eteen ja kuuluu ilmoitus että keikan alku viivästyy 20 minuuttia. Pian selviää mahdollinen syykin viivästymiseen (näin ainakin epäilen) Tuomas tulee reppuineen kiireellä lavalle tekemään jotain hienosäätöö eli olisko ollu joku muu keikka mistä tähän kiiruhti akateemisen vartin aikataulusta poiketen. Tuossahan tuo pystikin jo vartoo ottajaansa Anssin Madprofessor vahvistimen päällä, eli ei epäilystäkään viime skaban voittajasta.

Vihdoin odotus palkitaan, Men in black taustalla soiden koko remmi astelee lavalle. Ensimmäiseksi rävähtää yleisön ihasteltavaksi Kaveria ei jätetä. Seuraavana vuorossa Milla tämän sanathan osaa yleisö kuin yleisö.

Biisilista jotakuinkin niin kuin kuvasta näkyy, Superkuu jäi pois tästä ja lisänä oli viimeisenä, ihana, hidas sekä tunnelmallinen Älä mene pois.

Bändi suoriutui hommastaan loistokkaasti ja se osa yleisöä joka oli tullut musiikista nauttimaan hoiti hommansa niinikään moitteetta.

Mutta täytyy jaksaa ihmetellä kuinka aina näitä juomisesta ylirajojensa nauttivia riittää. Ei vaan aina tiiä pitäskö itkee vai nauraa, no joku aivan pääjäässä oleva mies rynni lavan eteen ja kun viimein oli häipyny huomasin vesituoppini hävinneen. Toivottavasti sai janonsa sammutettua ei tuolle enää tuon väkevämpää ois kannattanutkaan juottaa. Täytyy hattua nostaa Anssille ja yhtyeelleen et näist kaikista huolimatta rokkaatte täysillä menemään.

Väkeä oli paljon ja Anssihan sai yleisön jälleen kerran temmattua mukaansa, niin huutokuoroon, kuin hiljaisuuteenkin. Meitä levottomia oli taasen yx jos toinenkin aivan hurmaantuneena. Mä oon niin kiitollinen, kun sain taas aimoannoksen huumaavaa menoa ja meininkiä osakseni. Kotiinlähdön aikaan raksuttaa pääkopassa missäs seuraava keikka onkaan, kauan ei ilmankaan pärjää.

Mua on jäänyt vaivaamaan mistä on Anssille tarttunut matkaan tuo Afrikkalainen iloa ilmaiseva huuto/tervehdys jonka Anssi pitää yhden kipaleen aikana, Ghanastako?

Konsertoinnin jälkeen oli aikamoinen ruuhka Anssin ympärillä hakemassa nimmareita ja kuvauttamassa ittensä ihailun kohteensa kanssa. Joku nuorukainen rintaansa halusi nimmarin, kohtuu levoton meno. Paitamyyjä oli harvinaisen oikeessa, tää oli taattua Anssi Kela laatua eli loistokeikka.

Illan odotettu kitarataisto, seuraavista kuvista voit päätellä tällä kertaa voiton vieneen.

Ja niin siirtyi ”poika” BadCat vahvarin päälle. Battle tulostilastosta kerrottiin tilanteen olevan 12 – 12. Saas nähdä kuinka tilanne tästä etenee, senhän helposti selvittää olemalla paikalla tulevienkin keikkojen aikana.