Luin Etelä-Suomen Sanomien artikkelin miten rytmi meihin vaikuttaa. Artikkeli oli todella mielenkiintoinen. Rytmin ja musiikin vaikutteilta, kun kukaan ei pääse pakoon. Musiikki läpäisee jopa yhteyden kohdussa kasvavalle jälkikasvulle, etenkin matalat basso-äänet tuntuvat kelluvassa asukissa.

Kokoan tähän artikkelista osan, ja kokonaisuudessaan sen toivottavasti jokainen pystyy lukemaan kuvia suurentamalla. Kognitiivisen musiikkitieteen tutkijan Birgitta Burgerin tutkimuksesta tietoa löytyy Jyväskylän yliopiston sivuilta. Tutkimus on saanut myös kansainvälisestä tunnustusta. Valitettavasti tätä alkuperäistä artikkelia ei ole saatavilla digimuodossa, joten olen joutunut turvautumaan analogisen ajan leikkaa-liimaa tekniikkaan.

Musiikin ja hymyn yhteys löytyy rytmiin osumisesta

Tutkimuksessa lapsille soitettiin erilaisia äänitteitä. Vauvat reagoivat rytmiin ja musiikkiin sätkimällä jalkojaan. He erottivat selvästi musiikin ja rumpukompin, puheella vastaavaa reaktiota ei syntynyt. Onnistuessaan löytämään rytmin, he sponttaanisti alkoivat hymyilemään. Tämä on meille ihmislapsille sisäsyntyistä. Vauvamuskarilla tai perheen musikaalisuudella ei ollut merkitystä rytmin tunnistamisessa. Apinoiden rytmiikasta en tiedä, mutta uskoisin posetiivareiden apinoilla sen olevan parempi.

Meidän jokaisen siis pitäisi osata esimerkiksi taputtaa samaan rytmiin musiikin kanssa. Lavalle näkymät yleisöstä sisältäisivät pelkkiä hymyileviä kasvoja kera välkkyvien hammasrivistöjen.

Liikkumisen ja musiikin yhteys

Haluamme liikkua musiikin tahtiin ei ole vielä tutkimuksissa selvinny. Se saattaa liittyä aivojemme kuulo- ja liikekeskuksen yhtäaikaiseen aktivoitumiseen, tai musiikin sykkeessä liikkuminen tuntuu meistä ihmisistä mukavalta.

”Burgerin tutkimus vahvistaa aiempia tutkimustuloksia, joiden mukaan muusikot ja tanssijat ilmaisevat musiikin välittämiä tunteita liikkeillään.” Artikkelissa todetaan myös, että ”musiikin välittämä tunne vaikuttaa tanssiliikkeisiin”. Musiikki ja tunteemme ovat symbioosissa ja vuorovaikutuksessa toisiinsa. Musiikin vivahteet tuottavat meissä siis erilaisia liikkeitä, positiivisella, surullisella ja vihaisen sävyisellä musiikilla on erilaiset liikkeet.

Tutkijan mukaan musiikkiin tempautumisessa meitä kannustaa tai hillitsee sosiaalinen tilanne ja kulttuurin normit. Klassisen konsertissa istumme hiljaa, kun ravintolassa bändikeikalla heittäydymme tanssimaan. Musiikilla on myös tärkeä yhteenkuuluvuutta vahvistava merkitys. ”Liike voi olla myös keino saada yhteys muihin ihmisiin, kuten tanssilattialla ihmiset kokevat jakavansa jotain yhteistä.” Ei siis ole yhdentekevää miten annamme musiikin vaikuttaa vartaloomme, ja siten tulemme jakaneeksi tunnelmaa toisillemme.

Itse koen samaa Anssi keikoilla. Parhaimmilla artistin keikoilla olemme kuin yhtä samaa ulottuvuutta ajassa, vallitsee langaton yhteys, jokainen keskittyy ja osallistuu. Muu maailma ja aika häviää. Sykähdyttävimmät hetket omalla kohdalla ovat olleet Hämeenlinnan Verkatehtaan soolokeikka ja Tampereen Tammerkosken sillalla bändikeikka. Verkatehtaalla jouduin pidättelemään itseäni toden teolla, tunnelma oli herkkä, maaginen ja mukaansatempaava. Tuntui pakahduttavalta istua paikallaan musiikin houkuttellessa liikkeelle.

Miksi 120 iskua minuutissa?

Tutkitusti iskevin musiikki ei saa olla liian hidasta tai nopeaa. Burgerin tutkimuksissa todettiin, että 120 iskua minuutissa muistuttaa tavallisen kävelyn nopeutta. Siksi se tuntuu meistä kaikkein luonnollisimmalta ja ehkä koukuttavimmalta. A. Kelan kappale Nummela juuri suosittaa siihen, ” mun täytyy kävellä näin, mun täytyy kävellä näin”.

Avain koukuttaviin biiseihin?

Tänään on Anssin syntymäpäivä. Onneksi olkoon merkkipäivänäsi!

”Ihanteellinen musiikkikappale muodostuu monesta tekijästä, tarkka määritelminen on mahdotonta.” Yhdestä asiasta tutkija on innoissaan. ”Esimerkiksi Funk tempaisee helposti mukaansa.” Superkuu kappale enteilee jo funkin piirteitä, joiden riimeihin itse artistikin on tyytyväinen.

Anssilta löytyy myös tarvittaa korvaa eli sävelkorvaa musiikille, kuten Rumba 3/13 artikkelissaan kuvaa. Tutkimuksessa mukana ollut Tuomas Eerola selventää eroa rytmissä pysymisen ja pysymättömyyden välillä, ”sävelkorvassa on useammin puutteita kuin rytmitajussa, sillä tahdistamista harjoitellaan jatkuvasti”. Kävellessämme harjoittelemme rytmitystä huomaamatta.

Nyt siis ainakin rytmin puolesta voit kokeilla tahdistaa kappaleet tuohon jo tutkittuun ja koukuttavaksi havaittuun 120 iskun rytmiin. Liekö osa uusista biiseistä jo tuossa rytmissä, sen verran koukuttavaa sykkeen kohdistusta ne sisältävät? Yleisö on ehkä edelleenkin outo ankka, mutta todennäköisyys hymyilevästä yleisöstä rytmin tavoittaessaan on suurempi kuin aiemmin on tiedetty. Birgit nimittäin kertoo, että ”rytmi on meillä niin veressä, että se saa naputtamaan jalkaa biisin tahtiin pidimmepä siitä tai emme”.

Super kiitokset niistä monista sydäntä sykähdyttävistä hetkistä, musiikin voimaannuttavista soinnuista ja jalkoja vahvistavasta tamppaavasta rytmistä tänä rakkauden vuonna 2013 sinulle Anssi (sekä R. Suntioille rytmi hyppysissään)!