Rundin varrelta

| Aiheet: Keikat, Musiikki, Valokuvat | Kirjoittaja:


Kesän keikat ovat vaihtumassa syksyn keikoiksi. Tässä vaiheessa on hyvä kaivaa kännykät taskuista ja tarkistaa kuvagallerioista, mitä tähän mennessä on tullut tehtyä.

Seuraavassa puhelimiin suoritetun elonkorjuun kauneinta satoa.

♠    ♠    ♠

Virtsa-Ville

Kiertueen alussa maa oli vielä valkoinen ja bussipysäkkien edustat keltaiset.

Käsidesi

Minulle mielellään tätä vähän stydimpää kamaa.

Huppujäbät

Ville ja Tuomas ostivat viralliset kiertuehupparit. Selkiin on tussattu kiertueen nimi: ”Pakulla stadionille 2013”.

Hattu-Saara

Kosketinvelhotar. En tiedä mistä hattu on ilmestynyt tähän kuvaan, eihän Saaralla ole hattua. Luultavasti maahiset ovat taas keppostelleet.

Hammas-Keijo

Hammas-Keijo.

Pallopää

Antti vetäytyi palloon puntaroimaan menneitä ja tulevia. Taustalla J. Karjalaisen keikkabussi.

Millennium Falcon

Me liikumme Karjalaista pienemmällä budjetilla: ajelemme tällä Millennium Falconilla, jolla on tänä kesänä lennetty useampikin ennätys Kesselin reitillä. Ensimmäistä kertaa bändikeikoista jää käteenkin jotain. Aikaisemmilla kiertueilla kaikki liksat poltettiin keikkabussien vuokriin ja polttoaineisiin. Olimme nuoria, emme tarvinneet rahaa.

Hyttipirskeet

Bändin lisäksi pakuun sulloutuu kolmen hengen henkilökunta. Vasemmalta: miksaajamme Terttu, paitamyyjä Maia, Ville sekä monitorimiksaaja/backliner Esa. Jos Terttu ja Esa ovat estyneitä, niin heitä tuuraavat Mylly ja Pave, joista ei valitettavasti löytynyt potrettia tähän hätään.

Esan valtakunta

Miksaajan ja paitamyyjän tehtävät kaikki varmasti ymmärtävät, mutta monitorimiksaaja/backliner lienee monille oudompi ammattinimike. Esan toimenkuvaan kuuluu miksata esitys soittajien korvanappeihin. Jokainen meistä tarvitsee kuunteluunsa hiukan eri asioita – yleensä omaa suoritusta kovempaa kuin muiden. Monitoroinnin lisäksi Esa huolehtii keikan aikana minun kitaroistani: virittää ne, avustaa kitaroiden vaihdossa ja vaihtaa katkenneet kielet. Jos lavalla menee jotain vikaan, niin Esa ryntää hätiin.

Saara shreddaa

Saara räjäyttämässä Eruptionin tulille.

Costellon viesti

Costello Hautamäki liittyi kolmanneksi musketööriksi Lahden kitarabattleen. Keikan jälkeen takahuoneen pöytäliinasta löytyi tervehdys ja kourallinen Popeda-plektroja. Arvostamme!

Terkut VHB:lle

Tässä oma viestimme Von Hertzen Brothersille, kun huomasimme Kuopion Henry’s Pubissa, että he esiintyivät seuraavana päivänä samassa paikassa.

Kolme amigoa

Antin bravuurinumerona on polttaa muiden röökit. Minä puolestani tein kiertueen alla periaatepäätöksen, etten osta tällä rundilla itselleni lainkaan karkkia. Päätös on pitänyt. Aluksi söin Saaran karkit, nyttemmin hän on alkanut ostaa kaksi pussia: toisen itselleen, toisen minulle.

Toto-Nalle

Luonnostelin Rukalla biisilistan taakse kilpailijan Hevisauruksille: Toto-Nalle!

Stefan Richter kyökissä

Vantaan keikalla söimme vähän paremmin, kun Stefan Richter tuli kameraryhmän kanssa tekemään meille pöperöä. Nautimme sen mitä suurimmalla kernaudella.

Kesäkaverit 2013

Kesätapahtumia kierrellessä joihinkin artisteihin tuli törmättyä päntiönään. Jonne Aaronin kanssa polkumme risteytyivät viidesti, hänestä tuli vuoden 2013 kesäkaverini.

Ikurin Turbiini ja Pate Mustajärvi

Nappasin Kemissä kaverikuvan Antista ja Pate Mustajärvestä. Hetkeä myöhemmin todistin erikoisen skenaarion: turisin Paten kanssa koirajuttuja, kun hiukan humaltunut naishenkilö kiilautui kameransa kanssa väliimme saadakseen Ikurin Turbiinin jakamattoman huomion. Ennakko-odotuksista poiketen rouva ei kuitenkaan halunnut päästä kuvaan Paten kanssa, vaan vaati tätä toimimaan kameramiehenä potretissa, jossa nainen poseeraa Kaija Koon kanssa. Näin myös tapahtui.

Muistomerkillä

Kiertueella on aikaa ihailla nähtävyyksiä.

Dannyn vihta

Lieksasta löytyi kaikkien aikojen kovin nähtävyys: Dannyn käyttämä vihta! Hätätilanteessa riko lasi. Ison D:n peflettipaperi on esillä Torinon käärinliinan vieressä.

Hevijätkiä

Kuvan nähtyäni mietin pitkään, että mitä tässä olikaan meneillään. Sitten muistin: tältä näyttää vajaaksi jäänyt heviposeeraus.

Vajaa Lars

Vajaaksi jäänyt Lars Ulrich -poseeraus.

Tukkarehtorit

Eivätkös nämä ole joitakin Eaglesin hanuja?

Ja tästähän tässä kaikessa on kyse. Tämä on parasta aikaa.

♠    ♠    ♠

Kiertue jatkuu – nähdään keikoilla!

Keikkaraportti Old Cock 16.8.2013 Lappeenranta

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Ennen keikkaa vannoin itselleni, että tältä keikalta en tee raporttia. Kameraankin tallennan vain muutaman ajankuvan. Kamppailen lähes jokaisella keikalla saman aiheen parissa. Kuvaanko hienot hetket filmille, vai keskitynkö kuuntelemiseen. Alussa yritys on aina hyvä, mutta sitten sorrun näppäilemään kuvantallennintani turhan innokkaasti. Nyt kuitenkin päätökseni piti. Tallentamistani  kuvista tuli surkeita, bändi näytti puutarhatontuilta huonosti valottuneella kaitafilmillä. Verkkokalvojeni rekisteröimät herkulliset tilanteet keikalla pakottivat minut tallentamaan ne tähän raporttiin muistini varmuuskopioksi

Lähtiessäni ajelemaan kohti Lappeenrantaa, oli ilma sateen jäljiltä kostea. Matkalla kohtasin mitä purppuraisimpia pilviä punertavalla taivaankannella, ja upean sateenkaaren. Ilta enteili siis mitä hienointa väreilyä.

Biisilista

  • Miten sydämet toimi?
  • Milla
  • Aamu
  • Kaksi sisarta
  • Levyhylly pelastaa
  • Puistossa
  • Jennifer Aniston
  • Kaatua kuin puu
  • Karhun elämää
  • Levoton tyttö
  • Parasta aikaa
  • Mikan faijan BMW
  • 1972
  • Maitohapoilla
  • Nummela

 Illan tapahtumia

Keikka lähti hienosti käyntiin Sydämillä, yleisö osasi sen ulkoa. Kappaleen intron rytmitys muistuttaa hieman Anssin sisääntulolaulun Man in Black -poljentoa. Mitä sopivinta keikan sytykettä.  Aamu ja Kaksi sisarta tuntuivat räjäyttävän potin, väki riehaantui mukaan. Kahdessa sisaressa sattui Anssille pahin sanojen unohdus. Koko väliosan säkeistöt pakenivat artistin päästä. Anssi samalla pudisteli päätään ja naureskeli itselleen. Bändin jäsenten hampaat välkkyivät valoissa, kaikilla oli hauskaa. Kappaleen jälkeen Anssi pahoitteli muistamattomuuttaan tässä hänen eniten veivaamassa virressä, luulisi hänen jo osaavan sanat. Yleisöstä rauhoiteltiin, ettei se haittaa.

Mieleen jäi Parasta aikaa biisin kitara väliosa. En muista sen koskaan kuulostaneen tältä, todella upea. Tuomas, Anssi ja Antti soittamassa vieretysten, kitaran kaulat ojossa. Olisiko ollut BMW tai  1972, jossa Anssi otti varkain muutaman herkän soolon itselleen. Musiikki vei kitaristia ja muut nostelivat hyväksyvästi nyökytellen kulmiaan. Soitto selvästi vakuutti muutkin bändin jäsenet.

Kelan komppanian kitaristit muodostavat lavalla erilaisia kitaroinnin askelkuvioita, joista yhtä voisi kuvailla Tiipiin tai Pyhän Bermudan nimellä. Herrat asettuivat jokainen kolmion nurkkaan ojentaen soittopelinsä kaulan kohti kolmion keskustaa. Muitakin klassikoita on, kuten The Sandwich tai The Keksi, niitä en tänä iltana havainnut. Tosin Antti kävi muutaman kerran tiiraamassa lähietäisyydeltä toisten kitarointia, miten kielten näppäily osuu kohdilleen. Kitara-battlessa voiton vei Anssi, joten pokaali siirtyi nyt hänen vahvistimen päälle. Kitara-battlen tilannetta ei tässä kohtaa informoitu, ja unohdin sen artistilta kysyä myyntitiskillä piipahtaessani.

Iltaa summatakseni se oli mitä mainioin, iloisen rento musiikin ilta. Hieman ihmettelin lavan eteen kasattua laatikkorivistöä, jotka ajoittain toimivat yleisön edustajien kassien, juomien ja heidän itsensä astinlautoina. Paikkahan on hiljattain remontoitu vastaavaan kuntoon, joten toivottavasti suunnittelussa on otettu huomioon artistien ja yleisön viihtyvyys. Ainakin naisten vessojen kokoa olisi voinut vielä miettiä, toinen niistä muistutti lähinnä pientä kanakoppia. Illan aikana tein väistöliikkeitä bodycompact:in tyyliin ohittaen kanssajuhlijan kädenojennukset suuntaani. Keikan jälkeen jalkani olivatkin sen verran hapoilla, että kävelyni muistutti enemmän ikäihmisten nilkutusta. Kiitos!

Anssin spiikit ja muut illan helmet:

Kaksi sisarta kappaleen jälkeen: ”Tää on kappale, jota mä laulan eniten, useimmiten vedetään soundchekissäkin. Mun pitäis jo osata nää sanat. Mutta.” Artisti sanoi kohautellen lopuksi hartioitaan.

Kaatua kuin puu-kitarabattlen aikana Anssi huikkaa Antille osoittaen Tuomasta: ”Jätkä on harjoitellut.”

Karhun elämää spiikissä Anssi valottaa: Tää kertoo Toto-nallesta, tää on nimeltään Karhun elämää…

Nummela kipaleessa harjoiteltiin hiljentymistä, hetken olikin hiiren hiljaista, kunnes takarivistä kajahti: ”Soita Milla” Suupielemme kääntyivät hymyyn, oli aika jatkaa kipale loppuun.

Kamppailun keskiöön

Palatakseni alun itsepainiskeluun. Voin todella suositella eläytymistä musiikkiin ilman elektronisia vempaimia, tai jättäen niiden näppäilyn vähemmälle. Tämän keikan jälkeen huomaan aiemmilla keikoilla jääneeni osasta esityksestä paitsi, sukupuolestani huolimatta pystyn keskittymään vain yhteen asiaan. Live-tallenteet ovat huippuja, keikkaa voi fiilistellä itse sekä you tubessa muiden kanssa. Saat kuitenkin eniten rahallesi vastinetta olemalla tilanteessa myös läsnä, et vain paikalla. Lopuksi lainaan Haloo Helsingin hienoa sanoitusta kappaleesta Hetki on kaunis, joka mielestäni sopii tähän loppukaneetiksi.

Mä tajuta sain, että hetki on kaunis
Mä tajuta sain, että nyt tai en koskaan tän hetken mä tahdon tallentaa
Mä hengittelen, olen täynnä voimaa
Mä tajusin sen, että onni on se, että mun sydän pomppailee
En odota aina uutta, muuten mä jään ilman mahdollisuutta elää elämää!

En laula tänään niista sydänsuruista,
Enkä laula tänään niistä hetkistä, jotka hukkasin turhiin toiveisiin
En laula tänään, surun kyynelistä
Mä onneni nään olemassa tässä ja nyt ja se pulppuaa

Jokainen sielu on kaunis,
Talven tai kesän sävel on kaunis
Ja laula jos tunnet tän onnen,
Laula siellä tai tuolla tai täällä tai missä se on.

Hetki on kaunis, vaan missä se on, missä se on
Hetki on kaunis, ja missä mä oon, siellä se on
Keinuissa, vaunuissa, tarhoissakin, siellä se on
Perheissä, jengeissä, kouluissakin, siellä se on
Kiireissä, yötöissä. arjessakin, siellä se on
Linnoissa, bingoissa, puistoissakin, siellä se on
Maailmanpyörissä, junissakin, siellä se on
Hetki on kaunis, ja missä sä oot, siellä se on

Mä tajuta sain, että hetki on kaunis
Mä tajuta sain, että nyt tai en koskaan tän hetken mä tahdon tallentaa

Lisäyksenä raporttiin: Kitarabattlen tilanne oli Lappeenrannan jälkeen kutkuttavasti 15-14 Tuomaksen hyväksi.

Linkitän tähän oheen aruaaalable upeat livetallenteet illan keikalta. Tallenteet tulevat biisilistan järjestyksessä, olkaa hyvä !

Levyhylly pelastaa

Kaatua kuin puu

Karhun elämää

Parasta aikaa

Maitohapoilla

Maitohapoilla-video

| Aiheet: Musiikki, Videot | Kirjoittaja:

Videon lähtökohtana oli se, ettei kovin kummoista lähtökohtaa ollut. Biisissä pyöräillään, joten tuumasin, että hyppään vain fillarin selkään ja kuvataan sitä. Improvisoidaan, katsotaan mitä tapahtuu – tehdään kesäinen video. Minulla asuu kavereita Sipoossa ja tiesin, että heidän lähistöllään on hienoja peltomaisemia. Sinne siis.

Pestasin Levoton tyttö -videon kuvanneen Mikael Karlbomin kuvaamaan. Hän puolestaan nykäisi mukaan kaverinsa, Mitja Harvilahden, joka lopulta kuvasikin suuren osan materiaalista. Ajoimme Sipooseen fillari ja pari kitaraa auton takakontissa, etsimme sopivan tienpätkän ja ryhdyimme kuvaamaan.

Kuvauspäivä (22.7.2013) oli harmillisesti erittäin pilvinen. Saimme silti kelvollista kuvaa: minä sotkin konkeliani, Mitja röhnötti farmariauton tavaratilassa ja kuvasi. Ensimmäiseen säkeistöön saatiin useampiakin eri kuvakulmia, mutta toista säkeistöä kuvatessamme sää muuttui vielä kehnommaksi ja alkoi sataa. Odottelimme pari tuntia sateen taukoamista, mutta se vain yltyi. Lopulta päätimme hyväksyä tosiasiat ja palata paikalle seuraavana päivänä.

Toisena päivänä (23.7.2013) saatiinkin sitä kesää. Aurinko paistoi ja oli hienoa. Tästä seurasi kuitenkin ongelma: keli oli niin erilainen, ettei uusia kuvia voinut leikata edellisen päivän pilvisten otosten sekaan. Ei myöskään ollut aikaa kuvata kaikkea uusiksi. Niinpä päätin, että ensimmäisenä päivänä saatu materiaali saisi luvan riittää biisin säkeistöihin: kertovärssyt kuvattaisiin auringonpaisteessa. Siitähän syntyisi oikeastaan aika kiva tehokeino alleviivaamaan kertosäkeistöjä.

Olin saanut idean siitä, että löytäisin videossa metsään kätkettyjä kitarakoteloita ja soittaisin niistä kaivamillani kitaroilla kertosäkeistöissä. Mitja oli edellisenä päivänä bongannut tien varresta hienon koivikon. Paikka todettiin varsin suomalaiskansalliseksi, kuvasimme koivujen katveessa ensimmäisen kertsin.

Seuraavan kertovärssyn halusin kuvata pellossa. Löysimmekin mahtavasti tuulessa lainehtivan pellon. Sen keskellä oli vielä leveä, viljaton ura, josta käsin pystyimme kuvaamaan tallomatta maajussin leipää länään. Suunnittelimme kohtauksen: juoksisin vyötäisiäni myöten pellossa. Kompastuisin johonkin ja nostaisin viljan keskeltä näkyviin toisen kitaran.

Tuumasta toimeen. Juoksin ja kaaduin – dyykkasin tonttiin oikein huolella. Iskin laskeutuessani vasemman kylkeni jonkinlaiseen multakokkareeseen. Sattui ihan helvetisti. Tähänkö tämä päättyi?

Puhaltelin hetken aikaa. Totesin, että jotain kyljessä oli selvästi hajalla. Arvelin silti kykeneväni vetämään roolini loppuun. Kuvasimme toisen kertosäkeistön. Purin hammasta.

Siirryimme kuvaamaan kappaleen lopuketta läheiselle hiekkatielle. Minulla oli mielessäni David Lynchin Wild At Heart -elokuvan kohtaus, jossa Nicolas Cage ja Laura Dern ajavat auton tien laitaan ja käyvät tanssahtelemaan metallimusiikin tahtiin siten, että hiekka pöllähtelee hienosti ilta-auringossa. Kun potkin hiekkaa oman biisini tahtiin, niin mietin, että kyseessä oli ensimmäinen kerta elämässäni, jolloin olisi ollut hienoa osata tanssia.

Tässä vaiheessa aurinko sukelsi puiden taakse ja valo loppui. Mielessäni oli ollut vielä pieni loppukohtaus, joka jäi kuvaamatta. Päätin aloittaa videon leikkaamisen saalistamallamme materiaalilla ja katsoa, josko pläjäyksen saisi raapaistua niistä kasaan.

Ei saanut. Soratanssini jälkeen kappaletta oli vielä jäljellä puolisen minuuttia, eikä minulla ollut jäljellä enää ainuttakaan kuvaa. Oli pakko soittaa pojille ja kysyä, olisivatko he suostuvaisia vielä yhteen sessioon?

Kiireisten aikataulujen vuoksi sellainen saatiin järjestettyä vasta kahden viikon päästä (8.8.2013). Olin bongannut omilta koiranulkoilutusreiteiltäni Käpylässä hauskan näköisen pusikon voimalinjojen alta. Päätin sijoittaa videon loppukohtauksen sinne. Kuvasimme pari tuntia Viidakon Ykä -tyyppistä kirmailuani korkeassa kasvustossa. Suurin osa puskista oli vadelmapensaita. Niissähän on piikkejä. Käsivarteni näyttivät session jälkeen aivan kissanomistajan käsiltä.

Halusin lopettaa videon kohtaukseen, jossa löydän puskista kitarakotelon asemesta pyöräilykypärän, painan sen kutreilleni ja vihellän luckylukemaisesti uskollisen fillarini paikalle. Tein tämän kohtauksen uittaakseni mukaan pienen liikenneturvavalistuksen, mutta etupäässä kohtaus on kuitenkin videossa siksi, että ilman sitä YouTuben 600 ensimmäistä kommentoijaa olisivat huutaneet: MISSÄ KYPÄRÄ?!?

Keikkaraportti 10.8 Bubbles, Taidetehtaan syntymäpäivät, Porvoo

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Porvoon ilmatila enteili sadetta, tai pohti antaako sataa vai ei. Muutamia pisaroita tipahteli, mutta onneksi veden tulo siirtyi myöhäiseen iltaan.

Anssin antaumuksellista laulua
Anssin antaumuksellista laulua

 

Biisilista:

  • Miten sydämet toimii?
  • Milla
  • Aamu
  • Kaksi sisarta
  • Levyhylly pelastaa
  • Puistossa
  • Kaatua kuin puu
  • Karhun elämää
  • Levoton tyttö
  • Parasta aikaa
  • Mikan faijan BMW
  • 1972
  • Maitohapoilla
  • Nummela

Keikka sai mielestäni oivallisia käänteitä kitarateknikon puuttumisen takia, capoa täytyi maestron itse hakea takahuoneesta, ja huuliharppu-teline oli hukassa. Itse pidin tuosta kokonaan kitaralla soitetusta Nummela-versiosta. Niin helmeä. Sitä joskus toistekin kehiin!

 

Soittamisen iloa by Tuomas, Anssi & Antti
Soittamisen iloa, Tuomas, Anssi & Antti

 

Soittamisen iloa Tuomas, Anssi & Antti osa 2
Soittamisen iloa, osa 2

 

 

Saara ja maagiset sormet

Saara näytti erittäin kauniilta, upea kesä on entisestään kaunistanut kosketinosaajaa. Räpsimäni otokset eivät tehneet oikeutta kohteelle, jätin ne suosiolla pois.

Ihastelin koko illan Saaran upeaa soittoa. Niin vivahteikasta melodiaa. Onneksi pala maagista musiikkia tallentui tähän Levyhylly pelastaa live-tallenteeseen keikalta.  Suosittelen kuuntelemaan napit tai kuulokkeet korvilla. Pahoittelut, jos tallenne takkuilee muillekin kuin allekirjoittaneelle. Todennäköisesti tallentajani ”hikka” syntyi, kun luurini ei kestänyt kanssakuulijani poistumista vähän sivummalle kuuntelemaan.

 

Koko setti
Koko setti

Ilta oli oikein onnistunut kaikin puolin. Pieni seurueemme viihtyi nuorimmasta vanhimpaan jalan taputtajaan. Konsertissa ensi kertaa ollut nuorin seurueemme jäsen kysyi vasta BMW kohdalla, milloin tämä loppuu? Pidän tätä suurena saavutuksena ja kunniana bändille, usein niin levoton tyttö seurasi nyt paikallaan ja mielenkiinnolla musisointia. Arvostan!

Keikka alkoi lauantai iltana jo klo 18. Tämä mielestäni suosii pitkästä matkasta tulevia, sekä toisaalta antaa mahdollisuuden lähteä lauantai-illan baarikierrokselle sitä haluaville. Mikä sen mukavampaa olisi ollutkaan niin tehdä, tämän iloittelun jälkeen!

Itse avaruus tuntuu huomioivan tämän merkittävän viikonlopun. Ursa uutisoi vkonloppuna sinkoilevista tähdenlennoista. Perseidien meteoriparvi saapuu ilmakehäämme juhlistaen tätä rakkauden kesän päättymistä, ja Anssin kesän viimeistä ulkoilma vetoa.

Luonto on nyt kauneimmillaan. Järven pinta on kuin kuvajainen, heijastellen sinistä taivasta pilvenhattaroineen. Oivallinen hetki vetää itsensä oikoseksi, ja ihastella taivaankannen tapahtumia.