Ihan pihalla Porvoossa 10.8.2013.

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Ulkoilma keikka Aleksanterinaukiolla Porvoossa luvassa, no tuonnehan on pakko mennä. Ilma on täydellinen, aurinko ei polta, ei ole kylmä, ei sada kaikki siis kohdallaan. Keikan alkamisajankohtakin on hyvin inhimillinen klo 18. Voiko olla tottakaan että tällaista herkkua meille tarjoillaan vieläpä ilmaiseksi. Paikalle on saapunut väkeä vauvasta vaariin ja tämän keikan ehdoton plussa on, et vahvassa humalatilassa olevat, eivät ole vaivautuneet tänne tulemaan. Ne onnettomat, jotka paikalle eivät syystä tai toisesta saapuneet, eivät vaan voi tietää mitä menettivätkään, sääliks käy.

heiluletit

Kello tulee kuusi ja tilaisuuden juontaja tulee kuuluttamaan bändin lavalle. Miten sydämet toimii aloitttaa kuuman keikan tällä kertaa. Väkeä on runsaasti lavan edustan on vallannut joukko nuoria. Yleisö imaistaan menoon mukaan, parin kipaleen jälkeen myös ensikertaa Anssia livenä kuulevat ovat ihan myytyjä.

White Falcon tuo upea kaunotar kitaraksi saa tänään luottotehtävän toimia huuliharpun korvikkeena Nummela kappaleessa. Tähän syynä on tuon henkilön puuttuminen, joka aina tarvittavat kapot, huuliharput ja sensellaiset tykötarpeet kiikuttaa tarvitsevalle. Tämä puutos aiheuttaa pientä säätöä, kun Anssin itsensä täytyy poistua lavalta etsimään kapoa, joka tosin pian löytyy ja show voi jatkua.

 

White Falcon

 

Anssi ja Saara

Aiemmilla bändin keikoilla, joilla olen ollut, on Saara ollut aina jossain pimeässä nurkassa. Nyt ilokseni huomaan, että myös Saara näkyy hyvin lavalta, tiedä sitten onko sijoittelu sen kummempi tälläkään kertaa, mut valoisa ajankohta ulkosalla voi olla syynä tähän.

Kitara battle on taas luku sinänsä, huikeat soitannot päättyvät välien selvittelyyn nyrkein ja tänään onnetar oli suosiollinen Tuomakselle. Paperi voitti kiven ja tähän on tyytyminen.

Porvoon kitarabattle

 

Keikka kestää puolitoista tuntia ja kuten arvata saattaa aika kuluu siivillä. Kyllä tätä laatumusiikkia kuuntelisi vaikka kuinka ja kauan. Kerrassaan mahtavuutta, oon ihan pihalla, täydellisen ihanan pökerryttävästi mut on taas hurmattu soiton riemulla ja taidolla, joka näkyy ja kuuluu lavalta niin ettei voi tyhmemmältäkään jäädä huomaamatta.

Ihanan hymyillen Anssi jakaa nimmarit ja yhteiskuvaan pääsee kaikki halukkaat ja heitä on ruuhkaksi asti. Itseasiassa yksi Anssi ja jonoja näkyy olevan kaksi toinen yhteiskuvaa haluavien ja toinen nimmaria kaipaavien tai ostoksia tekevien.

Mä niin nautin tästä, tää vaan on, ei mitään sen vähempää kuin Parasta aikaa!

Porvoon soittolista

Kommentit

  1. Hyvä-hyvä, raportti eiliseltä! Porvoossa oli tosiaan kiva käydä, itse ehdin vähän kierrellä vanhassa kaupungissa ja istahtaa valkoisessa purjelaivassa, eikä vettäkään ripsinyt haitaksi saakka. Kun viiden jälkeen kävelin rantaa Taidekeskusta kohti, alkoi siltä suunnalta kuulua rumpusoundcheck: TUM TUM TUM! Pisti hymyilyttämään. Ei tarvinnut mitään karttaa, seurasi vaan ääntä. Sillan yli tullessa alkoi kuulua koskettimien tilutusta, mikä sai askeleisiin vauhtia. Parkkipaikalle päästyäni kuului jo sähkökitaraa. Sieltähän ne tyypit löytyi lavalta. Anttikin saapui pian jyristelemään bassoaan (ja sai sähköiskuja mikistään, joka korjattiin keikkaa varten). Yleisö oli tässä vaiheessa pääosin lapsia. Anssi lauloi pitkän pätkän Kahta sisarta ilman säestystä ja en voinut kuin ihmetellä, miten tämä mies on joskus pitänyt itseään pääasiallisesti basistina. Soundcheckin jälkeen oli vielä puolisen tuntia keikkaan.

    Se taidekeskuksen piha oli ihan erilainen kuin olin kuvitellut. Se oli iso ja laaja, avoin joelle päin. Pihalle kertyi vähitellen lisää väkeä. Suuri osa yleisöstä taisi tulla pyörällä tai kävellen paikalle.

    Keikan aikana oli hauskaa seurata lavaepisodia, jossa Antti kamppaili mikrofoninsa kanssa. Pienehkö lava oli varsin joustavaa tekoa, lattia oli kai jotain vaneria, joka hytkyi Anssin vasemman jalan tamppauksesta niin, että Antin mikrofoni heilui. Se meinasi jossain vaiheessa pudota lavaltakin. Antti kertoi viittoilleensa äänimiehille asiasta, mutta tuli ymmärretyksi niin, että laulua pistettiin lujemmalle. Auttoihan sekin vähän. Omaan silmääni näytti, että Antin vasemman töppösen tömähdykset lavaan tasapainottivat Anssin aiheuttamaa keinuntaa. Antti itse oli sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt pystyä tamppaamaan eri tahtiin kuin Anssi, mikä olisi ollut turhan hankalaa. Hymysi sitten lopuksi, että hyvin menee, kun keikoilla suurimmat ongelmat on vain tätä luokkaa.

    Anssi tosiaan ottaa keikkansa urheilun kannalta. Herra Perspiraatiopommi ei säästele itseään yhtään revitellessään. Unohdin tiedustella kylkiluun tilaa, mutta ei näyttänyt menoa haittaavan. Ihan kuin kesän aikana ois tullut lisää ”hauista” tähän aerobiccaukseen. Saanut paljon hyötyliikuntaa. Ja hymystä päätellen liikunta on kivaa. 🙂 Kyllä siinä yleisölläkin suupielet kääntyy tosi nopeasti ylöspäin.

    Bändin soitto oli kehittynyt eniten Parasta aikaa -biisissä. Siinä oli paljon uutta ja se oli kasvanut kokoa. Maitohapoissakin oli jotain uusia juttuja. Kitarateknikon puute näkyi siinä, että Anssin neljän kitaran kioski oli sijoitettu keskelle lavaa, paraatipaikalle, ja siitä Anssi aina biisien välissä kävi valitsemassa haluamansa.

    Setti oli onneksi reilu ”tunti plus”, eli aika lähelle 1,5 tuntia. Iloisin yllätys oli Levyhylly pelastaa, mutta tässä vaiheessa kesää toivoisin jo lisää vaihtelua settiin. Nyt tavoitteeksi, että joka keikalla yksi uusi biisi mukaan, muuten alatte puutua! (Ja minä myös.)

    Kuvassa näkyvän Anssin biisilistan lopussa lukeva ”REKLAM” muistuttaa paitamyyntipisteen mainostamisesta. Meinasi unohtua. Mutta kun keikan lopuksi Anssi ilmoitti menevänsä suoraan paitapisteelle nimmareita jakamaan, eturivin tienoosta kuului ”jeee!” ja jo ennen kuin Anssin tiedonanto oli ohi, eturivin kulmasta lähti yleisövirta kohti paitamyyntiä. Juosten. Hetken näytti, että koko yleisö imeytyy virtaan ja pitkät jonot siinä olikin.

    Anttikin saapui paitapisteen tuntumaan ja arvioi yleisön keski-iän menneen lopulta 30:n kieppeille, vaikka eturivi olikin pian koulunpenkille palaavaa porukkaa ja nuorempia. Kerroin huomioineeni, että koko bändi oli pukeutunut mustiin paitoihin. Onko tämä joku pukeutumiskoodi? Muisteli, että on hänellä ollut joskus jotain muutakin kuin mustaa, esimerkiksi Jyväskylän keikalla oli punainen paita ja kun hän liikuskeli keikan jälkeen yleisön keskuudessa, ihmiset tunnistivat hänet. Antti muisteli lämmöllä saamiaan omituisia kommentteja ja kehuja. Mm. toivetta soittaa enemmän reggaeta.

  2. Kiitos Mari hienosti tapahtumien kulun kerrontaa täydentävästä kommentista =D

  3. Terkut sulle myös, olin siis se joka asetteli tuon listan lavalle kuvattavaksi. 🙂 (Nyt paperi näyttää jo huomattavasti ryttyisemmältä.)

  4. Kiitos Marille kommenteista, keikkakonkarin näkemykset kiinnostavat aina! Itsellä, kun on vasta lyhyt oppimäärä Kela tietoudesta ja keikoista.
    Sulta löytyy varmaan aika hieno kokoelma erinäisiä mielenkiintoisia tavaroita aiheeseen liittyen. Onko jotain erityistä arkiston helmeä, jota voisit meille valottaa? Tai esitellä niitä harhaa.com sivuilla?

    On pitänytkin tulla ihan kasvotusten kiittämään noista sivuista, joista on kaikenlaista mielenkiintoista Kela tietoutta ja haastattelua bongannut. Ison työn olette tehneet, kiitos siitä. Eiköhän muutama keikka vielä mahdu omaankin kalenteriin ennen vuoden vaihdetta. Nähtäillään lavan reunalla!

  5. Lavan hytkyminen johtui siitä että se lava on perävaunu sen seinät vaan on lattiana ja kattona kun se on avattu.

  6. Olen ilahtunut että minuakin nimitetään nuoreksi lähempänä kuutta- kuin viittäkymppiä olevasta iästäni huolimatta. Olin myös minä sentään mielestäni lavan edustalla, kuten moni muu jolta ei kaupassa papereita kysytä jos kaljaa tai tupakkia ostaa. Toki ihan ykkösrivissä oli pikkutyttöjä.

    Joo, Antin laulumikki ei oikein pysynyt hallussa, kuten mies itsekin totesi keikan jälkeen.

  7. Systeri: Kiitosta vaan! Tule ihmeessä juttelemaan jos havainnoit mut keikkalavan lähistöllä. (Tosin keikan aikana ei kannata yrittää ottaa kontaktia! ;)) Bongasin sutkin sieltä Taidekeskukselta, kun otitte upean potretin.

    Eikä mulle ehkä ole kovin ihmeellisiä tavaroita kertynyt, ennemminkin kokemuksia. Eipäs – kokoelman helmi on tietysti Anssi Kela crew -paita kokoa L, jonka sain suoraan roudarin päältä, kun riittävästi kinusin. Se kävi kylläkin takahuoneessa riisumassa. 😀

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.