Harjavalta, ulkoilma keikkaa lupaillaan tuonne siis suunta. Keikan alkamisajankohta on hiukan hakusessa, tuota mysteeriä, mihin aikaan esiintyminen alkaa, ei tunnu tietävän oikein kukaan. Saavun perille hyvissä ajoin. Saan kuulla paikanpäällä keikan alkuun olevan about pari tuntia. Odotellaan. Karaokea on tarjolla Night Factoryn alakerrassa, ei oikein houkuta, itseasiassa vähän pelkäsinkin et on karaokea. Pienen paikkakunnan keskustassa ollaan, tuleekohan yleisöä myös pienesti, tätä jään pohtimaan.

Sade on lakannut sopivasti keikan ajaksi, mutta ilmeinen sateen uhka on saanut tapahtuman siirtymään sisätiloihin. Ovet yläkertaan ovat vielä kiinni joten on kuunneltava karaokea. Oman lisänsä tähän tuo laulajien, osittain ehkä humalatilastaankin johtuva, ala-arvoinen taso. Sanoja jää välistä laulamatta, tahdissa vaikeuksia pysyä ja äänelläkään ei ole siunattu. Tunnelma baarissa on kuitenkin hilpeä ja joku laulaa Anssin 1972.

Ovet ylös aukeaa klo 23 jonossa tuonne etenemme. Kellon olessa kymmentä vaille 24 Antti ilmestyy lavalle, häneltä kuulemme keikan alkuun olevan vielä puoli tuntia. Jään lavan eteen,  koska eturiviin haluavaa väkeä näyttää olevan. Vihdoin 24.20 bändi saapuu ja pistää sydämet toimimaan.

Alla olevasta kuvasta näkyy biisilista, jonkun vehkeen alle on jääneet Parasta aikaa ja Mikan faijan BMW, lisäksi soitettiin Laulu petetyille. Tuo mainosta idiootti toimi, oli siis riittävän selkeä viesti tällä kertaa,ja artisti muisti kertoa myyntipöydästä, jonka luona esityksen jälkeen jakaa nimmareita.  Tuon ylimääräisen Laulun petetyille Anssi lupasi yhdelle yleisön edustajalle, koska pyyntö oli ollut niin sydämeen käyvä. Tämä nainen oli odottanut kymmenen vuotta kuullakseen tuon nimenomaisen kappaleen. No soittajat olivat jo kerenneet hajaantua kuka minnekkin, heidät kyllä saatiin kuin saatiinkin takaisin soittamaan ja odotellessa muita Anssi & Tuomas taituroivat kitaroineen. Saara potkaisi Anssia persuksille ohimennessään, ilmeisesti oli sovittu ettei encorea tule. Kaiken kaikkiaan keikka kesti kaksi tuntia. Soittajat olivat ilmeisen onnellisen oloisia ja yleisö sai nauttia ylimääräisistä sooloiluista yllin kyllin, tästä oivana esimerkkinä Villen intoutuminen rumpujen kanssa.

Ilo on tarttuvaa tuon huomasi selvästi. Harjavalta yllätti positiivisella tavalla, ajatella että täältä Satakunnasta löytyi ihmisiä hyvin toimivaksi yleisöksi asti. Hottis tunnelma oli läsnä, näin kuuma mulla oli viimeksi Aitoossa Anssin keikalla. Laulun sanat osattiin yleisössä tällä kertaa, Anssin sanoin:” Tehän osaatte paremmin kuin minä”.

Kitaran soiton paremmuudesta kisattiin niin vauhdikkaasti et kuvaaja ei oikein pysynyt mukana, mut tilanne on nyt 15-15. Tämänkertainen häviäjä näytti siltä et ois voinu tarvita elvytystä, ehti kuitenkin virota katkerasta tappiostaan ennen kuin sisar hento valkoinen ehti harjoittaa tekohengitystä.

Mad Professorin päällä siis pysti pysyi tällä kertaa.

Kuten kuvasta näkyy Saarakin näkyi lavalta erinomaisesti.

Aika kuluu luvattoman nopeasti tän yhtyeen keikoilla. Kello on 2.23. kun suuntaan kohti kotia ja luultavasti tällä pläjäysellä täynnä menoa, iloa ja valoa jaksan taas odottaa seuraavaa keikkaa tai sitten en.