Keikkaraportti Elojuhlat 31.08.2013, Hyvinkää

Elojuhlat olivat nimensä veroiset. Rockjalkapallo turnauksessa mustavalkoisen pallon hallintaa seuranneet siirtyivät illaksi Villatehtaalle, kostuttamaan suorituksessa kuivuneita kurkkujaan.  Keikkaa ennen yleisöä lämmitteli kielemme legenda Ilkka ”Ile” Vainio, jopa maestro Jukka Virtanen lauloi. Monelle ojennettiin vaikuttavan näköisiä pystejä, arvolaattoja, ja mantteleita erinäisten merkkihetkien kunniaksi.

Rock kansa oli tullut kuuntelemaan Anssi Kelaa. Seremonioiden jälkeen odotus palkittiin erittäin lennokkaalla vedolla.

Biisilista:

• Miten sydämet toimii?
• Milla
• Puistossa
• Levyhylly pelastaa
• Kaksi sisarta
• Levoton tyttö
• Karhun elämää
• Parasta aikaa
• Mikan faijan BMW
• 1972
• Maitohapoilla
• Nummela

Puistossa biisi saan omat suupieleni hymyyn, kun Tuomaksen ja Anssin kitarat vonkuen vingutetaan väliosaan. Huomaan tottuneeni hyvään. Ystäväni oli ihmeissään menosta, niin rennon letkeää, sponttaania iloittelua. Hymyilimme ja nostelimme yhdessä kulmia upealle lavashow:lle. On mukava nähdä esitys toisen tuoreemmin silmin. Voin jakaa nuo samat tunnelmat, kun itse menetin A. Kelan keikkaneitsyyden tässä kyydissä. Livetilanteet ovat vieläkin irroittelevampia kun alkurundista. Anssi kättelee yleisöä ja lavaflirtti saa monen polvet notkahtamaan. Artisti lähetti keikalla yleisöön myös muutaman lentosuukon. Suukkoja ei enää lähetellä kliinisesti vain sosiaalisen median välityksellä.

Tuomas sooloili antaumuksella

Tänäkin iltana Tuomas revitteli kitarallaan upeasti. Kitaristi sormeili soitintaan antaumuksella, ”varastaen” yhden soolon vain itselleen.

Keikalla nähtyä

Porukka eläytyi menoon mukaan. Anssi hyppelehti lennokkasti setin ajan. Lavan ja yleisön väliin oli pystytetty joitakin laatikoita, joilta artisti saattoi käsin kosketella yleisöä. Meno oli niin tarttuvaa, että järjestyksenvalvojakin lauloi biisit artistin tahdissa. Arvostan.

Koko kansan rakastamien sanoittajalegendojen Ile Vainion, Jukka Virtasen  ja musiikin grand old man:in Juhani Merimaan läsnäolo välittyy artistiin. Biisien väli spiikit hoidettiin nyt vuolaasti sanoittaen.

Tässä illan satoa:

Levyhylly pelastaa: … hetkistä, kun musiikki on ainoa ystävä, milloin levyhylly pelastaa. Tää on Levyhylly pelastaa.” Anssi hymyilee.

Karhun elämää: …kertoo metsän omenasta.

Parasta aikaa: Ile:ä lainatakseni; ”Ei mennä shokkiin.”

Mikan faijan BMW: ”Kuinka moni on ollu pelaamassa fudista?”(yleisöstä nousee kättä kattoa kohden). ” Kuinka monella on jalat paskana?” (taas lapaa nostetaan) ”Samat kädet nousee”, Anssi kokoaa äänestyksen antia.

Nummelan jälkeen Anssi kiittää ja toivottaa yleisölle vielä pienen evästyksen. ”Eläkää ihmisiksi, pitäkää sepaluksesta kiinni.” samalla osoittaessaan oman sepaluksensa suuntaan.

Jäin miettimään mikä on Anssi Kela yhtyeen ”Paranoid”. Mikä on se biisi, joka bändin on aina vedettävä keikoilla. Voisin luulla sen olevan Nummela, mutta usein yleisöstä huudetaan Millaa. Muistan kuulleeni Paranoidia huudettavan Kuopion keikalla, mutta siellä taidettiin tarkoittaa jo musiikki piireissä vitsiksi väännettyä pyyntöä soittaa alkuperäinen Black Sabbath:in kappaletta.

Kuuntelin Pekka ja Suden Unelmien laulua. Jokin kappaleen tarinassa kuulostaa tutulta, miksiköhän!