Kello näyttää yötä, jokainen järkevä ihminen on tietenkin nukkumassa jo tähän aikaan. Mutta jos juuri vähän aikaa sitten on ollut Anssin keikalla, on taas niin täynnä keikasta imettyä energiaa ettei väsymyksestä ole tietoakaan. Siksipä istunkin koneelle näpyttelemään keikkaraporttia… Aamulla on aikaa nukkua, ensin pitää palautua keikasta, jotta uni edes tulee silmään.

Klaukkala ei onneksi ole kovin kaukana Helsingistä, joten päätös keikalle lähtemisestä on enemmän kuin helppo tehdä. Anssi on sitäpaitsi luvannut biisilistoihin nyt lisää vaihtelevuutta edellisvuoden keikkoihin verrattuna, joten senkin takia tälle keikalle on ihan pakko lähteä. Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä uusia biisejä bändi on treenaillut. Siispä auton keula kohti Klaukkalaa. Matka sujuu nopeasti riidellessä armaan puolisoni kanssa siitä, pitäisikö navigaattori laittaa päälle vai ei. Loppujen lopuksi en ole ihan varma, mistä lähteestä mies minulle reittiä selostaa, mutta ihan sama, löydämme suorinta tietä ravintola Pihvimyllärin edessä olevalle parkkipaikalle.

Riitelykin unohtuu saman tien kun astumme sisään ravintolaan. Paikka vaikuttaa yllättävän pieneltä, samaten lava joka ei ole juurikaan lattiatasoa korkeammalla. Tämä onkin taas näitä keikkoja, kun eturivissä saa olla todella lähellä bändiä. Bändi taas saa olla lähellä toisiaan, tällä kerralla Anssi ei pääse riehumaan ihan niin paljon kuin yleensä, kun tilaa ei yksinkertaisesti ole.

Ennen keikkaa on hyvä tarkailla yleisöä, jota saapuu paikalle tasaisena virtana. Osa porukasta tuntuu olevan huomattavan humalassa jo paljon ennen keikan alkua, olutta virtaa lattiallakin. Tämä on taas niitä hetkiä, kun joutuu miettimään huolestuneena, miten paljon tönimistä ja niskaan kaatuneita alkoholijuomia joutuu keikan aikana sietämään… Antti käy lavalla toteamassa, ettei vielä näy tappelijoita.

Keikka alkaa aika tarkalleen kello 23, siis jopa yllättävän aikaisin. Monesti tällaisissa paikoissa keikat tuntuvat alkavan vasta puolenyön jälkeen, joten olen varsin tyytyväinen tähän.

Biisilista näyttää tällä kertaa seuraavalta:

Suuria kuvioita
Milla
Puistossa
Aamu
Miten sydämet toimii?
Karhun elämää
Kaatua kuin puu
Levoton tyttö
Mikan faijan BMW
1972
Maitohapoilla
Matkalla Alabamaan
Nummela

Suuria kuvioita on mitä mahtavin aloitus keikalle ja takaa sen, että minulla on kuuma heti ensimmäisestä biisistä lähtien. Se on oivallinen valinta settiin, onhan se aina ollut todella toimiva keikkabiisi, taatusti vauhdikas ja energinen. Juuri näin keikkojen kuuluukin käynnistyä. Lisäksi on ihan mahtavaa kuulla pitkästä aikaa keikalla joku sellainen biisi, jota ei ole soitettu millään keikalla viime vuonna. Näitä lisää!

Sitten seuraa jo aiemmin hyväksi todettua materiaalia, niitä hittejä ja viimeisimmän levyn biisejä. Fiilis on loistava, sitä vain tempautuu laulamaan jokaisen biisin mukana ja tamppaamaan rytmiä jalalla. Selkä tuntuu hikoavan, iho hohkaa kuumuutta ja posket punoittavat. Anssi oli kyllä ihan oikeassa ilmoittaessaan ennen keikkaa, että tulossa on ”kuumuudessaan kaikki EU-standardit ylittävä rock-show”. Sitä tämä todellakin on! Minulla oli lämmin jo ennen keikkaa, nyt on todella kuuma. Mutta sehän on vain merkki onnistuneesta keikasta, turha miettiä pettääkö deodorantti, nyt nautitaan ja annetaan musiikin viedä! Pakko silti myöntää, että katselen kaihoten Anssin ja Tuomaksen tuulettimien suuntaan, niille olisi kyllä nyt käyttöä…

Pakko on keikan aikana todeta sekin, että niin paljon kuin nautinkin Anssin harvinaisempien biisien kuulemisesta keikoilla, niin kyllähän nämä hititkin toimivat. Senkin huomioin, että Maitohapoilla on keikkabiisinä kehittynyt viime aikoina kovasti. Tälläkin keikalla se tuntuu tempaavan yleisön hyvin mukaansa. Toki niin tekevät suunnilleen kaikki muutkin biisit, fiilis on koko ajan hirveän hyvä ja innostunut. Taitaa tämä yleinen kerrassaan upea tunnelma vaikuttaa minuunkin, kummasti koko paikka tuntuu olevan tänään aivan liekeissä. Vaikka Anssin keikoilla on aina mahtavaa, juuri tämä ilta tuntuu jotenkin erityisen mahtavalta.

Olenkin positiivisesti yllättynyt, miten hyvin tämä yleisö keskittyy keikkaan ja laulaa biisien mukana sekä kuorossa Anssin sitä pyytäessä. Tönimistä tietysti esiintyy jonkin verran, mutta onneksi yllättävän vähän. Enkä saa mitään juomiakaan niskaani, siitäkin on syytä olla tyytyväinen. Yleisön aito innostus ja keikkaan eläytyminen tuntuu siivittävän myös Anssin esittämään parastaan, vaikka pelkkää parastaanhan Anssi on tässä viimeisen vuoden aikana esittänytkin. Kuitenkin Anssi tuntuu olevan tosi otettu tältä yleisöltä saamastaan vähintäänkin lämpimästä vastaanotosta.

Keikan suurin yllätys on illan toiseksi viimeinen biisi, siis Popedan Matkalla Alabamaan. Anssi sujahtaa näppärästi Paten saappaisiin, yleisö on innoissaan ja minua hymyilyttää. Anssi toteaa biisin tulleen vähän vasemmalta, no totisesti. Hauskaa vaihtelua, jota en tosiaankaan olisi osannut odottaa. Ja hyvin vedetty, tämä versio ei yhtään häviä Popedan versiolle.

Keikka on tällä kertaa vain 13 biisin mittainen, siis muutaman biisin verran lyhyempi kuin Anssin keikat tavallisesti. Tämä ei kuitenkaan johdu Anssista vaan ravintolan käskystä lopettaa keikka tiettyyn kellonaikaan mennessä. Sitähän on sitten noudatettava, vaikka bändi olisi varmaan viihtynyt lavalla pitempäänkin. Yleisö ainakin olisi vielä jaksanut nauttia keikasta. No toki keikan kesto on nytkin 1 h 25 min, että ei nyt ihan lyhyt kuitenkaan. On tässä monesti lyhyemmilläkin keikoilla oltu. Eikä tällainen hieman karsittu settikään mitään haittaa, kun koko puolitoistatuntinen on bändin taholta ihan täyttä tykitystä. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä, joten toivon, että seuraavan kerran kun pääsen keikalle bändi saa taas vetää täysimittaisen settinsä.

Bändi on todellakin edelleen yhtä kovassa iskussa kuin mihin nyt on saatu tottua. Emilia tuntuu sopeutuneen porukkaan hyvin, hän on selvästi ihan oikea tuuraaja Saaralle. Hän on myös kovin iloisen oloinen lavalla, varmasti nauttii soittamisesta Anssin bändissä. Ainakin hän tuntuu olevan hymyssä suin koko ajan, mukava katsella sellaista.

Keikan jälkeen paitamyyntipistettä saa etsiä hieman nurkan takaa, mutta hyvin ihmiset tuntuvat sinne löytävän, ja niin Anssi saa taas poseerata kuvissa ja kirjoitella nimmareita. Kyselen biiseistä, joita bändi on nyt treenannut, kuulemma edellisellä Kuopion keikalla soitettiin yksi ihan uusikin biisi, mutta sitä pitää vielä treenata hieman lisää ennen kuin se tulee listalle. Jään odottamaan mielenkiinnolla.

Näin on jälleen yhtä keikkakokemusta rikkaampana aika kääntää auton nokka takaisin kohti kotia, jatkaa riitelyä navigaattorista ja löytää lopulta suoraan perille ihan perinteisiin tienviittoihin luottaen. Huomaan hymyilleeni keikan alusta asti typerän onnellista hymyä, joka on naamalla edelleen. Jänniä sivuvaikutuksia näillä Anssin keikoilla, treenaavat kasvojenkin lihaksia. Näissä merkeissä on hyvä jäädä odottelemaan seuraavia keikkoja, nyt sitä odotusta ehkä jaksaa taas hetken. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että se unikin alkaa pikkuhiljaa maittaa, joten tämä tyttö kiittää ja lähtee näkemään unia menneistä ja tulevista keikoista. Nähdään taas.