Rock tapahtuma Mikkelissä 22.3.2014

Kun on kerta veret seisauttavan kova keikka tiedossa niin ihan pakkohan on ittensä Mikkelin Wilhelmiin roudata. Kello 24 Johnny Cash, Men in black soi yhtyeen kammetessa itsensä lauteille. Anssia ootellaan hetki kauemmin, ehdin jo aatella et onko jäänyt johonkin jumiin, mut sitten saapuu hän, illan odotetuin, takaamaan kunnon löylyt keskelle Mikkeli-Cityä. Yleisöä on paikka pullollaan.

Miksi/mistäs  tuo Deep Purple, Perfect Strangers levyn kannesta tuttu kuvio tohon keskelle listaa pölähti? Föönin alle jäänyt Suuria kuvioita sai luvan räjäyttää keikka elämyksen käyntiin.

Biisilista:  Suuria Kuvioita ,Milla, Puistossa, Aamu, Kevät tulee, Miten sydämet toimii, Kaatua kuin puu, Karhun elämää, Älä mene pois, Levoton tyttö, Nostalgiaa, Mikan faijan BMW, 1972, Matkalla Alabamaan, Maitohapoilla, Nummela

Matkalla keikalle Anssi on kokeillut pulssinsa tarkistaakseen et on elossa. Paikan päällä meno on kaikkea muuta kuin kuollutta. Esiintyvän ja kuuntelevan tahon yhteinen pulssi löytyy. Tunne on: oma sydän heittää volttia ja jättää varmasti jonkin lyönnin väliinkin.

Yleisö huutolaulaa Nostalgiaa, kylmät väreet ja uuden biisin aiheuttama  hysteria ympärillä saa kelaan, et jos tässä ei oo seuraava hitti niin missä sitten!?! Livenä toimi eri maukkaasti tämä herkku uutuus. Kevät tulee kappale pitkästä aikaa bändi keikalla, tätä olikin jo iso ikävä. Tulkinta Popedan Matkalla Alabamaan biisistä on niin rock kiihdyttäen, viihdyttäen yleisöä. Kivasti toi Älä mene pois slovari keskellä settiä rauhoitti muuten niin vauhdikasta tarjontaa, tosin oman sykkeeni tuo hunajainen kipale sai huippulukemiin. Karhun elämää menee myös astetta rauhallisemmalla temmolla ja tätähän joku kovasti oli tälle keikalle toivonutkin. Toivottu oli myös monta muuta ja toiveethan täyttyivät tänä yönä Mikkelin Wilhelmissä, kevättä lupaavan tähtikirkkaan taivaan alla. Ihanaa kitarasooloilua a´la Anssi on nautinto seurata ja Wäinölähän tunnetusti myös haldaa tuon homman. Bändi ja yleisö näyttää viihtyvän eli kaikki on kohdallaan tänäänkin.

Jos ja kun kaikki ei aina mene suunnitelman mukaan, niin kuinkahan paljon bändikaverit antaa toisilleen palautetta illan tapahtumista? Mietin et saako kämmin tehnyt loputonta kettuilua osakseen, no itselleen nauramisen jalo taitohan siinä tietty väkisinkin kehittyy jos näin on ja muilla tietysti toisille nauramisen taito. Pääasia et hauskaa on.

Noin klo 1.40 tehtävä suoritettu, lähden raivaamaan tietäni kohti narikkaa, jonottaa saa hyvän aikaa takin saadakseen. Ulkona näkyy jono  baariin haluavia. Mun matka käy tässä kohden yötä kohti sänkyä, jonka virkaa yökyläpaikassa toimittaa natiseva heteka, voipi olla et vihdoin en unta saa.

Anssi näkyi fb:ssä just päivittäneen et keikat sais hänen puolestaan alkaa viikonloppuisin klo 21 ja mä oon niin samaa mieltä, jos näin ois tälläkin keikalla ollu oisin ite tod.näk. säästynyt muutamalta liikaa nauttineelta ahdistelijalta ja keikalle ois saattanu tulla nekin jotka Anssin bändeineen haluaa nähdä, mut on klo24 jo nukkumassa. Muutama tappelukin ois voinu jäädä näkemättä.

Puitteista noin muuten, ruusut ja risut: lava on aikas pieni, mut on toki pienempiäkin nähty ja ne kaiteet mitkä siihen roudattiin oli ihan yes, värikkäitä valoja oli joo, mut silti aika pimee oli lava noin kuvaamista aatellen, lehdet sekä lautapelit ihan hienoa ajanvietettä ja mikä parasta karaoke oli oma tupakkakoppia muistuttava erillinen koppinsa (tää oli plussaa) Järjestäneelle taholle myös pienoinen toive et ois ny voinu hommata jonkun ilman raikastimen tai ottaa rätin kouraan ja jollain pesuainevedellä laappia sen eteisen, ei kovin houkuttelevaa ollu toi oksennuksen käry heti lafkaan sisään astuessa.

Tulihan tästä raportista taas tällanen sillisalaatti, mut anyway tää keikka sai aikaan sen et kotiin palattua kävin ostamassa lipun seuraavallekkin Anssin keikalle, vaik just sen mä olin jo päättänyt jättää väliin.