Soittolista: Sivuraiteilla

Studioissa on oman toimen ohella tullut puuhailtua myös paljon sellaista, mikä ei ole päätynyt viralliseen kaanoniin. Osa löytyy Spotifysta omalla nimelläni, mutta välillä olen purjehtinut myös vieraiden lippujen alla. Seuraavassa laatimani Spotify-soittolista erilaisista sessioista vuosien varrelta. Osassa olen toiminut solistina, mutta pengoin kuultavaksi myös muutamia näytteitä soittotöistäni muiden artistien taustalla. Selvitykset kustakin kappaleesta löydät listan alapuolelta.

[spotifyplaybutton play=”spotify:user:anssikela:playlist:4HZVFG1VrF1lUpwlPjejrl”]

Anssi Kela: Kunnian kentät

Äänitin tämän oman yhtyeeni kanssa vuonna 2008 julkaistulle Dingo-tribuuttilevylle. Linjani lainakappaleiden levyttämiseen on se, että biisiin pitäisi löytää uusi tulokulma. Alkuperäisversion mahdollisimman tarkassa mallintamisessa ei ole paljoakaan järkeä. Livenä sellainen saattaa hyvinkin toimia, mutta levylle olisi syytä laittaa kappaleesta jonkinlainen oma, selkeästi originaalista poikkeava näkemys. Pahimmillaan cover-levytykset kuulostavat karaokelevyiltä, joissa joku solisti vain hönkii tuttua biisiä vähän sinne päin soitettujen pohjien päälle. On erittäin harvinaista, että tuolta pohjalta syntyisi mitään sellaista, mitä kukaan oikeasti jaksaisi kuunnella. On paljon kiinnostavampaa pilkkoa laulu paloiksi ja yrittää niputtaa vanhoista osista jotain tuoreen kuuloista.

Kunnian kentät on minulle Dingon biiseistä merkityksellisin. Muistan edelleen hetken, jolloin kuulin kotona radiosta alkuperäisesityksen, joka oli juuri julkaistu singlenä. En ollut mikään varsinainen Dingo-fani, mutta kappaleen kertosäkeistö pamahti minuun oikein kunnolla. Olikin mahtavaa päästä parikymmentä vuotta myöhemmin laulamaan se levylle omin äänihuulin.

Ile Kallio ja Vierailevat Solistit: Tutkimusmatkalla ja Eilisen sirpaleet

Ile Kallio pyysi minua vierailemaan vuonna 2007 julkaistulle levylleen. Ilen ideana oli kerätä pieni joukko solisteja laulamaan hänen biisejään. Lupauduin mukaan. Esitin nämä kaksi kappaletta ja lauloin myös kahdessa muussa yhdessä muiden solistien (Mikko Kuustonen, Jorma Kääriäinen ja Ile itse) kanssa. Hauska sessio Suomen kärkimusikanttien kanssa. Kaikki tehtiin ripeällä aikataululla: olin studiolla muistaakseni vain joitakin tunteja, joiden aikana äänitettiin pohjat, laulut ja osa päällesoitoista niihin neljään biisiin, joilla olin mukana.

Tutkimusmatkalla -kappaleessa on myös kitararaitani. Ajauduin soittamaan soolonkin puolivahingossa: Ilen kanssa oli muistaakseni puhetta, että soittaisimme sooloon vuorotellen jotain pientä. Omaa kitararaitaa äänittäessäni kuitenkin latasin improvisaationa levyllä kuultavan soolon. Ile piti siitä niin paljon, ettei halunnut itse soittaa siihen enää mitään. Tavallaan siis varastin Ile Kallion kitarapalan.

Eilisen sirpaleet -kappaleessa soitan laulun lisäksi lap steel -kitaraa.

Anssi Kela: Bensaa suonissa

Sony kasasi vuonna 2008 tribuuttilevyä Rauli Badding Somerjoelle. Levy-yhtiön mies lähestyi tiedustellen, josko minua kiinnostaisi esittää Bensaa suonissa -kappale tälle albumille. Sillä hetkellä ei ollut parempaakaan tekemistä, joten suostuin.

Jälkeenpäin hiukan kaduin, sillä minulla ei ole minkäänlaista suhdetta Baddingin tuotantoon. En etukäteen edes tiennyt biisiä, jonka lauloin levylle — kuuntelin sen kunnolla vasta studiossa. On ehkä vähän kornia olla mukana tribuuttilevyllä, jonka kohde on täysin vieras.

Mutta studiossa oltiin ja jotain piti laittaa kasetille. Olin kutsunut oman bändini mukaan ja ryhdyimme kuuntelemaan biisiä. Sehän osoittautui käytännössä humpaksi! Päätin karsia omasta esityksestäni kaiken humpahtavan pois ja lähestyä aihetta hiukan juurevammalta, folk-blues-pohjalta. (Vaikka mikäpä tässä maassa olisi humppaa juurevampaa?) Minusta versiosta tuli ihan kiva. Tai ainakin erilainen.

Mikko Kuustonen: Ainoain

Kuustonen otti yhteyttä vuoden 2003 kieppeillä ja kysyi, haluaisinko kuunnella hänen uusia biisejään. Kokoonnuimme kuuntelemaan Kuustosen demoja ja puhumaan mahdollisuudesta, että tuottaisin hänen seuraavan albuminsa. Lopulta tuo tuotanto jäi tähän yhteen biisiin, joka takertui demojen joukosta korvakäytävääni. Mielestäni biisistä kuitenkin puuttui kertosäkeistö. Vaan ei hätää — sopiva kertovärssy alkoi välittömästi soida päässäni: nappasin kiinni säkeistön lopussa olleesta laulu on tähti kirkkain -fraasista ja sävelsin siitä kertosäkeistön kuuloisen. Ehdotin, että mitä jos tehtäisiinkin tästä duetto? Minä laulaisin ne tähti kirkkain -kohdat ja Mikko niiden lomaan jotain. Näin päätettiin toimia ja sain biisin tuottaakseni.

Kutsuin studioon veljeni Villen soittamaan rumpuja ja Pekka Gröhnin peukaloimaan bassoa ja koskettimia. Minä soitin kitaraa. Akustiset harjasimme yhdessä Mikon kanssa, josta hän oli erityisen innoissaan – hänen ei kuulemma ennen oltu annettu soittaa kitaraa omille levyilleen. Kun tuli valmista, menimme Hartwall Areenalle katsomaan Dannya.

Anssi Kela: Jää kuuntelemaan

Jälleen tribuuttilevy. Tälle osallistuin kuitenkin mitä suurimmalla kernaudella, sillä kohteena olleeseen artistiin oli pitkä ja lämmin suhde: Mikko Kuustonen oli aikanaan samassa bändissä isäni kanssa. Hänen laulullaan ja musiikillaan on ollut merkittävä rooli elämäni suurella soundtrackillä.

Sain valita Kuustosen biiseistä mieleiseni. Valintani kohdistui Jää kuuntelemaan -kappaleeseen, joka oli hänen ensimmäisen, vuonna 1979 julkaistun levynsä nimikappale. Isäni soitti kosketinsoittimia alkuperäisversiolla ja kuuntelin sitä lapsena paljon. Minun ei tarvinnut kirjoittaa lunttilappua sessioon. Nämä sanat muistin valmiiksi ulkoa.

Janne Haavisto tuotti ja rumpaloi session. Kaikki oli hyvin pienimuotoista ja orgaanista. Muistaakseni koko sessio tehtiin sataprosenttisena livenä, lauluraitaa myöten. Soitin samalla otolla myös huuliharpun sekä akustisen kitaran, joka olisi näin jälkeenpäin kuunneltuna ehkä kannattanut virittää hiukan huolellisemmin.

Ezkimo feat. K-la: Ei enää milloinkaan

On pakko myöntää, että tästä en muista paljoakaan. Vuonna 2001 minulta kysyttiin, saisiko Mikan faijan BMW:stä käyttää sointukulkua ja yhtä riviä Ezkimo-nimisen räppärin biisissä? Ja olisinko mahdollisesti itse halukas käymään studiossa laulamassa tuon rivin ja rämpyttämässä kitararaidan? Studio oli Tampereella, jonne minulla oli juuri tulossa keikka, joten vastasin, että voisin piipahtaa siellä soundcheckin ja keikan välisellä luppoajalla.

Itse sessiosta minulla on vain yksi muistikuva: äänitykset tehtiin Spede Pasasen kuolinpäivänä. Kun kuuntelen biisiä, niin vaikuttaa siltä, että olen akustisen hinkkaamisen ja lauluraidan lisäksi tainnut näppäillä myös sähkökitaralla Mikan faijan BMW:stä tutun arpeggion. Speden muistolle.

Rocky Dawuni: Take It Slow (Love, Love, Love)

Rocky Dawuni on ghanalainen reggae-artisti, johon tutustuin vuonna 2008 käytyäni Ghanassa Unicefin kampanjan merkeissä. Rocky tuli pian tuon reissun jälkeen piipahtamaan Helsingissä ja päätimme kansakuntain välisen yhteistyön merkeissä käydä studiossa tekemässä jotain.

Rockylla oli raakile kappaleesta, jonka hän oli rustannut Kim Heroldin kanssa (myös Kim oli ollut samaisella Ghanan retkellä). Aloimme rakentaa aihiosta jotain. Biisi kaipasi mielestäni kokonaisuutta raikastavaa väliosaa, joten sävelsin sellaisen. Muistaakseni kirjoitin myös väliosan tekstin, ainakin osittain.

Sitten taltioimme uuden biisin. Soitin pohjalle akustisen kitaran (alussa kuuluva lasku on minun ääneni) ja Rocky lauloi. Päälle äänitimme tulitikkuaskin rahistelua ja sormien napsuttelua. Puhalsin väliosaan studion nurkasta löytynyttä nokkahuilua, soitin vähän bassoa ja lauleskelin stemmat. Siinä se sitten olikin — halusimme pitää biisin mahdollisimman minimalistisena. Lopputuloksesta tuli erittäin kesäinen.

Apulanta: Poltettu karma

Tästä eteenpäin soittolista keskittyy sellaisiin kappaleisiin, joilla olen ollut vain sessiomuusikon tai tuottajan roolissa. Tykkään soittamisesta ja olen yleensä imarreltu, kun minua kutsutaan sessioihin puuhastelemaan jotain. Mukavaa vaihtelua oman sorvin pyörittämiselle.

Keväällä 2013 sain erittäin mielenkiintoisen toimeksiannon Apulanta-korporaatiolta: he halusivat seuraavaan singleensä steel-kitaroita. Biisiin oli kuulemma jo tekeillä cowboy-aiheinen video, joten musiikkiakin piti ns. jiihauttaa. En tiedä miten he olivat päätyneet siihen, että juuri minä olisin oikea henkilö punaniskoittamaan heidän biisinsä, mutta otin tilaisuuden kuitenkin mielihyvin vastaan.

Sain biisistä version, joka oli muuten valmis, mutta siinä oli englanninkielinen demolauluraita. En tiedä, onko tämä Toni Wirtasen tavanomainen metodi: ensin jotain enkuksi ja vasta sitten suomenkielinen teksti. Äänittelin joka tapauksessa kotonani liukukitaroita englanninkielisen Apulannan päälle. Soitin sekä pedal- että lap-steelia. Molempia kuullaan läpi biisin, kertosäkeitä lukuunottamatta. Lännentunnelmaa lisätäkseni soitin myös strategisiin paikkoihin pari haikeaa huuliharppuääntä. Lähetin aikaansaannokseni sähköpostitse maestroille ja kysyin, että jotain tällaistako halusitte? ”Jumangauta! Nyt on liekitystä! Kaviot vaan kipinää iskee ja Smith & Wessonit paukkuu!” vastasi Wirtanen.

Katri Ylander: Mansikkamäki

Vuonna 2006 minut kutsuttiin kitaristiksi Katri Ylanderin sessioon. Mansikkamäki -kappale kaipasi pientä maustetta ja soolokin oli tarjolla. Karautin Gretscheineni studioon ja tein työtä käskettyä. Sooloon olen itse asiassa aika tyytyväinen. Se syntyi äänitystilanteessa, en muistaakseni ollut edes kuullut biisiä ennen sessiota. Baritonikitaraa ja akustistakin siellä kuuluu olevan, mutten enää jaksa muistaa soitinko minä nekin. Sähkökitararaita ja soolo ovat kuitenkin takuuvarmasti omien pienten kätösteni aikaansaannosta.

Sanna-Mari Titov: Kukkia ja sidontaa

Kyseessä on Sipe Santapukin säveltämä, sanoittama ja tuottama kappale, jonka hän teki tunnussävelmäksi vuoden 2004 Kukkia ja sidontaa -elokuvaan. Sipe kutsui minut kaveriksi studioon ja soitimme biisin käytännössä kahdestaan (Anssi Tikanmäen sovittamia jousia lukuunottamatta). Sipe soitti rummut, minä kitarat ja bassot. Sipe saattoi raaputella myös akustista kitaraa, en muista varmasti. Melko iskelmällinen biisi, mutta Sipe oli säveltänyt sekaan miellyttävän äkkivääriäkin osuuksia: esimerkiksi ensimmäisen kertosäkeistön jälkeisten iskujen paikkoja piti ennen soittamista tuumailla hetken aikaa. Diggaan erityisesti kitarasoundiani — hyvää dägä dägää! Sessio pidettiin Tampereen Headline-studiolla ja siellä oli äänittäjä Jani Viitasen vanha Vox AC30 -vahvistin, joka kuulosti jumalaiselta Gretschiini yhdistettynä.

Jenni Vartiainen: Malja

Kuulin Maljan joskus radiosta. Huomioni kiinnittyi bassoraitaan: tyrnävä soundi ja kova meininki! Kuka soittaa?

Tsekkasin ja vastaus kieltämättä yllätti: minä.

Tämä oli äänitetty jo pari vuotta aikaisemmin, muistaakseni oman Rakkaus on murhaa -levyni sessioiden lomassa. Tuottaja Jukka Immonen kysäisi jossain välissä, että haluaisinko samalla kiukulla soittaa pikaisesti bassoraidan erääseen biisiin, joka hänellä oli työn alla. Kappaleessa ei vielä tuolloin ollut lauluja, se oli pelkkä raakile. Aihiosta kuoriutui myöhemmin bassollani ylevöitetty Malja.

Kaija Koo: Aino ja Magneettimies

Vuonna 1999 soitin bassoa viidelle kappaleelle Kaija Koon Tinakenkätyttö -albumilla. Sessio järjestyi Jesse Vainion ansiosta, joka tuotti levyn yhdessä Markku Impiön kanssa. Olin tehnyt aikaisemmin yhteistyötä Jessen kanssa ja hän koki minut sopivaksi basistiksi Kaijan älppärille.

Bassosessio oli yhden työpäivän mittainen ja muistan, että se oli yllättävän haastava. Impiön biisit olivat päällisin puolin helpon kuuloisia, mutta kun niitä alkoi oikeasti soittaa, niin ne olivatkin hittomaisia penteleitä! Normaalisti pop-kappale rakentuu siten, että on säkeistö, jossa toistuu tietty muutaman soinnun kierto ja sitten tulee kertosäkeistö, jossa toistuu jokin toinen sointukulku. Impiön ralleissa ei kuitenkaan ollut samanlaista logiikkaa: kierrot eivät tuntuneet koskaan toistuvan täysin samanlaisina, jossain oli aina jokin yllättävä soinnunvaihdos. Ja seuraavassa säkeistössä muutokset olivat taas eri paikoissa. Tämän vuoksi biisit eivät tahtoneet millään mennä kaaliin ja sointulaput näyttivät läjältä Einsteinin laskelmia.

Valitsin listalle tästä sessiosta kaksi näytettä. Aino taisi olla helpoin kappale soittaa, Roxette-tyyppinen pop/rock-pala. Magneettimiehessä puolestaan viihdyin erityisen hyvin viisikielisen Pedullani karhukielellä. Ihmettelen vain, että miten ajassa 2:29 kuultava, sietämättömän nokillaan oleva bassofilli on voinut läpäistä raadin seulan?

Cashmir: Better Than Me

Cashmir oli pienelle levy-yhtiölle levyttävä keravalainen yhtye, jonka kakkosalbumia minut pestattiin tuottamaan. Levyä hierottiin vuonna 1999 hyvän aikaa eri studioissa, mutta juuri julkaisun kynnyksellä levy-yhtiön rahat loppuivat. Seuraavaksi monikansallisen levy-yhtiön piti pelastaa levy ja lunastaa se julkaistavakseen, mutta tuokin suunnitelma jysähti erinäisten vaiheiden jälkeen karille. Kansia vaille valmis albumi jäi lopulta surullisesti julkaisematta. Nyt se on kuitenkin nähnyt ohuen kiilan päivänvaloa Spotifyn syövereissä.

Tuottamisen lisäksi sovitin kaikki levyn kappaleet ja lauloin taustoja. Tämän Better Than Me –biisin kohdalla osallistuin myös säveltämiseen. Kappaleen pääasiallinen tekijä on Jarmo Vähähaka, mutta jotain minäkin tähän ruuvasin, koska Teoston rekisterissä minut on merkitty biisin toiseksi säveltäjäksi. En tosin enää muista mikä tuo sävellyksellinen panokseni tarkalleen ottaen oli. Olen juonut liikaa kovaa vissyä — kuplat ovat hapattaneet aivoni.

Tekemäni jousiarrin kuitenkin muistan, olen siitä ylpeä. Väliosan Bernard Herrmann -tyyppinen kohtaus kuulostaa edelleen hienolta.

Cashmirin laulaja, Pekka Heino, vaikuttaa nykyisin Brother Firetribe ja Rock & Roll Sensation -yhtyeissä. Kävin vierailemassa Brother Firetriben uusimmalla albumilla: soitan peukkubassosoolon Winner Takes It All -kappaleessa. Tuo kontribuutioni on kuitenkin sen verran lyhytkestoinen, etten lisää kyseistä biisiä tälle soittolistalle.

Frostbites: Impulse ja Revolver

Frostbites oli laulaja Anne-Mari Piipon ja kitaristi-lauluntekijä Jarmo Vähähakan (vai taivutetaanko tuo Vähähaan? Vähäha’an?) muodostama yhtye, jonka ainoaksi jääneen levyn tuotin yhdessä Risto Eskolinin kanssa. Soitin kaikki albumin bassot, jonkun verran kitaroita, lauloin taustoja ja suoritin kaikenlaista yleistä irtosälää. Jarmolla oli hienoja kappaleita, hän on lahjakas biisintekijä. On sääli, ettei Frostbites murtautunut edes sellaiseen tietoisuuteen, joka olisi mahdollistanut lisää levyjä.

Vuonna 1999 julkaistun albumin avausraidalta Impulse voidaan CV:heni merkitä basson lisäksi pedal steeliä sekä lopun särökitaramyllytys. Revolverilla minulta kuullaan bassoa, lap steelia sekä taustalaulut. Tykkään tämän Revolverin kertosäkeistöstä ihan hitokseen, muodikasta ilmaisua lainatakseni. Se on ehdottomasti yksi kauneimmista, joiden tekemisessä olen saanut olla mukana. Tähän seesteiseen kappaleeseen onkin sopivaa päättää tämä visiitti musiikillisille sivuraiteilleni.

Kommentit

  1. Mun on ihan pakko linkata tänne tää kuva joka sattui silmään hok-elannon fb-sivulta (25.3.2014)
    https://fbcdn-sphotos-a-a.akamaihd.net/hphotos-ak-frc3/t1.0-9/s403x403/10151939_666922686677562_109151058_n.jpg
    kun luulin että tässä kuvassa oli Anssi, mutta se olikin yksi duudsoneista! Ihmettelin vain miksi Anssista ei mainittu mitään vaan vain duudsoneiden osanototsta :’D Toisaalta tällä pojalla ei ole mustia vaatteita joten sekin paljasti, ettei se voinut olla Anssi.. 😀

  2. ja tietysti massiivinen tatuointi oikeassa kädessä oli myös giveaway

  3. Mansikkamäen soolo on aina ollut minulle kerrassaan komeimpia, niinkuin biisikin. Nytpä selvisi soloistikin.

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.