Tikkurilafestivaalit 2.8.2014

Kesä käy kohti loppuaan. Onni on vielä kahdet festarit joilla Anssi esiintyy. Tänään ollaan Tikkurillassa, eikä illan anti ainakaan huono ole. Saavun juuri alueelle, kun Jonna alkaa laulamaan ja tuotahan on ihan ilo kuunnella. Hot hot hotter than hey laulaa Olli Herman, kuvaa täydellisesti ilmanalaa. Samuli Edelmanin nään eka kertaa livenä, eikä ole paha ollenkaan. Stig sekä Pertti Kurikan nimipäivät kuuluvat myös illan tarjontaan ennen Anssia. Syömistä on tarjolla suolaista ja makeaa, myös kasvisruoan ystävälle, hyvä. Sijainti urheilukentällä, lähellä julkisia kulkuyhteyksiä on vähintäänkin ihanteellinen. Autolla saapuville on mahdollisuus ilmaiseen paikoitukseen viereisen koulun pihassa. Yleisö on rennolla kesämeiningillä varustettua. Oikein hyvät festarit, järjestelyt on mallikkaat, viihdyn.

Sitten päästään itse asiaan. Eturivi on linnoitettu ja kapsäkkien määrästä voisi päätellä jengin venanneen lavan edessä vähintäänkin eilisestä asti. Onneksi olen itsekin ajoissa paikalla (n. tunnin ennen alkua) ja saan paikan edestä, nyt on varmistettu mahd. hyvä näkyvyys, kuuluvuus ja tunnelma. Juonto toivottaa Kelan köörin tervetulleeksi ja muistaa mainita viime keikan aiheuttaneen paljon kirjoittelua mediassa. Yleisö käy kuumana jo yhtyeen astuessa estradille. Olen yhtä hymyä, en muutakaan voi, tässä on niin hyvä olla. Olen niin onnesta soikea artistinkin puolesta, ai että minkälainen kesä, niin monessa upeassa saanut olla osana.

Ylläriksi alkuun keikka polkaistaan käyntiin Jennifer Anistonilla. Tämän jälkeen esitetyt: Milla, Puistossa, Miten sydämet toimii, Levoton tyttö, Karhun elämää, 1972, Maitohapoilla, Nummela, Mikan faijan BMW. Aikamoinen setti sisältää hittiä hitin perään, hirmu tykitystä vailla yhtäkään rauhallisempaa vetoa. No mikäs siinä, hiukan hengästyttävää, hittirallin hurmassa helteessä hyppiessä ja hihkuessa hikisenä hela tiden.

Tällä kertaa artisti Maitohapoilla biisissä lauloi hivenen hupaisasti väärässä järjestyksessä:”…ohi koiran haukkuvan ne räkii ja ne skeittaa, ohi koulupoikien ei helvetti se on irti…” Levottoman tytön lopussa särkeä sana muuttui järkeä sanaksi. Tuotakaan kömmähdystä ei siinä tunnelman tiimellyksessä moni olisi edes huomannut, jos ei sitä olisi erikseen mainittu.

Kitarabattle oli kadonnut ehtoon setistä. Illan päätös oli myös yllättäen BMW, useimmiten Nummela on saanut päättää illan. Aikataulu oli tietty tiukka, piti tehdä tilaa seuraavana vuorossa olleelle Happoradiolle ja toisella lavalla Klamydia jo aloitti soiton. Apulanta illan pimetessä vielä väkeä ennen kotiin menoa hyppyytti.

Anssi fb-päivityksessään kyseli miten pelitti yhteys, kun yleisön ja lavan väliin oli tehty kuilu. Ei tietysti voinut toteuttaa tuota kättelykierrosta, mutta henkinen napanuora ei katkennut. Omakohtainen vastaukseni on että sellainen tunteita kuumentava lämpöenergia mikä Anssista lähtee ylittää maat ja meret. ”Ja jossain kaukana merten takana on myös hän, aurinko laskee sen hänen luokseen lähetän…”