Keikkarapsa: Kesken keikkatauon Kaarlessa

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela soolo pe 13.02.2015 Kaarle XII, Helsinki

Kyllä se oli toista ennen vanhaan, silloin kun artisti lupasi että pitää keikkataukoa niin ei silloin keikkoja tehty. Voi voi näitä nykynuoria… No eikun hauskaahan se tietysti oli päästä kuulemaan biisejä livenä välillä ettei tarvitse ihan toukokuuhun asti odotella. Mutta ei ne keikat kyllä ennen vanhaan näin myöhään alkaneet, ei edes perjantaisin. Vai enkö mä vaan muista?

Onneksi oli edes perjantai ja seuraava päivä on vapaata, sillä kello 23 on tosiaan aika myöhäinen keikan aloitusaika. Ja onneksi edes se 23 eikä vielä myöhemmin. Keikkaa odotellessa pysyi hyvin hereillä kun alakerran kuppilan nurkasta löytyi tuttuja naamoja ja päästiin vaihtamaan mielipiteitä mm. vuonna 1901 valmistuneen Natsan (jolla nimellä ko. keikkapaikka tunnettiin silloin ennen vanhaan) uljaasta kansallisromanttisesta arkkitehtuurista, vasenkätisistä kitaristeistä ja kauheasta kakkahädästä.

Reitti yläkertaan aukeni lopulta pari minuuttia vaille yhdentoista, ja kun olimme kymmenisen minuuttia kauhistelleet korviaraastavaa diskojumputusta, löysimme lopulta sen oikean keikkanurkkauksenkin yläaulan toiselta puolelta. Eturivin vakionaamojen lisäksi paikalla ei ollut kuin kourallinen muuta porukkaa kun Anssi asteli lavan virkaa toimittavalle matolle noin varttia yli yhdentoista, mutta keikan aikana jengiä valui paikalle sentään suunnilleen sen verran kuin pieneen baarihuoneeseen mahtui.

Keikan alkupuoli meni hyvin tutun kaavan mukaan eli ensin pari Anssin itse valitsemaa biisiä ja sitten yleisö sai toivoa. Valtaosa yleisöstä ihmetteli menoa muutaman seuraavan biisin ajan, mutta sitten sieltä huudettiin (ja laulettiin) se mitä kuuluikin eli isoimpia hittejä selvästi kaivattiin – ja nimenomaan näitä uusia eli edellisen levyn biisejä haluttiin kuulla Millan lisäksi. Ainakin Levottoman tytön olisi ilmeisestikin saanut soittaa toiseenkin kertaan toivehuutojen perusteella.

Ne tutut kappaleet jaksettiin joten kuten kuunnella, mutta vieraampien biisien aikana vaihdettiin kuulumisia kavereiden kanssa ja korotettiin sopivasti ääntä että huoneen toisella reunalla esiintyvä artisti ei pääse liikaa häiritsemään tärkeämpiä juttuja. Minä olin noin viiden metrin päässä Anssista, jolla oli sähköistä vahvistusta laululleen ja soitolleen ja volyymi vielä aika kovalla (ainakin silloin kun se yksi ilmeisesti vähän iäkkäämpi kaappi suvaitsi toimia), mutta silti siinä pari metriä mun takana vedettiin välillä vielä kovaäänisempää näytöstä. Mutta yleisö oli muuten oikein kohteliasta, eikä siellä tönitty, ryntäilty tai oltu erityisen kännissä. Paikan alaikäraja oli 24, ja yleisön keski-ikä oli ehkä siinä kolmenkympin tienoilla.

Biisin 1972 ekan säkeistön aikana Anssin kitarasta katkesi kieli, ja kertosäkeen jälkeen Anssi vaihtoi kitaraa lennossa saaden samalla koko yleisön jakamattoman huomion ja kirvoittaen taempana seisovasta porukasta ”Oho, kato tosta noin vaan vaihtoi, on se kyllä kova jätkä!” -tyyppisiä huudahduksia. Tämä siis ehdottomasti kannattaa tehdä jokaisella vastaavalla keikalla. Biisi jatkui loppuun kakkoskitaran avulla ja sen jälkeen Anssi kysyi, onko yleisön joukossa ketään joka osaisi vaihtaa ekaan kitaraan kielen siltä varalta, että toisestakin skitasta menee kieli ja yksi vapaaehtoinen löytyikin saman tien. Seuraavan biisin aikana osa yleisöstä ei osannut päättää, kumpi on kiinnostavampaa katsottavaa, Anssi vai lavan sivulla kitaran kanssa puuhaileva kaveri. Molemmat saivat tietysti kunnon aplodit biisin jälkeen!

Nyt yleisö oli sopivan lämmennyttä ja keikan loppupuolen biiseissä yhteislauluun osallistui enemmänkin porukkaa koko salista. Uusi biisi Nostalgiaa sopi setin tähän osaan oikein hyvin, eikä sen esittäminen tuntunut häiritsevän noussutta tunnelmaa vaikka se tietenkin oli valtaosalle yleisöstä ihan vieras. Tässä kohdassa eli Bemarin ja Nostalgian välissä oli keikan ainoa pidempi välispiikki, jossa Anssi esitteli uuden biisin. Se on kuulemma juuri nyt saanut lopullisen asunsa ja singlen julkaisupäiväksi mainittiin maaliskuun kuudes.

Encoretauko oli lähinnä muodollisuus, ja vikaksi biisiksi luvatun Nummelan jälkeen saatiin vielä kuulla Aamu ja illan henkeen mainiosti istuva Popedan riemukas lainabiisi Matkalla Alabamaan, joka jätti yleisön mukavan hilpeälle mielelle.

Keikan jälkeen juttelin parin minulle vieraan seurueen kanssa ja he olivat oikein tyytyväisiä kuulemaansa. Osa heistä oli ilmeisestikin ekaa kertaa Anssin keikalla, ja he iloitsivat siitä, että artisti oli esiintyessään katsonut yleisöön, hymyillyt ja ollut muutenkin niin mukavanoloinen. Pitivät kovasti biiseistä ja koko keikasta. Yhdessä vielä päiviteltiin sitä, että näin sitä vain pääsee kuulemaan nimekästä artistia pelkän kolmen euron ovirahan hinnalla! Tällaisia keikkoja on helppo mahduttaa tiukempaankin budjettiin.

Enää ei onneksi ole pitkä matka toukokuuhun, uuden levyn julkaisuun ja mahdollisiin levynjulkkarikeikkoihin. Nyt taas jaksaa odotella kun päivätkin muuttuvat koko ajan valoisammiksi.

Settilista

Kaksi sisarta
Miten sydämet toimii
Levoton tyttö
Karhunelämää
Superkuu
Milla
Puistossa
Älä mene pois
Jennifer Aniston
1972 (kitaran kieli katkesi)
Parasta aikaa
Mikan faijan BMW
Nostalgiaa
Nummela

Aamu
Matkalla Alabamaan (Popeda cover)