Nostalgiaa ennakkokuuntelussa

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kelan Nostalgiaa-levyn ennakkokuuntelutilaisuus ma 27.04.2015, Fried Music, Helsinki

Eteläinen Helsinki. Raitiovaunulla Bulevardille ja sieltä Sinebrychoffin puiston halki etelään kohti Punavuorta. Rannan nosturit kohoavat korkealle, kadunvarren pikkuliikkeet houkuttavat katselemaan näyteikkunoitaan ja kaljakärryjä vetävät jykevät, lempeät hevoset tukkivat jalkakäytävän. Kohta löytyy oikea rappu ja olen Fried Music -levy-yhtiön tiloissa odottamassa tapahtuman alkua. Kohdalleni nimittäin osui uskomaton etuoikeus päästä kuulemaan Anssi Kelan toukokuun puolivälissä ilmestyvä kuudes studiolevy Nostalgiaa jo näin etukäteen.

Meitä oli paikalla parisenkymmentä henkilöä: toimittajia, levy-yhtiön edustajia, Anssin nettiyhteisön edustajia eli hardcore-faneja ja tietenkin Anssi itse. Aluksi Anssi kertoili levyn taustoista jonkun verran ja sitten kuunneltiin levy biisi kerrallaan kommenttien kera. Paikallaolijoilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja kommentoida kuulemaansa.

Maaliskuun alussa ilmestynyt Nostalgiaa-single antaa jo pohjaa tulevalle, samoin kuin Anssin lukuisat facebook-päivitykset viime kuukausien ajalta. Nyt mennään vahvasti edellisen levyn tunnelmissa, mutta vielä paljon discommin, kasarimmin ja överimmin väritettynä. Huh huh, ei siis ihan mun kamaa, mutta jos kuitenkin pyrkisin kuuntelemaan avoimin korvin. Ja kas, jo heti eka biisi tanssilattialla veti suupielet korviin, jo on hupaisa ja uskomattoman täydellinen discopastissi, aika mainio oikeastaan! Ei kai Anssi vaan huomannut tätä mun hihittelyä? Ei hätää, myöhemmissä biisien välitarinoissa Anssi jo lupaileekin että tämän levyn on nimenomaan tarkoitus hymyilyttää hyvällä tavalla.

Kuuntelutilaisuus jatkuu biisi kerrallaan. Ensin Anssi kertoilee lyhyesti biisin syntytarinaa, sitten kuunnellaan kappale nauhalta ja sen jälkeen Anssi vielä sanoo pari sanaa ja ehkä joku kuuntelijoista kommentoi jotain, ja sitten jatketaan seuraavaan biisiin. Päävaikutelmina minulle jäävät täyteläiset, hyvin rakennellut vahvan kasarivaikutteiset syntikka- ja sähkörumputaustat, niihin sopivat laulusuoritukset ja yllättävän tuoreilta kuulostavat biisit, vaikka kuinka pastisseja osittain ovatkin. Falsettilaulua! Ja bassoraidat, uh! Sähköbasso on maailman seksikkäin soitin, me likes! Lentokonetta olisi kyllä voinut olla enemmänkin. Kaikesta tästä rikkaudesta huolimatta tämä on todella puhdas soololevy, eli kaikki levyllä kuultavat äänet ovat Anssin itsensä laulamia ja soittamia. Nämä biisit täytyy kuulla uudestaan levyltä saman tien (ja nyt kotiin tultua uutuuslevyn tuore kopio pyöriikin tässä taustalla, tottakai), mutta heti oli pakko alkaa pohtia sitä, miltä nämä mahtavat kuulostaa livenä bändin kanssa.

Tulevista livekeikoista keskusteltiinkin sitten levyn kuuntelun jälkeen. Bändi jatkaa vanhalla kokoonpanollaan ja näitä biisejä on jo treenattu. Kuten edellisen levyn kanssa, live-esitykset eivät voi kuulostaa samalta kuin levyllä eikä niiden ole tarkoituskaan. Levy nyt on vain yksi musiikin muoto ja bändikeikka toinen, ihan erilainen versio samasta asiasta. Tästä iltapäivästä jäikin kova hinku saada kuulla nämä kaikki mahdollisimman pian livenä, etenkin näin parin kuuntelukerran minuun eniten iskeneet biisit Tanssilattialla ja Piirrä minuun tie. Mutta tämä levy on todella tasainen ja kun mä käyn vähän diiselillä oli olen joissain asioissa vähän hitaammanpuoleinen, en parin kuuntelukerran perusteella vielä pysty oikein sanomaan mitkä näistä nousevat vielä tulevaisuudessa omiksi suosikkibiiseikseni.

Mutta nyt mä lähden kuuntelemaan lisää ja ainakin tsekkaan, olinko kuulevinani ihan omiani kun Bruce Springsteenin Secret Garden tuli siitä yhdestä biisistä mieleen, vaikka Anssilta kysyttäessä mieleen olisi pitänyt tulla ennemminkin The Carsin Drive tai Foreignerin I Want to Know What Love Is (no mutta hei, ne syntikkariffit alkupuolella ja se, uh, vahvasti k18-teemainen sanoitus). Levy siis saa pyörähtää lautasella (no äh, siis tämän pöytäkoneen levyasemassa) seuraavankin kierroksen saman tien.

Kiitos tästä kuuntelumahdollisuudesta. Seuraavaksi sitten odotellaan kovasti niitä livekeikkoja!