Horisontin reunoille oli muodostunut pilvistä alppimaiset vuoret lähestyessämme Jyväskylää. Kirkkaan sininen taivaankansi ja auringonpaiste sai siristämään silmiä. Ilma enteili keikalle hyvää iltaa.

Jyväshoviin tultaessa tunnelma oli rauhallinen, vaikka basisti Antti Karisalmen ensimmäinen kommentti olikin että ”ei voi olla totta” Yhteisön jengiä nähdessään. Täällä oltiin ja saatiin seurata miten poskivalssi taittui paikallisilta. Levyjä soittava setä vaihtoi musiikkia popimpaan, joka sai naisporukat ja yksinäiset miehet tanssilattialle.

Bändin leikkikenttä oli tällä kertaa aidattu takorautaisella rakennelmalla, jonka puu kaiteeseen oli mukava nojailla. Kapean mallisen lavan takaosaan oli laitettu rummut ja koskettimet. Pieni tila oli Tuomaksella ja jonkin verran isompi tepastelukenttä Antilla. Keskelle oli myös jätetty Anssille mukava kaistale, mutta artistia ohittaessa sai olla varovainen ettei osunut rumpusettiin tai solistiin.

Biisilista:

• Tanssilattialla
• Milla
• Miten sydämet toimii
• Nostalgiaa
• Puistossa
• Karhun elämää
• Viimeinen yö
• Tyhmä kuu
• Levoton tyttö
• Piirrä minuun tie
• 1972
• Maitohapoilla
• Kuolleen miehen kitara
• Nummela

Aivan mahtava meininki. Anssi kertoi tällä kertaa olevansa Tittelintuure. Nämä hauskat spiikit ovatkin keikkojen suola. Tuolle hahmolle onkin tavanomaista tehdä konnuuksia, joten ei ihme että Tampereen keikalla bändin syvistä riveistä lauluntekijää syytettiin varkaaksi. Tämä yhtymäkohta syntyi, kun Anssi kertoi tarinan miten Kuolleen miehen kitara biisi oli saanut artistin Facebook päivitykseen vastanneesta rouvan tarinasta innoituksensa.
Taianomaisilta sattumuksilta ei tällä keikalla vältytty. Ensin Ville viritteli Tuomaksen vahvistimen Bad catin päälle kameraa kuvaamaan omia edesottamuksiaan. Lava oli sullottu soittokamoja täyteen, joten kompeista vastaavan Tittelituuren veljen oli vaikeuksia päästä soittimiensa äärestä ilman lautasten helkkymistä.

Tuomas oli illan tapahtumarikkain esiintyjä. Yksi hiusten heilautus ja mikkiteline haki tasapainoa muiden bändin jäsenten virnistellessä vieressä. Kitaristin uusi turkoosin värinen kitara sai loistaa kolmen biisin ajan(Viimeinen yö, Tyhmä kuu ja Levoton tyttö). Pian palattuaan aikaisempaan soittimeen irtosi kitaran hihna kappaleessa 1972. Hetken ajan homma hoitui pystyasennossa.

Muuta huomionarvoista

Tanssilattialla biisissä Anssi esiintyy ilman kitaraa. Karatemaiset ja ketterät hypyt siivittivät tätä esitystä. Anssi on todella sinut esiintyessään pelkän mikin kanssa.
Kaiteen kestävyyttä testattiin nojaamalla siihen jalalla etenkin battlen aikana. Piirrä minuun tie kappaleen kohdalla varoiteltiin, että ”Juustokuorrutteessa ei nyt säästelty”.

Jonkin verran hopeiset tuuletinpropellit aiheuttivat ristituulta, jolloin artisti sai puhallella leijonanharjaansa pois suun edestä. Muurarit biisin eli 1972 jälkeen bändin ei tarvinnut rymytä takahuoneeseen vaan yhteisestä sopimuksesta saimme kuulla settiä vielä kolmella kappaleen verran.

Ehdin vielä kuulla Kuolleen miehen kitaran. Voi miten kaunista ettei sitä pysty oikein sanoin kuvaamaan. Nummelan ensi tahdit alkaa, joudun lähtemään. Kadulla kuulen kappaleen soivan ihmisten jonottaessa yhtenä kiemuraisena jonona hod dog kärrylle.

Pohdintaa

Jotain mystistä Anssissa on tapahtunut. Artisti on astetta vapautuneempi. Johtuuko se siitä että viimein kasarihenkinen kahden Anssi Kela ja Nostalgiaa levyjen kokonaisuus on valmis. Ympyrä on sulkeutunut. Ero ei näy vain lavalla myös vertaillessa viime ja tämän kiertueen yhteiskuvia.

Tärkeää keikkasanastoa yleisön näkövinkkelistä:

Keikkaodotus = se kun seuraava keikka on jo tiedossa, mutta et malttaisi odottaa siihen asti. Aika jolloin myös hankitaan lippu, suunnitellaan kulku ja spekuloidaan settilistaa.
Keikkajännitys = olet matkalla keikkapaikalle, stressaat  ehditkö kulkuvälineisiin tai kestääkö autosi reissun. On aikaa miettiä  vaihtoehtoja biisitoiveita ja keskustella artistin pilkahduksista mediassa. Jännitystä voi lievittää muistelemalla niitä ikimuistoisia esiintymisareenoita
Keikkahurmos = keikka on alkanut ja olet nähnyt koko henkilökunnan tallessa ja työssään. Hurmos saa piikin kuullessasi tilutusta, kokiessaan kommelluksia ja yleisön hurmosreaktoita. Miten hyvin vuorovaikutus virtaa bändin ja kuuntelijoiden välillä.
Keikkadementia /keikkablackout = se hetki kun on sinun vuorosi lausua timanttisia fiiliksiä tai kutkuttavia kysymyksiä artistille setin päätteeksi ostostiskillä. Jälkeenpäin harmittelet, että miten tässä taas kävi näin.
Keikkasuunnittelu = ympyrä sulkeutuu matkatessasi kotiin olet vakuuttunut että tätä on saatava lisää. Alkaa kalenterin ja keikkarastien yhteensovittaminen.

Illan liveantia:

Puistossa

Viimeinen yö

Kitarabattle (Kaatua kuin puu)

Kuolleen miehen kitara, Anssin soolo (pystykuvaus)