Odotellessa keikan alkua Toton musa luo oikean aikakauden tunnelman. Yleisö Helsingin Tavastialla elämöi malttamattomana. Soittajat asettuvat asemiinsa. Bändi aloittaa Tanssilattialla biisin ja jostain takahuoneen syövereistä eteemme loikkaa Anssi nahkarotsi päällään. Wow! Loistavaa, tästähän just eilen kavereitten kesken puhuttiin et kun on uus takki niin täytyshän se päällä esiintyäkin. Mites Anssi ny tänkin toiveen osas toteuttaa. Mikki kädessä laulaja mennä viuhtoo taikoen tunnelman kattoon.

Seuraavana rotsi vaihtuu White Falcon Cretschiin. Tämä jumalainen soitin on saanut näytellä pääroolia myös tässä Milla kappaleessa nyt kun Anssin punainen luottokitara on korjattavana.

Miten sydämet toimii ja Puistossa villitsevät yleisöä ollen jo entuudestaan tuttuja. Uuden levyn viimeinen yö ilahduttaa tempaamalla Tavastialle tulleet mukaan villiin menoon, vaikka onkin uutta tuotantoa ja monelle eka livekokemus tästä.

Tähän väliin meidät kiedotaan AOR musiikin hellään Karhun syleilyyn, nostalgista musaa 90-luvulta. Oonko vanha vai vanha, kun mun mielestä -93 oli ihan just eikä siitä ny voi olla niin montaa vuotta… No ok myönnetään et Karhun elämää on jo nostalgisia muistoja männä vuosilta. Tänään tämän aikana kuullaan lupaavaa yhteislaulua jota toki myöhemmin keikan aikana vielä hyödynnetään.

Sangen sopivasti ripoteltu nämä uuden levyn ihanuudet vanhojen hittien lomaan. Tyhmä kuu jyrää meidät sarvikuonon lailla. Villellä on kädet täynnä, kaksien rumpujen loukussa mahtaa olla haastavaa. Mut me kuulijat nautimme taidokkaasta soitosta. Anssin bändi ei pääse helpolla, uus musa on vähintäänkin vaativaa soittajalleen.

Levoton tyttö ja kitarabattle. Tätä nyt ei sanoin voi kuvata. Ei tätä voi olla rakastamatta.

Nyt ei ole aika palata maan pinnalle taiston tiimellyksen jälkeen vaan Piirrä minuun tie laittaa leijumaan taivaaseen. Nirvanassa tuon voimaannuttavan slovarin jälkeen olen vieläkin. Tämä on setin toinen kipale jonka aikana Anssilla ei ole kitaraa.

1972 jaksaa keikasta toiseen riehaannuttaa kuulijansa. Kaikki huutolaulaa mukana. Nostalgiaa, uuden albumin eka sinkku saa tänä ehtoona dinosauruksetkin rokkaamaan. Vielä riittää puhti Maitohapolla koreografioihin. Aikamoinen kolmen kovan tykitys peräjälkeen illan annissa.

Hyppypomppuloikkalaulannan jälkeen on enemmän kuin ihanaa nauttia huumaavasta kitaransoitosta a`la Kuolleen miehen kitara. Laulun synty tarinakin on kaunista kuultavaa.

Nostalgisiin tunnelmiin johdattelee meidät Nummela. Nyt saa laulaa yleisökin kovaa ja korkeelta. Kyllä tosta Anssista ääntä lähtee hämmentävän laajaskaalaisesti ja paljon. Juuri oikeessa kohdassa Tavastiakin hiljenee kuin taikaiskusta.

Encoren encorena hyppäämme vielä Mikan faijan BMW:n kyytiin. Tämä takaakin sellaset kyydit joista ei kitaran tilutusta tule uupumaan.

Keikka on kahlattu läpi Kekkosen kekottaessa Mad Professorin päällä. Eturivi kauniiksi lopuksi kätelty. Aika kiittää koko kööriä ja leijua pää pilvissä kohti seuraavaa etappia, joka jo muutaman päivän päässä häämöttää. Tattista vaan kohta taas tavataan.