Keikkaraportti Bar Kino Pori 15.7.2015

Supersysteri SuomiAreenan oheistapahtuma: Poliittisten laulujen ilta ”Haistakaa paska koko valtiovalta” vietettiin Porissa Bar kinossa. Paikalle oli saatu Mikko Alatalo, vain yhden keikan tänä vuonna tekevä Punatähdet orkesteri sekä Anssi Kela.

Yhteisön väellä lastatussa autossa matkasimme iloisella mielellä pääkaupunkiseudulta kohti aatteen palon iltamia. Kesken matkan huomasimme, että artistihan olisi voinut matkustaa meidän kanssa. Autossa oli vielä yksi paikka vapaana. Mietimme olisiko kulkuneuvossa vallinnut haudanvakava hiljaisuus vai olisimmeko saaneet vihdoin vastaukset arkarruttaviin kysymyksiimme. Niihin jotka unohtuvat, kun keikan jälkeen keräännymme myyntitiskin ääreen kiittämään keikasta ja otattamaan muutaman yhteiskuvan.

Yx levoton tyttö Baariin sisään astuessamme n.21.03 paikka oli eteiseen asti tupaten täynnä. Hetken huokailun jälkeen päätimme ottaa suunnaksi eturivin, vaikka sinne pääsy ei ihan helppoa olisi. Letkana siksakkia mutkitellen muiden vanavedessä lopulta päädyimme lavan eteen.

Trientale Jo Mikko Alatalon esiintyessä ja meidän hivuttautuessamme pikkuhiljaa lavaa kohti, on Kela-paita hiestä läpimärkä. Tungos on valtava. Eikä se helpota keikan jälkeenkään.

Biisilista

• 1972 yhdessä Punatähtien kanssa
• Milla
• Kaksi sisarta
• Miten sydämet toimii?
• Puistossa
• Levoton tyttö
• Nostalgiaa
• Mikan faijan BMW
• Nummela

Supersysteri Artistin mukaan tänään laulettaisiin pelkkiä poliittisia lauluja. Olimme tehtailleet matkalla myös illan aiheeseen liittyvän biisitoiveen. Kylttiin kirjoitettiin ”Mitä tapahtuu?” Soolokeikoilla yleensä on ollut tapana, että yleisöstä on saanut heitellä toiveita, joita artisti on lauteilla toteuttanut. Nyt kuitenkin illan kappaleet valikoi artisti itse eikä toiveille ollut sijaa. Väkeä oli tupa täys, joten toiveiden kuunteluun olisi kulunut liikaa biisien esittämisaikaa. Punatähdet odottelivat vielä omaa loppuhuipennustaan artistin jälkeen. Harmi, koska monta menevää hittikappaletta, joita ei ole kuultu hetkeen jäi nyt soittamatta. Ainakin mm. Jennifer Aniston, Aamu tai Rock-unelmaa, tulevat ensimmäisinä mieleen.

Yk levoton tyttö 600 paikkaiseen Kinoon oli mahdutettu ihmisiä ehkä enemmänkin, paikka natisee liitoksistaan väen paljouden armoilla. Artisti luonnehti osuvasti keikkaa hikiseksi. Kirjaimellisesti hiki virtasi näissä löylyissä. Ai että tätä onnea kun Anssia vaivannut flunssa on ny selätetty! Ääntä ja virtaa riittää artistilla valovoimaisesti sähköistämään koko tupaten täynnä olevan mestan! Jellona taas karjahtelee harja hulmuten siihen malliin kuin ei koskaan kipee ois ollukaan. Illan parasta antia oli yhteisesti Punatähtien kans esitetty 1972. Taas jotain ihan erilaista. En kyllä oo koskaan ennen ollu keikalla, jossa Anssi esittäs1972 ilman kitaraansa, saati sitten tällä kokoonpanolla.

Trientale Jonkun mielestä voisi olla sulaa hulluuta istua autossa melkein 3 tuntia suuntaansa kuullakseen Anssin tunnin mittaisen setin, johon ei yllätyskappaleita mahdu. Mutta joskus täytyy olla hieman hullu, jotta voi kokea kaikenlaista kivaa! Vaikka setti onkin täynnä vain niitä ilmeisimpiä hittejä, niin autossa nauretaan kotimatkalla, että ainakin meillä on ollut hauskat matkat, jo pelkästään niiden takia tällekin reissulle kannatti lähteä. Yleisöhän tällä keikalla on sellaista, että heille on parasta tarjoilla niitä hittejä. Suurin osa ei varmasti ole tullut paikalle Anssin vuoksi, vaan laulamaan niitä poliittisia lauluja… Silti he selvästi innostuvat Anssinkin esiintymisestä ja laulavat kovaäänisesti mukana kaikissa kappaleissa.

Yx levoton tyttö lähtee keikan jälkeen kipittämään artistin perään rappusia ylös yläkertaan niin lujaa kuin siinä ihmismassassa pääsee, ja minä ryntään mukaan. Ihmisiä on joka puolella, eikä pieneltä tönimiseltä voi välttyä, olen varma että minut jyrätään kohta… Mutta vaivannäkömme palkitaan, kun Anssi ehtii poseerata yhteiskuvissa ja tuhria kätemme ennen häviämistään bäkkärin uumeniin.

Yk levoton tyttö Alakertaan jäänyt osa seurueestamme ihmettelee minne katosimme Trientalen kanssa. He eivät tohtineet mennä ylös, kun joku oli sanonut sen olevan VIP alueen, joskus vaan täytyy seurata vaistojaan rajoista piittaamatta. Ei väärää eikä oikeaa. Onneksi Anssi käy vielä lavalta hakemassa kamojaan ja alaskin jääneet pääsivät keikasta kiittämään.

Supersysteri  Kotimatkalla oli aikaa tutkailla illasta kertynyttä materiaalia ja tekniikan ihmeellisyyttä. ”Saadaanko kuvamateriaaliin äänikin mukaan vai parantuisiko tallenne dubattuna versiona?” ideariihessä mietimme.

Meno oli koko illan mukaansa tempaavaa. Mikko Alatalon tuotanto sai laulamaan mukana, Punatähtien setti rokkasi tyylikkäästi ja etenkin pidin Paula Lehtosen vauhdikkaasta esityksestä bändin yhtenä yllätyssolistina.

Anssin setin alkaessa tilanne sai jännän käänteen. Olin päässyt hyviin asemiin lavaan nähden, kamera tukevasti tuettuna kaiteeseen, kuvakin näkyi viistäen eturivin ja lavan kokonaisuudessaan. Anssin oman setti pärähti tulille, kun kameran kuva meni mustaksi ja masiina lakkasi toimimasta.  Liekö Punatähtien ja Anssin yhteisesitys ollut liikaa muistikortille. Onneksi reissu ei ollut turha. Viihdyttävin ja ylläktyksellisin show kuitenkin tallentui nauhalle kaikkien iloksi. Kiitos Punatähdet ja Anssi tuosta ikimuistoisesta 1972 kappaleesta ja näistä aatteen palon iltamista!