Keikkarapsa: Onneksi vappu on vain kerran vuodessa
Anssi Kela + bändi ja Planet Case la 30.4.2016 The Circus, Helsinki
Kun vappuaatto on tarpeeksi vahdikas, voi loppuillasta vielä erehtyä päätymään vähän nuorempien kekkereihin eli The Circuksen opiskelijabileisiin ihan vain siksi koska mainostetaan että siellä olisi myös Anssi Kela. Soittoaika on vasta melkoisen myöhällä, joten me muutamat yli-ikäiset vetäydyimme odottelemaan illan ekan bändin aloitusta baarinurkkaan ison tolpan taakse ja pitämään tietokilpailua. (Vihje: jos pitää luetella Anssin biisejä aakkosten mukaan ja seurueessa on 5 henkeä, aloitusvuoro on varma voittokortti sillä kohdalle osuvat kirjaimet ovat A, F, K, P, U ja Z, joista vain viimeinen on mahdoton. Tilanne tietenkin muuttuu jos seurueessa on eri määrä henkilöitä tai jos Anssin seuraavalta levyltä löytyy esim. Q:llä tai Å:lla alkavia kappaleita. Tai jos hyväksytään sääntöjen oikaisuita tyyliin ”Superkuu voidaan tarvittaessa kirjoittaa C:llä, eikö vain?)
Illan ensimmäinen esiintyjä oli Planet Case, kivankuuloinen poppibändi joka koostuu viidestä hyvin nuoren näköisestä kaverista. Pojilta taitaa olla jo single tai pari ulkona ja keikkoja on selvästi tullut tehtyä jo jokunen, sillä sen verran iloista ja varman oloista heidän esiintymisensä oli. Osa yleisöstä lauloi ainakin yhdessä biisissä mukana, joten näitä on näköjään kuunneltu ihan tosissaan. Moderni peruspoppi hyvin esitettynä ja sopivan kauniisti laulettuna on genre, jolla voi päästä pitkälle eteenpäin. Vielä vähän iskevämpiä biisejä niin radion soittolistoille on reitti valmiina.
Verho suljettiin lavan edestä ja yleisön kiihko kasvoi. Osa porukasta yritti houkutella Anssia esiin laulamalla pätkiä Bemarista, karjumalla ääneen satunnaisia ammatteja tai ulvomalla Nummelan ooo-ooo-oota. Joku kovaääninen huusi sinnikkäästi Anttia, vaikka hänen seurueensä selvemmät jäsenet yrittivät muistuttaa lavalle kaivatun artistin nimen oikeasta kirjoitusasusta. Tunnelma kohosi ja paidan selkämyskin kastui jo (siis mitä hlvettiä toi kaato mun päälle? Nuuh… sidukkaa taitaa olla, no sitte ei haittaa) ja paikan vaihto oli lähes mahdotonta ahtauden ja tahmaiseen lattiaan tiukasti liimantuvien kengänpohjien takia.
Ville vilahti lavan takana, taustanauha käynnistyi ja Freddie-takkinen Anssi ilmestyi sivulta lavalle laulamaan Kasarin lasta. Vau, virtuaalisia yläfemmoja koko salin etuosan käsien voimin vaikka Anssi on mellakka-aidan suojaamalla lavalla, aivan liian kaukana oikeita läpsyjä varten. Bändi lavalle ja siitä suoraan Millaan, ja yleisön kierroksen sen kun kasvavat. Komeaa yhteislaulua! Se minkä tämä keikka äänentoistossa selvästi hävisi vasta päättyneen salikiertueen keikoille, se kyllä voitti moninkertaisesti takaisin yleisön osallistumisessa ja yleisissä tunnelmissa.
Suurin osa porukasta taisi osata Sydämien sanatkin, mutta Puistossa oli seuraava varsinainen yhteislaulubiisi. Kiihkeä Kitarabattle sai yleisön kuumumaan entisestään. Jokainen Anssin käsien liike sai yleisönkin kädet ilmaan, jokainen lavan etureunalle tulo yleisön rynnistämään eteenpäin ja jokainen lantion keikutus palkittiin korviavihlovalla kirkumisella. Yläfemmoja eturivin kanssa, ja taas rynnitään!
Karhunelämää tarjosi keikan ainoan suvantokohdan (nämä nuoret ei selvästi tunne biisiä eivätkä osaa sen sanoja), mutta se oli ihan hyvä, sillä 2080-luvun aikana porukka repesi taas kunnolla, etenkin siinä vaiheessa kun Anssi ponkaisi etuaidan päälle, tasapainoili siinä hetken ja heittäytyi sitten yleisön käsivarsille huikeaa surfauskierrosta varten. Meno oli vähän nykivää ja paikoin epävakaan näköistä, mutta langatonta mikkiä kantanut mies vain lauloi ilman että ääni värisi yhtään. No ohoh, tuolla jätkällä on tosiaan munaa! Missä vaiheessa pieni, ujo Anssi on kasvanut tällaiseksi liehuvaharjaiseksi, rajuksi live-esiintyjäksi?
Nostalgiaa jatkoi yleisön kierroksille saattamista ja sen jälkeen keikan ilmeisestikin odotetuimmat biisit, Bemari ja 1972, pistivät porukat jo niin maaniseen menoon että runsaimmat promillet saavuttaneen yleisönosan tanssi- ja laulusuoritukset alkoivat tehdä jo kunnolla kipeää ja pariin kertaan näiden biisien aikana oli jopa pakko kääntää selkänsä lavalle voidakseen puolustaa nyrkein omaa paikkaansa ja oikeuttaan seísoa edes suurin piirtein pää ylöspäin. Noh, ihan itseaiheutettu ongelma, sillä olisi joko pitänyt seistä ihan eturivissä aidasta kiinni pitäen, jäädä suosiolla jonnekin taakse tai ottaa itsekin pohjia niin kunnolla, että ei olisi enää illan tässä vaiheessa huomannut välittää moisesta.
Encore alkoi Maitohapoilla, jossa oli aivan sama, uusi sovitus kuin salikiertueella, ja onneksi myös sama bassosooloilu siinä loppupuolella, toimi erinomaisesti ainakin tällä keikalla ja taatusti toimii myös kesäfestareilla. Tämän jälkeen seurannus illan ainoa pidempi välispiikki ja siihen liittynyt Kelastinen-Melastinen-huudatus taas ei toiminut, tällaiselle yleisölle pitää olla selkeämmät ja yksinkertaisemmat ohjeet jotta jengit tietäisivät milloin huutaa. Tai no tietysti vappuna tässä vaiheessa vuorokautta (Anssi oli noussut lavalle noin 0:45 ja kello oli nyt jotain aamukahden nurkilla) jopa ratakiskosta väännetyt ohjeet olisivat saattaneet jäädä käsittämättä, mutta se aiempi versio tästä toimi kyllä paremmin.
Vielä Petri Ruususen surullinen tarina laajassa kaaressa liikkuvan käsien massan edessä ja vielä viimeisenä Nummela, joka valomerineen ja tunnelmallisine yhteislauluineen taputteli keikan tyylikkäästi kasaan. Tällaisella keikalla on erittäin hyvä, että se vika biisi on vähän rauhallisempi ja yleisö jää tällaisiin ”halataan kaikki toisiamme” -fiiliksiin kuin huitomaan nyrkki pystyssä lisää bailausmusaa.
Keikan jälkeen pikaiset ajatusten vaihdot tuttujen kanssa kun hieman salin eri osiin päätyneet tyypit taas löysivät toisensa, ja sitten narikasta hupparia hakemaan ja tutkimaan tilannetta. Kamat on tallella, tukkaan ei juurikaan satu (vaikka se hurjimman biletyksen aikainen head butt yhden tyypin kanssa saikin hetkeksi näkemään tähtiä) ja kas, taisin muuten selvitä ilman isompia mustelmia. Tämä puute tuli kyllä välittömästi korjattua, sillä narikkajonon ohituskaistalla hallitsemattomasti kiitänyt isokokoinen stetsonhattuinen kaveri päätyi äkisti maata kohti kiertyvälle liikeradalle ja rysäytti samalla minutkin komeasti kanveesiin. Mutta ei se mitään, kunnon keikasta kuuluukin jäädä joku pysyvämpi muisto ja silmälasitkin löytyivät lattialta ehjinä!
Settilista
Kasarin lapsi (JVG cover)
Milla
Miten sydämet toimii?
Puistossa
Levoton tyttö
Battle
Karhunelämää
2080-luvulla (Sanni cover)
Nostalgiaa
Mikan faijan BMW
1972
—
Maitohapoilla
Petri Ruusunen
Nummela
No johan on ollut bileet! Anssin surfailut plus Liisa ja headbutt, nyrkeillä puolustautuminen ja päälle päätteeksi vielä mustelmat kanveesiin rysähtämisestä. Huh huh. No, mutta onhan siellä oikeasti ollut ikimuistoiset vappupirskeet (muutenkin). Aivan mahtavaa. Miten hienoa, että nuoret hullaantuvat Anssin musiikista – ja esiintymisestä! Kiva tietää myös, että Maitohapoilla on säilyttänyt Parasta aikaa -sovituksen ja erityisesti sen huikean Anssin bassosoolon. Oliko Battle konserttisalikiertueella kuultu?
Battle oli se sama, jota soitettiin kiertueella. Bassojuttu oli hienosti myös säilytetty ja mitä suotta hyvin toimivaa muuttamaan!
Tuo Circus oli varmaan fyysisin keikka evör, olo on aika jyrätty eturivissä olon jälkeen. Tuossa rapsassahan oletetaan, että eturivi ois helppo paikka, en nyt niinkään sanois… Mutta kun katson sieltä käsin kuvaamaani videonpätkää, niin Liisa on ainakin sillä hetkellä ollut todella tapahtumien keskipisteessä – kaikki tyypit hyppii tasajalkaa kädet ilmassa. Epäilen, että opiskelijajärjestöt saa kustantaa aika ison pennin paikan siivouksista ja ehkä myös remontoinnista. Etenkin vessat näytti todella räjäytetyiltä. 😀 Mutta Anssilla oli lavalla hauskaa, kuten kuvitella saattaa. Toivottavasti saadaan crowdsurffauksestakin vielä video kaiken kansan ihmeteltäväksi. Nuo Tertun kuvaamat videot Facebookissa on aika komeita jo.
Mari:
Taisivat ne nuoret hullaantua vähän liikaa, jos vessatkin räjäyttivät. Pieni videonpätkä surffauksesta on Miian sivustolla.
Kunnon rokkikeikkahan tuo oli, ja jos sellaisella on tarpeeksi seisovaa yleisöä, on ihan normaalia että tulee pikkuisen osumaa välillä eikä päälle kannata laittaa ykkösiä koska joku kuitenkin kaataa puolet juomastaan päällesi. Tämän voi välttää jos valitsee seisomapaikkansa tarpeeksi kaukaa takaa tai sivulta, mutta ihan itse tungin tuonne keskelle koska siellä on yleensä paras tunnelma – eikä nytkään tarvinnut pettyä!
Hmm, taitaapa olla fyysisin Anssi-keikka jolla olen ollut, vaikka viime kesän Forssan Holjat -festareidenkin yleisö oli aika vauhdikasta. Tuolla ei nyt kuitenkaan mitään oikeaa vaaraa ollut missään vaiheessa (paitsi silmälasien rikkoutumisen vaara), yleisö oli kännissä mutta kaikki olivat hyväntahtoisia ja iloisia, eikä siellä keskellä ollut onneksi mosh pittiä. Eikä mosh pitissäkään yleensä kukaan kuole, tai ainakaan se ei ole tarkoitus.
Joku määrä fyysistä kontaktia keikalla on täysin okei, mutta jokainen vetäköön oman rajansa siihen mikä on vielä ok ja mikä liikaa, ja valitkoon paikkansa sen mukaan jos meno alkaa käydä liian hurjaksi. Olisi ihan kiva jos pystyisi hengittämään koko ajan ilman liian tungosta eikä kukaan kaatuisi jalkoihin, mutta se vasta onkin rasittavaa jos joku vieruskaveri nipottaa koko ajan että hyi, sä melkein koskit minua, kunnioita henkilökohtaista tilaani!