Keikkarapsa: Mihin tahansa – ja silti Messariin

Anssi Kela soolo su 22.1.2017 Matkamessut, Helsinki

Oli kiireinen viikko, mutta jossain välissä tämänkin vuoden Anssi Kelan keikoilla käynnit on syytä aloittaa – ja olihan hänen keikkojaan jo ihan oikeastikin ikävä, kun edellisellä vastaavalla oli tullut käytyä joskus joulukuun alkupuolella. G Livelabin spessukeikka on ihan jo nurkan takana, mutta kun eteen käveli ihan ilmainen lippu Matkamessuille, mitä jos kuitenkin piipahtaisi siellä tsekkaamassa löytyykö hyviä matkakohteita, mitä kavereille kuuluu ja miltä Anssi kuulostaa muutaman viikon keikkatauon jälkeen.

Kavereille näytti kuuluvan ihan hyvää, ja heitä oli jo isompi porukka päivystämässä Eckerö Linen messuständin edustalla vaikka esiintymisen alkuun oli vielä ainakin tunti. No, antaa heidän seisoskella siellä, minä kiertelen katselemassa muita kohteita tässä kaikessa rauhassa. Palasin kuitenkin Eckerön ständille ajoissa nähdäkseni, kuinka pitkätukkainen, mustiin pukeutunut mies kitarakoteloineen livahti back stagen puolelle. Eipä ole Anssi sen kummemmin tainnut päivettyä tai edes päivittyä (kuten yksi kaveri onnistui kirjoittamaan) tauon aikana, mutta se on ihan ok. Sama entinen Anssi kelpaa hyvin meille edelleen, ja häntähän me tänne tulimme katsomaan.

Eckerö Linen risteilyisäntä spiikkasi tapahtuman käyntiin, mainosti kevään risteilyitä (Anssikin esiintyy heillä pariin kertaan lukuisten muiden kiinnostavien vieraiden lisäksi) ja seuraavaksi Anssi itse nousikin matalalle, siniselle lavalle mustine Martin-kitaroineen. Kahdella sisarella lähdettiin liikkeelle ja sitä seurasi Milla. Nyt Anssi kysyi toiveita, joita huudettiin meidän puolelta lavaa parikin eli MTM ja Mies ja meri. Anssi totesi hieman sarkastisesti että sitä saa mitä tulee (no mutta mitäs kysyit, ja mikä olisi voinut olla sen meriristeilyllisempi toive?) ja vetäisi kivan version kappaleesta Musta tuntuu multa. Vielä 1972 ja eka setti oli hoideltu.

Anssi poistui pikaisesti takaisin bäkkärille ja vaikka ennen toista settiä kerkisimme hyvin käydä tutkimassa muitakin messuständejä, iso osa meistä jäi hengailemaan tänne Eckerölle. Vertailimme siinä odotellessa ekan setin aikana näpsittyjä valokuvia, tutustuimme paikalle ilmestyneisiin uusiin faneihin ja yritimme arvata, mitä toisessa setissä tullaan soittamaan.

Arvasimme helposti seuraavat neljä biisiä täysin oikein, koska tällainen messukeikka on juuri kuten joku tavaratalokeikka, kaikki hitit on esitettävä eikä mielellään mitään muuta koska valtaosa yleisöstä on satunnaisia messuilla kävijöitä, jotka on pyydystettävä esitystä kuuntelemaan sen aikana, ja he eivät voi tuntea muuta kuin ihan vain isoimmat hitit. Jos joku harvinaisuuksia havitteleva hardcore-fani on tänne Matkamessuille eksynyt niin pöh, mitäs läksit, nyt ei todellakaan ole tiedossa mitään ”wau, tätä ei ole soitettu ainakaan viiteen vuoteen” -materiaalia. Eri keikoilla on erilainen luonne, ja on itsestään selvää että tällaisella keikalla tulee vain toivotuimpia ja perusperteille tutuimpia biisejä.

Jo eka setti oli pysäyttänyt yleisöä aika lailla ständin edustalle, mutta toisen setin aikana Anssi onnistui pistämään sen verran kovan vaihteen silmään että messujen pääkäytävä tukkeutui oikein kunnolla. Me eturiveissä hengaavat näytimme vähän keikalla olemisen mallia käsiliikkein, ja hetken kuluttua Eckerön henkilökuntakin tajusi missä mennään ja he asettuivat lavan sivulle musiikin tahtiin liikehtimisen mallin näyttäjiksi. Joo, heilutaan kaikki kimpassa, kivaa!

Kello 13:00 alkanut jälkimmäinen setti meni neljän ensimmäisen biisin osalta juuri niin kuin olimme ennalta arvanneet, mutta yleisön elämöinti oli sen verran reipasta setin aikana että Anssi päättikin yllättäen vetäistä vielä viidennenkin biisin, Sannilta lainatun 2080-luvulla, jossa biisin nimeä saa karjua porukalla ja korostaa kyseistä ääntelyä vapaavalintaisin käsien liikkein.

Oho, sehän oli loppujen lopuksi oikeasti kiva keikka! Biisit arvasi melkein sataprosenttisesti oikein jo etukäteen eikä tällaisella keikalla tietenkään voi olla mitään polveilevia välispiikkejä tai yllätyksiä, mutta nytkin spiikkejä silti oli, samoin kuin interaktiota yleisön kanssa ja reagointia katsomon alueen tapahtumiin. Ja täytyyhän nämä hittibiisitkin käydä kuulemassa säännöllisesti joko soolo- tai bändiversioina, koska ne ovat hyviä biisejä ja koska se nyt vain kuuluu asiaan.

Keikan jälkeen Anssi siirtyi taas pikaisesti bäkkärin puolelle, mutta porukkaa jäi vielä hengaamaan siihen ständille, koska olimme aika varmoja siitä, että bäkkärille vei vain se yksi ovi ja joskushan Anssin on tultava sieltä ulos. No tulihan hän aika pian, ja hän oli selvästi arvannut että häntä odotetaan, koska hän jäi siihen heti hymyssä suin antamaan nimmareita, poseeraamaan kaverikuvissa ja juttelemaan.

Settilista oli aika staattinen juu, mutta kaiken kaikkiaan tästä minun Anssi-vuoteni aloittaneesta keikasta jäi oikein mukava maku. Settilistan vakiobiiseille on hyvä selitys, ja koska se tiedettiin etukäteen, siinä ei ole todellakaan mitään ongelmaa. Jokaisella keikalla on luonteensa, ja messukeikan on oltava juuri tällainen. Ei ole muita vaihtoehtoja. Mutta nämäkin biisit olisi voinut vetää pelkkänä pakkopullana, tylsänä rutiinina. Onneksi Anssi ei ole mikään ollilindholm, vaan biiseissä oli tuttuudestaan huolimatta se oikea kipinä, se jonka takia me jo useamman keikan nähneetkin raahauduimme jopa tänne.

Mutta siis nyt on tavaratalokeikka hoidettu pois alta! Tälle vuodelle on siis ainakin tilauksessa vielä kapakkakeikka soolona ja bändin kanssa, laivakeikka, musaklubikeikka ja festarikeikka. Sinfoniaorkesterikeikka on tulossa, mahdollisista salikeikoista uskaltaa melkein haaveilla ja aina voi nähdä unta vaikka areenakeikastakin! Eivätkä potentiaaliset keikkatyypit nyt sentään siihen lopu, ei tietenkään. Vielä voisi hyvin ilmestyä tyrkylle junakeikka, torikeikka, olohuonekeikka, lähiostarikeikka tai ehkä no-ei-helvata-ei-nyt-ainakaan-täällä-keikka. Vuosi on vasta aluillaan, tästä tämä lähtee…

Settilista

Kaksi sisarta
Milla
Musta tuntuu multa
1972
—
Levoton tyttö
Puistossa
Petri Ruusunen
Nummela
2080-luvulla (Sanni cover)