Kolmikeikalla sataan ja rajapyykin yli, osa 1

| Tagit: , | Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Latebirds New Year´s Bash Kulttuuritalo Telakka 28.12.2016

Olin tutkaillut tapahtuman sivuja Facebookissa päivän kääntyessä torstain puolelle. Yht´ äkkiä sivuilla selaillessa virisi toivo, että sen päiväiselle keikalle saattaisi olla lippuja jäljellä. Olin monena vuonna haaveillut pääseväni tälle keikalle, mutta aina oli tiketit myyty loppuun tai työt esteenä. Tilaisuutta ei tarvitse mainostaa, koska piletit hupenevat loppuun. Tänä vuonna Uuden vuoden kekkerit oli jaettu kahdelle peräkkäiselle illalle, torstaille ja perjantaille.

Lippupaniikin iskiessä keskellä yötä ei ole montaa vaihtoehtoa pelastaa tilanne. Ensin tietysti pistin sähköpostia kaikkiin mahdollisiin osoitteisiin, joita löysin Kulttuuritalo Telakan sivuilta. Hätätila helpotti edes hetkeksi. Parempi pähkäillä aamulla asiaa tarkemmin.

Nukkumatin unihiekan vaikutus ei kuitenkaan riittänyt pitkälle. Heti herättyäni homma surrasi tajunnassa. Kyllähän se riski on otettava ja paikan päälle lähdettävä. Tampereella asui niin monta hyvää ystävää, ettei reissu varmasti ollut turha jos keikalle ei pääsisikään. Bussi saapuisi juuri sopivasti n. puolta tuntia ennen Telakan avautumista, joten harva ehtisi minua ennen ovelle jonoon. Nerokasta!

Ravintolan ovella ei ollut ketään ja ovi antautui auki edessäni. Pian minua pyydettiin istumaan, koska paikka ei ollut vielä virallisesti auki. Sain sanottua, että olin vain illan keikkalippua vailla. Musta muovinen laatikko aseteltiin hyllyltä tiskille ja laatikossa olevasta lippu kannasta roikkui kuin roikkuikin YKSI lippu kuin minua odottaen. Taisin siinä hieman hihkua hyvää onneani, ja paljastaa tulleeni varta vasten Lahdesta asti. Minuun taidettiin luoda pahoittelevia ellei hieman säälin sekaisia katseita, ja kehoitettiin seuraavalla kerralla ottamaan yhteyttä sähköpostitse. Kaikki oli nyt enemmän kuin hyvin, kun järjestyksessä minun 99. Anssi Kelan keikan piletti oli turvallisesti hallussa.

Telakka on näyttelijöiden ja paikallisten taitelijoiden perustama ja ylläpitämä 120 istumapaikkaa sisältävä kulttuurin keskus ja ravintola Tampereella. Yläkerrassa on myös 80 paikkainen tilausravintola. Hyvän ruuan lisäksi tarjolla on laaja valikoima teatteria, hyvinvointi-iltoja ja musiikkia rokista jatsiin. Paikka sijaitsee legendaarisen musiikin mekan Pakkahuoneen naapurissa ja keskustan läheisyydessä.

Keikkapaikka on kotoisan intiimi ja kuuluisa yläkerrassa sijaitsevasta erinmaisesta saunasta. Saunominen kuuluu myös olennaisesti illalla esiintyvien muusikoiden puuhiin, ennen lavalle astumista. Jykevät hirret tuovat tunnelmaa tiilisen rakennuksen sisätilaan. Valaistus koostuu lyhdyistä seinillä ja kynttilöistä pöydillä. Tuolit ovat puisia ja talkoilla itse maalattuja; on vihreää, ruskeaa, punaista ja keltaista. Ravintolan takaosa oli tällä kertaa ilmastointiremontin takia suljettu vanerilla, joka vei parin pöydän verran tilaa.

Pääsin yllättämään ahkerasti Anssin keikoilla käyvän pariskunnan pölähtäessäni paikalle. He istuivat jo yläkertaan menevän oven suusta. Sain tuolilleni paikan juuri kynnykseltä ja positio oli mitä parhain seurata lavan tapahtumia ja sieltä lähteviä tai tulevia artisteja.

Heti keikan alkuun selvisi, että Markus Nordenstrengin luotsaama Latebirds juhli tänä iltana kymmenvuotista taivaltaan. Useimmat soittajat olivat urhoollisesti juhlineet vuoden vaihtumista musisoinnin merkeissä.  Latebirds on myös esiintynyt mm. Wanaja festeillä, jossa Anssikin on ollut mukana. Kokoonpano on todella tasokas, muusikkovirtuoosi Tuomo Prättälä, ja tarkemmin katsellessa joukkoa tunnistan muusikoita kotimaisten yhtyeiden riveistä, Janne Haavisto, Juho Viljanen, Jere Ijäs, Lasse Kurki, Tokela, Miikka Paatela. Solisteiksi oli valikoitunut Telakan oman isännän lisäksi upeita naissolisteja Janna, Jonna Tervomaa ja Milla Paloniemi.

Yhtyeellä nähtiin todella laaja repertuaari soittimia, normi rumpusetin, kitaroiden, kosketinsoittimen ja bassojen lisäksi kuultiin mm. pedal steel, kontrabassoa ja torvea.   

Pyöreiden vuosijuhlien kunniaksi tehtiin settilistaan poikkeus. Yleensä orkesteri soittaa vain kerran kappaleen eikä siihen enää seuraavilla kerroilla palata. Nyt teemana oli soittaa aiemmilta vuosina esitettyjä ja toivottuja helmiä. Kappaleita ei ehditä ainakaan koko kokoonpanolla harjoittelemaan, mikä tekee oman jännitteen iltaan. Samalla haluttiin myös kunnioittaa artisteja, jotka olivat sinä vuonna siirtyneet ajasta ikuisuuteen, joukossa mm. Lasse Mårtenson, Riki Sorsa, Prince, David Bowie.

Illan konsepti on hieno. Taitavien muusikoiden rennot iltamat, joissa me onnekkaat saimme toimia yleisönä. Musiikin soittamisen ilo ja hetkeen heittäytyminen oli nyt keskiössä. Tunsin olevani erittäin onnekas, että sain kokea näin hienoa muusiikkia eturivin muusikoiden esittämänä ja vielä edellisten vuosien aikana esitettyjä helmiä. Lucky me!

Illassa kuultua:

Chelsea Hotel Leonard Cohen

I Wanna Know What Love Is Foreigner

Purple Rain

Riki Sorsaa

Kun olet poissa Eppu Normaali (Jannan ja Anssin duetto)

7 seconds

Rumble

Anssi Kela solistina:

Comes A Time (popgunfin tallenne)

Atlantic City   Bruce Springsteen  (popgunfin tallenne)

Boys of Summer (tmupcu tallenne)

Let´s Dance  David Bowie (Tanja Juvanin tallenne)

Jokunen 4-6 ensimmäistä biisiä vedettiin solistia vaihtaen, kunnes tuo kultainen leijonan harja ja mustan nahkatakkiin pukeutuva Anssi Kela ilmestyi kuin tyhjästä viereeni odottamaan lavalle pääsyä. Artistin fiilis näytti olevan enemmän kuin kohdillaan. Oi miten leveä hymy oli hänen huulillaan. Matkaaminen tähän iltaan tuntui kaiken vaivan arvoista, kun kohtaa noin sydämellisen ilmeen levylaulajan kasvoilla. Hän on useimmiten lavan ulkopuolella paljon ujompi ja neutraalimpi ilmeissään.

Nyt ei tullut keikkalistaa raapustettua vaan itsekin heittäydyn musiikin vietäväksi. Jammailemme kuin gogo tanssijat konsanaan kanssa ovensuussa. Tässä se onnistuu hyvin, kun ei ole kenenkään näkökentän edessä. Eläytymiskykymme huomattiin myös muualla yleisössä. Pian keikan päätteeksi wc:ssä saamme kehuja eläytymisestä musiikin tahteihin, ja meidän luultiin toimineen talon puolesta esitanssijoina. Kyllä lämmitti mieltä nuo sanat! 

On ihan parasta, että niin moni arvostamani naisartisti tulkitsee tänään illan laajaa repertuaaria. Heistä etunenässä Jonna Tervomaa, joka on koko 10 vuotta esiintynyt tässä kokoonpanossa. ”Kultakellon arvoisesti”, kuten illan aikana tuota merkkipaalua luonnehdittiin. Jonna on todella lahjakas artisti, ja monipuolinen lauluntekijä. Pian astuu Jannakin lavalle. Hän on niin kaunis, sydämellinen ja mikä sointi ja vivahteikkuus hänen äänessä on. Minulle tuntemattomampi naissolisti oli Milla Paloniemi. Hard Luck Woman Kiss cover oli hänen soolokappaleensa, johon hänen äänensä sopii hyvin.

Janna laulaa Anssin kanssa dueton Kun olet poissa. Olenkohan Myrskyvaroitus illassa tämän kuullut ensi kertaa, mutta aina yhtä herkkää tulkintaa Anssin säestäessä kitaralla. Anssi ja Janna esittävät 7 seconds kappaleen, jota kuulemma ei ole harjoiteltu. Olen tämänkin Anssille kielellisiä haasteita antavan kappaleen kuullut, samaisessa illassa. Hienosti se menee.

Boys Of Summeria en ole tainnut kuulla kuin mies ja kitara versiona. Nyt kappale nousee aivan uusiin sfääreihin kun takana on soittimien sointujen muodostamat puitteet ja Anssin upea laulu vielä lisänä. Heinän tuoksu tulee väistämättä nenääni, lämmin kesän tuuli kasvoille ja jostain aurinko alkaa paistamaan täydeltä terältä. Miten se on mahdollista tammikuun pimeässä talvi yössä, en tiedä. 

Illassa kuultiin mahtavia yleisön pyllyt penkistä nostattavia vetoja. Melodinen kappale, jossa hetki sitten hartaimmin iltaa penkissä kuunnelleet pian jammaavat lanteet hetkuen ja kädet tahtia ilmaan lyöden. Miten rento ja eloisa tunnelma levisi ympärille.

Itselle kirsikkana illassa oli Anssin David Bowie veto. Jos en luotettavista lähteistä olisi kuullut, että alkuperäisen kappaleen esittäjä on kuollut, olin voinut veikata hänen tuleen paikan päälle iloksemme. Välillä piti laittaa silmätkin kiinni ja kuunnella miten ihmeessä joku voi osua noin lähelle, tuota musiikin kameleonttia.

Ilta ylitti villeimmätkin odotukset. Kaikkia biisejä en tunnistanut, mutta meno oli mainio koko illan. Toivottavasti vastaavat illat jatkuvat, ja pääsen kokemaan tuon taian uudemmankin kerran. Lämpimät kiitokset kaikille illassa esiintyjille, näille taitaville soittajille, esiintyjille, laulajille. Tämä jengi tekee musiikkia sydämellä ja soittaminen on heille ennenkaikkea ilo. Tällaista pitäisi jokaisen saada kokea edes kerran elämässä.

Kommentit

  1. Taatusti on ollut hieno ja ainutlaatuinen tunnelma, kun se tästäkin raportista ja illoista näkemistäni videoista niin hyvin välittyy. Jotain tällaista kovasti toivoisin myös pääkaupunkiseudulle. Siksi lähetinkin s-postilla toiveen sekä Markus Nordenstrengille että G Livelabin tuottajalle. Josko vaikka vapun tai juhannuksen etkot saataisiin? Kumpikaan taho ei ainakaan tyrmännyt ehdotusta. Oi jospa joskus! Ei se silti poistaisi intoa päästä ensi kerran uuden vuoden pirskeisiin Tampereelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.