Carelia-salissa Kelan ääniaalloilla sielu lepää

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kelaa kera klassisen orkesterin

Anssi oli mainostanut tätä iltamaa pitkin viikkoa, ensin mainiten tapahtumasta lukuisia sosiaalisen median kanavia hyödyntäen; Snapchatissä, Instagramissa ja Facebookissa. Viimeiset vihjeet illasta artisti verhosi pedaalilautansa uudistuksien ja  uuden kitarakotelonsa esittelyyn. Järkisyyt, kuten matkaseuran puuttuminen, useamman tunnin etappi perille ja samana iltana takaisin eivät tällä kertaa deletoineet intoani. Tunsin lankeavani artistin mainonnan markkinrakoon. Onkohan vielä lippuja jäljellä?

Näissä iltamissa sovituksista ja orkesterin johtamisesta vastaa lahtelainen kappellimestari eli Jarkko Kiiski Lahest, kuten me paikalliset sanomme. Anssi Kelan kappaleet esitetään Joensuun kaupungin orkesterin voimin. Klassisten instrumenttien lisänä oli sähköinen bändi kokoonpano, rummut, kitara, basso ja kosketinsoittimet. Artistin biiseistä on joitakin isoille orkestereille tehtyjä sovituksia olemassa, mutta tahtipuikkoa heiluttava orkesterin johtaja oli saanut vapaat kädet valita mitä versioita käyttää, miten ne sovittaa ja mihin suuntaan haluaa versioita muokattavan.

Konsertin ilmoitettuun alkamis ajankohtaan jäi hiuksen hienosti muutama minuutti, kun kaarsin kulkuvälineineni Carelia-salin pihaan. Sain juuri viimeisen vapaan ruudun läheltä ovea. Hypätessään autosta ulos jalat yllättivät vetreydellään, onkohan tämä juuri sellainen pakene tai kuole reaktio, mitä aivot viestittivät koivilleni. Hölkkäsin pääovelle, kun pihaan kaarsi polkupyörällä toinen maijamyöhäinen.

Salin ovella ojennettiin käsiohjelma, mikä mahtava yllätys! Löytyi kaikki info soittajista, oikeat faktat sisältävää tarinaa niin Anssi Kelasta kuin orkerterin kapellimestarista Jarkko Kiiskestä. Arvosta suuresti näin hyvää palvelua!

Lavalla kiinnittivät huomioni ensimmäisenä komeat kontrabassot, erilaiset rummut ja kiiltäväpintainen upea musta flyygeli. Soittajat oli aseteltuna puoliympyrän muotoon. Anssille oli paikka flyygelin kyljessä kapellimestarin vasemmalla puolella, jonka etualalla myös artistin oma ruskea Martin kitara seisoi ryhdikkäänä omassa telineessä.

Muutama vuosi sitten Poliisit Kelaa iltamissa Savoyssa A. Kelan tuotanto kuulosti erinomaiselta. Sinilakkien klassinen soitinyhtye oli vain puolet tämän illan taitureista. En ehtinyt pohtia asiaa enempää, kun Joensuun kaupungin orkesterin soittajat lipuvat mustana nauhana paikoilleen. Samaan teema väriä tunnustava kapellimestari Kiiski riensi korokkeelle pikkutakkiin pukeutuneena. Viimeisenä estraadille asteli mustaan nahkatakkiin sonnustautunut ja leveästi hymyillen otti vastaan yleisön tervetulo taputukset illan solisti Anssi Kela.

Varoituksen sana viimeistään tässä kohtaa raporttia. Jos haluat pitää Jyväskylän keikan settilistan vielä arvoituksena suosittelen ettet lue tästä eteenpäin.

Show polkaistiin käyntiin Puistossa kappaleella. Viulut ja jousisoittimet nousevat tässä hienosti esiin ja versio poikkea pontevuudellaan niin JVG:n Vain elämää versiosta kuin viime keväisellä konserttisali kiertueella kuullusta Anssin ja yhtyeen sovituksesta. Versio on ilahduttavan melodinen. Nostalgiaa taasen alkaa jämäkästi puhaltimilla, on hienoa miten erilaisiksi nämä kappaleet muuttuvat kapellimestarin visiona ja tämän kokoonpanon toteutuksena.

Parin vauhdikkaan kappaleen jälkeen vuorossa on Piirrä minuun tie. Anssi kertoo miten  konserttisali kiertueella kappaleen päällä oli noin 4 juuston kuorrutus. Nyt on luvassa kaksinkertainen annos. Huh 8 juuston valikoima, kylläpä on sävyissä ja mehevyydessä herkullinen annos. Kiiski pyyhkii jo otsaansa ja ripustaa pikkutakkinsa naulaan.

Palataan Anssin soolouran alkujuurille, solisti spiikkaa. Samassa esiin nostetaan orkesterissa soittava laulaja-lauluntekijän ensimmäinen viulun opettaja Juha Ikonen. Sattumalta hänkin on kokoonpanossa mukana. Anssi pahoittelee mitä kidutusta opettajalleen on tuottanut. Kapellimestari Kiiski on sitä mieltä, että opettajanakin toimivan Kiisken korvia vihlovana instrumenttina ehdottomasti nokkahuilu. Yleisössä tämä sama tunnustetaan todeksi, kun yleisö puhkeaa nauramaan. Sitähän me useimmat soitimme kouluvuosina paljon. Seuraavaksi hyppäämme Mikan faijan BMW kyytiin ja intrumenttien vertailu unohtuu.

Sitten seuraakin yllätys. En ole ehtinyt ennen esitystä selaamaan käsiohjelmaa ja seuraavana onkin vuorossa Musta tuntuu multa. Miten upealta se kuulostaa, lempi intro saa jotain kosteaa silmänurkkiini. Hitsi taisi nyt jäädä nessut kotiin. Tähän mennessä olevan setin korvia hiveleviä kappale. Juuri kun jotenkin pulssi tasaantuu, täytyy korvia heristää kun kuulen sanan Aukio albumi. Kertaan mitä versioita olisi todennäköisimmin odotettavissa, Aamu, Albin Stenman. Apua sieltä tuleekin Loukussa. Tätä todellakin on harvoin kuultu, yhdyn laulajan kertomukseen.

Ennen väliaikaa kuullaan vielä Levoton tyttö joka mukavasti päättää ensimmäisen setin lennokkaaseen rytmiin. tähän asti lähes hiljaa hievahtamatta oleva yleisö yhtyy minun ja monen muun rohkean aloittamiin taputuksiin.

Ensimmäiseksi lähetän SOS viestiä Anssi Kela fanit Facebook ryhmään. Vastaava setti on mahdollista nähdä vielä toukokuun 13 pvä Jyväskylässä paikallisen sinfonia orkesterin voimin, joten porukka on viimeistään nyt heräteltävä lippuostoksille. Tämä on niin hienoa, että se on jokaisen A. Kela musiikista kiinnostuneen koettava.

Paljastan ekan setin biisilistan muutamalle uskolliselle kuulijalle, jotka tuntuvat haukkovan henkeään puhelimen ruudun toisella puolla.

Parasta aikaa

 

Settilista:

  • Puistossa
  • Nostalgiaa
  • Piirrä minuun tie
  • Mikan faijan BMW
  • Musta tuntuu multa
  • Loukussa
  • Levoton tyttö
  • Milla
  • Jenni Dahlman Hetken laulu
  • Petri Ruusunen
  • Palava silta
  • Viimeinen yö
  • Älä mene pois
  • Rakkaus on murhaa
  • 1972
  • Nummela
  • Parasta aikaa

Anssi palaa yksin tontilleen ja kertoo antaneensa orkesterille potkut. Ei vaan, solisti haluaa esittää muutaman kappaleen mies ja kitara versioina, ja pian kajahtaa ilmoille Millan intro. Yht´ äkkiä edessä onkin opetus/valistus tuokio, nimittäin Hetken laulu. Taidan taas hihkaista innosta. Esittäjällä on jo Wikipedian sivu esillä puhelimessaan, ja eturivistä saadaan puhelinta pitämään eli prompterina pestiin yleisön kaunis edustaja. Mahtavaa, että myös näin virallisissa puitteissa artisti heittäytyy luomaan tähän hetkeen oman kappaleen. Yleisö on haltioissaan ja ilmapiiri rentoutuu silmiin nähtävästi.

Petri Ruususen tarina kuullaan suppeammalla setillä kitaroita ja rumpuja. Toisen puoliskolla  soittimien volyymia kasvatettiin asteittain. Palava silta, en enää tiedä miten päin olisin. Liian harvoin kuultu kappale, joka ansaitsee tulla esitetyksi juuri tällaisissa puitteissa. Viimeinen yö onkin  yllättävä valinta näihin raameihin, mutta istahtaa hienosti isolle orkesterille. Anssilla oli vain muutamassa kappaleessa kitara käytössä, jota ilman hän heittäytyy hän kappaleidensa sanoitusten tarinoita rooleihin koko olemuksellaan.

Tulossa Pekka Kuusistoa potenssiin x. Näin Anssin oli unelmoinut tämän seuraavan kappaleen version albumilleen. Aikoinaan budjetti ei riittänyt kuin yhteen taitavaan viulistiin. Hmm nytpä oli pähkinää purtavaksi. Arvailin Rakkaus on murhaa pääni sisällä, mutta se olikin Älä mene pois. Voi ei miten upeaa. Olen tikahtua musiikin tuottamaan tunnetilaan, kun seuraavaksi tarjoillaan todella harvinaista herkkua Rakkaus on murhaa, se kolikon toinen nurjempi puoli. Miten kauniilta se kuulostikaan.

Onneksi kyyneleet kuivuvat seuraava tahdissa, kun käyntiin pärähti 1972 täydellä soitinten voimalla.Anssi innostaa yleisön taputtamaan tahtia ja sehän meidän suunnasta onnistuu. Versioon oli saatu paljon svengaavuutta silti hidastamatta yhtään tahtia. Viimeisenä on Nummela. Nyt Anssikin tarttuu taas kitaraan.

Yleisö nousee seisomaan kiitoksena,  ja Jarkko Kiiski heilauttaa yhdellä ranne liikkeellä orkesterin seisaalleen, eikä suosion osoituksista tule loppua. Solisti kääntyy kysyvänä neuvottelemaan tahtipuikkoa heiluttavan Kiisken puoleen ja Anssi saa vetäistä vielä yhden kappaleen. Hienoa, että orkesteri jääkin paikoilleen kuuntelemaan, vaikka artisti olisi päästänyt heidät jo takahuoneen puolelle.

Mitäpä sitten viimeiseksi. Huikkaan toiveena Parasta aikaa, koska kyllähän tällaiset illat ovat ihmisen parasta aikaa. Sielu lepää ja voi heittäytyä musiikin tunnetilojen virtaan. Solisti ottaakin kopin toiveestani, vaikka erittäin hyvä vaihtoehtona ehdotettiin Jokea. Artisti kertoo sen olevan liian vaikea. Solistikin kertoo nauttineensa täysin rinnoin illan kulusta ja upea ilta päättyi positiiviseen nuottiin.

Tunnelmia kokonaisuudesta

Alussa solistin ääni tuntuu hukkuvan äänivyöryn alle, mutta vaiva tasaantui konsertin edetessä. Istuin edessä, mutta reunassa, joten kuuntelu paikkani ei ollut äänentoiston kannalta optimaalisin.

En ole klassisen musiikin tuntija, joten kappaleita on vaikea analysoida tarkemmin. Itse nautin hiljaisista kappaleista ehkä eniten, koska siellä oli monta omaa harvinaista suosikkia joukossa ja iso klassinen orkesteri toi kappaleiden melodisuuden ja vivahteikkuuden parhaiten esiin. Haluaisin ehdottomasti lisää tällaisia keikkoja, vaikkapa ihan oman kiertueen, jossa artistilla itsellään on mahdollisuus kirjoittaa ne haluamaan muotoon. Sellainen sovitus työ vie tietysti aikaa, mutta jos joskus tulevaisuudessa. Mutta mikä potentiaali ja kappaleiden eri värit tuleekaan esiin, kun ne näin esitetään näin isosti.

Ainoa harmi minkä löysin, oli että konsertin kuvaaminen ja kaikenlainen taltiointi oli kielletty. Tämä on todella sääli, koska näin kauniista musiikista varmasti moni olisi kiinnostunut, mutta ei pääse paikanpäälle. Mielelläni katselisin ja kuuntelisin tällaista herkkua myös tv taltiointina.

Jos sinulla ei vielä ole lippua Jyväskylän konserttiin suosittelen mitä pikimmiten sen hankkimaan, koska luvassa on todella speciali ilta.

Illan kokoonpano:

Solisti: Anssi Kela

Kapellimestari: Jarkko Kiiski

Yhtye:

Kosketinsoittimet: Seppo Helin

Kitara: Jari Nieminen

Basso: Pekka Korhonen

Rummut: Marko Timonen

Joensuun kaupunginorkesteri:

I viulu: Marika Matsumoto, Juha Ikonen, Heli Untamala, Pawel Dománski, Eila Helske, Maksyn Filatov,

II viulu: Ilona Piirainen, Eeva Vesamäki, Merja Riihola, Grazyna Wendland-Górzynska

Alttoviulu:Slawomir Górzynski, Ulla-Riikka Karvinen, Boris Popov

Sello: Piotr Sobczak, Konstantin Mishukov, Claire Lacey

Kontrabasso: Heikki Helske, Lassi Hiltunen

Huilu: René Alvas, Anna-Maria Bücler

Oboe: Katrina Freihoff, Joona Parkkinen

Klarinetti: Petri Vallius, Rauno Halme

Fagotti: Lauri Mykrä,Hannu Vähäkainu

Käyrätorvi: Pertti Vattulainen, Hannu Korkalainen

Trumpetti Kyösti Varis, Matti Raijas

Pasuuna: Kari Tiussa

Tuuba: Ari Varpula

Lyömäsoittimet: Hannu Porkka

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.