Pohjanhovista kajahtaa Kelaa 1.4.2017

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Hyppäsin onnikan eli linja-auton kyytiin puolen yön jälkeen, mutta ilman lippua. Ennakkotietojen mukaan niitä piti saada Hotelli Pohjanhovista. Kuljin Rovaniemen keskustan läpi kohti päämäärää ja se tuntui eurooppalaisen laskettelukeskuksen ja kaupungin keskustan risteytykseltä. Turisteille oli ruokalistat usealla kielellä unohtamatta sopivia afterski:n vietto paikkoja, samalla katua partioivat vaalityötä tekevät ehdokkaat houkuttiminaan makkaraa ja muuta särvintä.

Majoitusliikkeestä ohjattiin kuitenkin seuraavaan osoitteeseen, josta lippuja ennakkoon sai ostaa. Riensin siis Taidekeskus Korundin tiskille. Selvisikin, että lippu.fi tai millään muullakaan pilettikauppa ei kyseisiä lippuja myy. Vain ovelta jonottamalla pystyi pääsyn iltamiin hankkimaan. ”Onkohan tämä jokin paikallinen tapa?” mietiskelin.

Minua mielellään informoivat salskeat vahtimestarit Pohjanhovin ovella.Tähän systeemiin oli päädytty tavoitteena palvella kaikkia asiakkaita tasapuolisesti. He ketkä tulevat ajoissa pääsevät varmasti sisään nauttimaan illan annista. 

Historiallisesti merkittävä paikka

Lapin rundin viimeiseksi etapiksi valikoitui hotelli- ja ravitsemusliike Pohjanhovi. Toisen maailmansodan aikana Lapin sota käytiin Suomen ja Saksan välillä syyskuusta 1944- huhtikuuhun 1945. Tuona aikana saksalaiset ottivat vuonna 37 rakennetun majoitusliikkeen käyttöönsä, mutta polttivat sen lähtiessään.  Ainoastaan kellaritilat säästyivät tuholta. Hotelli rakennettiin uudelleen vuonna 1947, josta nykyinen ravintolan fyysiset tilat ovat peruja. Tänä päivänä se koostuu erillisestä karaoke laulajien sopesta sekä alakerrassa wc-tilojen vieressä oli disco musiikkia puhkuva hämärä huoneisto.

Suoraan pääovia vastapäätä oli illan lava. Itse alttari oli kahdella pitkällä kaiteella aidattuja ja tanssilattiasta yhden askelman korkeammalla. Tosin kaiteen neljästä kiinnityskohdasta yksi oli irti.  Kattoon oli reunuksen sisälle upotettu spottivalaisimia, vaikka tällä keikalla niille oli vähemmän käyttöä. Pohjoisen kiertueelle oli otettu mukaan lisäys crew eli uusi valomies sekä omat valo pylväät. Eikä valot onneksi kuin hyväilleet yleisöä etenkään eturivissä, joten ei ollut tarvetta kaivaa aurinkolaseja laukusta. 

Anssi, tuo kukkulan kunkku

Kaiteen ja lavan väliin jäi n.1,5 metriä tyhjää tilaa, johon oli aseteltu kolme roudaus laatikkoa. Tämä toimikin oivasti yhtyeen kitarasoittimia hallinnoivien sankareiden patsastelun jalustana. Keskimmäinen laatikko oli ilmeisesti jäänyt hieman auki, koska Anssi viittilöi kitarateknikkona toimivaa Esa sitä korjaamaan. Onneksi se tuli huomattua porukan kevyimmän kukon tepastelun aikana, muuten olisi voinut jollekin muulle käydä hassusti.

Ensimmäisenä ovesta sisään työntyi ikäjakauman vanhempaa edustajaa jo noin puolitoista tuntia ennen keikan alkua. Mitä lähemmäs keikan starttia päästiin sitä nuoremmaksi yleisön edustajat kävivät. Tähkä oli keikallaan tavoittanut arviolta 600 kuulijaa. Ihan piripintaan paikka ei tullut täytetty, mutta sopivasi koko tanssiparketti ja lavan sivut oli väkeä mustana.

 

 

Koko yhtye oli liekeissä.

Setti käynnistettiin Millalla. Ensimmäisen kappaleen aikana yleisö tutkiskeli rokkipoliisin elkein artistin menoa. Laitoin kameran käsistäni ja ajattelin, että nyt turhat kursailut pois. Tänne on tultu pitämään kunnon rytinät.

Pohjanhovissa oli oikea rock meininki!

Homma alkoi todellakin viilliintyä.  Setissä oli näin alkuun monta tuttua rallia, jolla olikin hyvä tuoda artistin musiikkia esiin. Ajoittain eturiiviin syöksyi pitkää lettiään heiluttava karpaasi. Mahtavaa, että kaiken ikäiset osaavat ottaa Anssin musiikista ilon irti.

Anssi, Tuomas ja jopa Antti vuoroin taiteilivat roudauslaatikoiden päällä. Välillä tunsin punastuksen pyrkivän pintaan, niin härskiä spiikkiä itse artistin suusta tänään kuultiin. Muutos vuoden 2013 kainommasta A. Kelasta on hämmentävä. Onkohan syynä pohjoisen ilman ala? Onko artistin muunnos tapahtunut versioidessa tv sarjansa Isot biisit klassikoita uuteen ruotuun. Edessämme nähdään tällä haavaa ihan uudesti luotu Anssi Kela. 

 

Setin lopuksi myös Saara saatiin piilosta parrasvaloihin!

Illan setistä helminä nousivat Isot biisit Rappiolla roiskaisu ja etenkin synkkyydellään sykähdyttävä Minä olen muistanut. Bändikin näyttäytyy eri soittimien ääressä näissä biiseissä. Tv sarjan Anssi versioita kuullaan vain rajoitetun ajan livenä, joten siksikin tunsin vetoa viuhahtaa paikan päälle nämä kokemaan.

Anssi jäi vielä keikan jälkeen antamaan kaikille sitä halajiville aikaansa: keskustella, ottaa yhteiskuvia tai saada nimmari. Mukava oli saada taas vaihtaa muutama sana, minulla ei ollut kiirettä minnekään. Bussini lähtisi vasta useamman tunnin päästä kotia kohti, ja vielä tunnin myöhässä. Siitä minulla tosin ei tuolloin ollut hajua. Matkailu avartaa aina, ehdin tutustua reissullani Artkikum:iin ja Rovaniemen kaupunkiin. Nähdä lukemattomia km maisemaa sen vaihtuessa keväästä lumen peittämään maahan ja taas takaisin.

Lämmin kiitos Anssille, koko bändille ja crew:lle pohjoisen elämyksestä!

Kommentit

  1. I so feel you 😃😃Ihan niinkuin oisin ollut tuolla…Niin hyvin pystyi eläytymään…Nyt lippuostoille mars…😂😂

  2. Entistä vapautuneempi, rennompi ja avoimempi Anssi on totta. Hänen Isot biisit -ohjelmaan heittäytymistään lienee kiittäminen tästä. Ainakin osittain.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.