Tour de Jakkaran osakilpailu Seinäjoen Vauhtiajoissa 4.8.2017

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

O-ou, sehän on perjantai ja ensimmäinen työviikko kesän jälkeen on takana. Päivän päätteeksi harhaudun naamakirjaan ja silmiini sattuu kaverin päivitys jossa hän huutelee seuraa Seinäjoen Vauhtiajoihin. Olen puolivakavissani muutamaa tuntia aiemmin ehdotellut toiselle kaverille pientä kesäretkeä Pohjanmaan suuntaan, joten tämä seuranhaku alkaa tuntua houkuttelevalta. Hmm. Kotona odottavat vaan tiskit ja imuri, ja kun vielä on tuoreessa muistissa Anssin edellisillan Lopen kesätorin soolokeikan muistutus siitä, ettei näihin liittyvät ole niitä hetkiä joita sitä vanhana muistelee, niin päätös on tehty. Täältä tullaan Seinäjoki!

Lyhyen harkinta-ajan ja ripeän matkaanlähdön jälkeen väli Jyväskylä-Seinäjoki taittuu yllättävän nopeasti vanhasta muistista. Edellinen visiitti näille nurkille tapahtui keväällä kun tarjolla oli peräkkäisinä iltoina keikat Seinäjoen Rytmikorjaamolla sekä Vaasan WS Areenassa. Hätäisestä lähdöstä johtuen ajomatkan aikana tarvitaan muutama huoltotauko, mutta olen silti hyvissä ajoin perillä. Keikkaseuralaiseni ilmoittaa olevansa noudettavissa Jerikon grilliltä, joten Googlemapsin avustuksella navigoin nappaamaan hänet kyytiin ja matka jatkuu pelipaikoille.

Vauhtiajojen iltaohjelma on käynnistynyt jo edellisenä iltana, jolloin kahta lavaa ovat pitäneet hallussaan mm. Apulanta, Eppu Normaali, Irina, Lauri Tähkä ja J. Karjalainen. Saapuessamme tapahtuma-alueelle päälavalla on esiintymässä Poets of the Fall, mutta suuntaamme suoraan Fiilislavan suuntaan jossa kyseisellä lavalla Anssia edeltävän keikan heittävä Pauli Hanhiniemi Retkueineen tekee soundcheckiä. Tässä kohtaa voisi ehkä avautua aiheesta miksi Anssi bändeineen ei esiinny päälavalla, mutta kai sille joku järkeenkäypä syy on.

Vettä ripsii taivaalta ja ilta alkaa jo hämärtyä kun vielä seuraamme Paulin keikkaa. Biiseistä tunnistan ehkä joka kolmannen, mutta kyllähän tätä ihan mielellään kuuntelee. Kun on lopulta kuultu myös miten äiti toivoi pojastaan pappia, mutta poika vaan lauloi ja joi niin roudaus pääsee käyntiin ja kohta takaseinustan täyttää iso Kela-logoinen taustalakana. Olemme siis oikeassa paikassa. Jossain viereisen koulurakennuksen toisella puolella aloittaa Juha Tapio esiintymisensä – tälle puolelle siitä kuuluu vaan satunnaiset, juuri ja juuri tunnistettavissa olevat biisinpätkät sekä ilmeisesti show’hun kuuluvat ilotulitteet. Toivottavasti ei nyt olisi ainakaan kyse ukkosesta…

Roudaustauon ja Anssin bändin soundcheckin aikana ehdimme pitää kaverini kanssa huoltotauon. Koska keikan jälkeen on edessä vielä noin tunnin ajomatka niin päätän virkistäytyä nauttimalla kahvia. Kaveri palaa mukanaan pieni pussillinen suolaisia munkintapaisia rasvapalleroita, joissa on ilmeisesti kanaa sisällä, ja kehuu ostaneensa ne portugaliksi asioiden. Vau, aika kansainvälinen meininki! Näitä palloja yritämme tarjota myös bassoaan lämmittelevälle Antille, joka kieltäytyy. Höh. Lopulta palleroita putoilee veden kostuttamasta pussista maahan, ja kaverini lohduttautuu kadonneen iltapalan aiheuttamasta mielipahasta hakemalla ison mukillisen kuumaa teetä. EDIT: Sain juuri tiedon korvanappiini että kyseinen palleroherkku oli nimeltään Coxinhas ja kotoisin Brasiliasta. Kiitokset keikkakaverille tarkennuksesta!

Viimein rokkijakkara on roudattu lavalle ja showtime koittaa. Kavereiden raporttien mukaan useampi festarikeikka on käynnistynyt Millan tahtiin, ja niin tapahtuu tänäänkin. En itse ollut todistamassa muutamaa viikkoa aiemmin Tavastialla tapahtunutta ikävää tapaturmaa, jonka yhteydessä Anssi mursi luun jalkapöydästään, mutta kavereiden kehut jakkarakiertueen ekoilta keikoilta kyllä allekirjoitan – ei tuo puoli-istuva asento jakkaran päällä paljon menoa haittaa!

Setti jatkuu tuttuun tapaan. Ensin ollaan Puistossa, sen jälkeen todella Levottomia tyttöjä ja battlen jälkeen vietetään hetki Karhun elämää. Petri Ruususen aikana kaverini heittää Anssille lavalle kimpun mielikuvitusruusuja – ai ai, ettei nyt vaan sattuisi mitään… Sitten pääsemmekin jo Nostalgian tahtiin tuulettamaan moporetkeä Kuopioon (höh, miksei Jyväskylään!) ja toteamaan miten meillä on edelleen samat jutut ja kuunnellaan samaa musaa. Todellakin!

Anssin tutuimman kitarariffin (tahtilaji 4/4, helppo taputtaa mukana) pärähtäessä soimaan yleisö menee ihan pähkinöiksi. Joudumme tuntemattomaksi jääneen vieruskaverini kanssa toimimaan ihmismuurina eturivissä, jottei ihan sada miehiä niskaan. Piruettien pyörimisen jälkeen keikka alkaa olla loppuhuipennusta vailla. Hetken aikaa Seinäjoen aakeilla laakeilla kuljetaan pitkin harjua kun on Nummelan vuoro päättää keikka jo pimentyneessä illassa. Keikan päätteeksi heitämme vielä vieruskaverin kanssa yläfemmat onnistuneesta yhteistyöstä blokkaillessamme takaapyrkivää ihmismassaa keikan aikana. Keikanjälkeistiloissa huomaan pohtivani, että tää on tosiaan ihan parasta aikaa jo toista iltaa peräkkäin. Pitäisi useamminkin muistaa tarttua hetkeen aina kun se on mahdollista, vaikkakaan ei välttämättä täysin järkevää. Järjettömyys kunniaan!

Keikan jälkeen kaverini haluaa vielä käydä katsomassa juuri käynnistynyttä, perjantai-illan päättävää Jenni Vartiaisen keikkaa. Seuraamme päälavan menoa hetken aikaa, kun tutun biisin kertsin käynnistyessä laulan kaverilleni ääneen Jennin tahtiin: ”Mikä on sun turvasana?”. Nanosekunnin mietittyään kaverini vastaa ”Anssikela!” ja repeämme hervottomaan nauruun. Hihitellen lähdemme siirtymään kohti uloskäyntiä, eiköhän tää ilta ollut nyt tässä…

Settilista:

  • Milla
  • Puistossa
  • Levoton tyttö
  • Battle (Flowers on the steps of Eduskuntatalo)
  • Karhun elämää
  • Petri Ruusunen
  • Nostalgiaa
  • 1972
  • Nummela

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.