Kuuden vuoden episodin päättärit Lahen Mössöllä

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:
Tällä viikolla torstaina 7.9. (keikkani numero 247) olin Turun Iholla illassa Anssin soolokeikalla, jonka lämmin olohuonemainen tunnelma kietoi kuulijan pauloihinsa. Setti Turussa oli mitä tyydyttävin sisällöltään ja pituudeltaan. Liisan loistavat raportoinnit pitävät meidät hyvin ajantasalla, mitä tuollakin tuli kuultua aina kuultavien Millan, Nummelan ja 1972 lisänä.
Perjantaina 8.9.tie vei Nummelan Nediin jälleen soolokeikalle (keikkani numero 248), tällä erää astetta riehakkaampiin tunnelmiin. Nummelan setti poikkesi ilahduttavasti torstaisesta ja kuultiin ihanasti ainakin viisi biisiä, joita Turun setissä ei ollut (Faijan haamu, Sormus, Karhusaari, Mikan faijan BMW, Parasta aikaa).
Lauantaina 9.9. Anssin kuusivuotinen lähestulkoon tauoton keikkailu saatettiin kauniiseen päätökseensä Möysällä. Mulla on ollut onni ja autuus kulkea Anssin matkassa tää ajanjakso. Anssi taannoin kertoili, et tänä syksynä tulee hällä täyteen 1000 keikkaa sooloartistina. Näistä tuhannen ja yhden yön tarinoista oon saanu omakohtaisesti nautittavakseni 249 toinen toistaan lumoavampia arjen yläpuolelle irottautumisia.
Mössölle etenemään lähdetään hyvissä ajoin, kun ei enää pysty vaan olemaan. Jos vaan on niin aattelee tulevaa keikkataukoa ja tulee epätoivon aalto, kuin tästä selviin. Liisa on autokunnalleen ilmoittanut, et hänen kyydissään ei sitten tänään muuten volloteta. Nyt rokataan kuin viimeistä päivää ” …ei itketä lauantaina…” . Kokoon itteni ja aattelen mitä kaikkee tän illan normia pidemmäksi luvattuun settiin mahtuukaan. Just kun oon saanu meikit kuosiin ja oon lähtöö vaille valmis niin luuri kilahtaa sen merkiksi, et netissä jotain tapahtuu. Katon kuka siel ny päivittää niin Anssihan siellä on jakanu jonkun mun ottaman kuvan ja kehottaa kansaa vaeltamaan Möysälle vararavinnon hankintaan tulevan talvihorroksen varalle. That`s it ja taas hanat aukee, sekä ne  jo kertaalleen kuosiin saamani meikit pandoittaa mun naamaa.
Mössöltä löytyy sopivasti parkkiruutu tutun näkösen keikkapakun vierestä. Istutaan autossa oottelemassa ja huomaan, et ensimmäinen jonottaja jo on oven kahvassa kiinni. Laitan kavereille viestiä, et tääl on jo jono ja nään tutun keikkakamun hiihtelevän auton nokan eestä kohti ovea. Nyt täytyy siis nousta jonoon ettei vaan jää hännille. Lisää faneja ilmaantuu jonoon ja jaellaan vuoronumeroita. Mun kädenselkämykseen piirtyy kolmonen ja sehän sopii hyvin tän viikon Anssi keikkalukemiin. Kuunnellaan korvat ovessa kiinni soundcheckkiä saaden vihiä mitä tuleman pitää. Basisti ilmestyy meitä tervehtimään ja saamme kuulla tuttujen teknikkojen hurvittelevan huvipuistoissa tai ties missä. Tällä keikalla on siis kolme uutta teknikkoa, mitähän tästä mahtaa tulla. Lähetämme Oulusta asti matkanneet leivonnaiset Antin mukana bäkkärille ja jäämme arpomaan mihin aikaan ovet aukeaa.
Sisälle pääsemme ihan pian ja kauniisti kävellen, kukaan ei ny saa rynniä vaan varoen rappusissa. Keikan alkua ootellessa oheistoimintaa riittää. Kuulumisten ohella jaellaan jäähallikeikasta tehtyä loistavaa kirjaa, tuon tilanneille. Kortteja ja kylttejä piirtyy taitavin ottein. Anssi saa tänään lahjuksia tavallista enemmän.
Kohta jo teipataan uuen teknikon toimesta settilistaa lavaan ja lupaavalta näyttää. Ihan paras valinta räjähtävään keikanaloitukseen on ekana kuultava Suuria kuvioita. ” Sä joko tuut mun mukaan tai jäät ruostumaan…” Tottakai mä tuun Anssin kanssa ihan mihin vaan. ”Kuolen jos en pääse liikkumaan…” Niin mä taian kuolla ihan keikkatauon aiheuttamaan eroahdistukseen kohta…  Seuraavaksi Millaa, jolta suunta puuttuu, mut mulle ja muille faneillehan suunta ei puutu, vaan on aina kohti Anssia.
Tämmöstä kuultiin Möysällä
 Lava on korkea ja täytyy niska kenossa tuijottaa nähdäkseen muutakin kuin kenkiä, pedaalilautoja ja tuulettimia. Anssin laulu ei kuulu eturiviin kovin hyvin, eikä kitarakaan. Keikan jälkeen taaempana olleetkin kertoivat, et ei ihan äänet olleet niin hyvät, kuin ne tossa tilassa akustiikan puolesta ois voineet olla. Valotkin on aika kamalat. Nyt on kyllä iso ikävä Terttua, Esaa, Pavea ja Pasua.
 No olin asemoinut itteni Anssista vähän Tuomakseen päin eturiviin ja suurin osa keikasta menikin tän rokkikukon kitaransoittoa kaikkine koreografioineen äimistellessä. Ainakin keikan jälkeen kuulin muiden kertovan kaikenlaista lavalla tapahtunutta, mistä mulla ei ollu tietookaan ja kun kyselin missä kohtaa tämmösiäkin on tapahtunu niin selvis, et aina niissä kohdin, kun Tuomaksella oli ollu jotain sooloilua samaan aikaan. Vaarallinen kohta lavan edustaa tämmönen, josta ei nää ei kuule, kuin Tuomaksen. No kyllähän mä elin mukana kaiken sen rummutuksen, synat, basson ja laulunkin ja anteeks vaan kanssa keikkailijoille, kun taas ite hoilotin korkeelta ja kovaa kokoajan. Kuolleen miehen kitarasoolo a´la Anssi oli jotain taivaallista, olihan loistovalinta settiin tää pitkästä aikaa. Sitten meitä vielä Viihdytettiin ja kiihdytettiin ihan Rappiolle. Kyllä ihmisen on hyvä olla Anssi fani, kun tällä tavoin hemmotellaan ihan piloille hyvällä musiikilla.
Keikan jälkeen alkoi kauhee härdelli, kun piti saada kaikkien nimet tähän Marin ihanaan 30 vuotta Kelaa kirjaan.
 Ai niin mul oli Anssille karkkiakin 1000g  tuhannen keikan kunniaksi. Kaupassa saattoi olla epätoivoisia jonottajia yhden vaaán kohilla, kun lukeman piti olla tasan eikä melkein. Noin mä haen tähän vielä muutamat karkit ni sitte, eiku ny on liikaa, no jos mä tosta yhestä täl kauhalla otan puolet pois…No lopulta, kun oli oikee lukema vaaàssa en enää muistanut mikä näitten irttareitten numero oli ja piti vielä se tarkistaa ennen kuin pysty antaa punnitusvuoron seuraavalle.
Ennen keikkaa oltiin laitettu keikkapakun tuulilasiin sakkolapuksi toivotus: ”Ajelkaa varoen kohti taukoa”. Mössöltä pihalle tullessa lopulta, kun kaikki oli palveltu riitävällä määrällä yhteiskuvia ja nimmareita, ei keikkapakuakaan enää näkynyt. Nyt sitten testataan tauosta selviytymiskyky ja lohtua tuo ajatus, et Anssi saa nyt keikoitta aikaa rauhoittua tekemään uusia hittejä. Ikävä tulee silti. No jospa se jälleennäkemisen riemu on sitten tätäkin räytymisen määrää suurempi. Kiitos ihan kaikesta ja tosiaan eihän ne keikat tekemällä lopu, vielä me nähään ja täähän menee sitten äkkiä niin, et nähään kohta.

Kommentit

  1. ”Täähän menee sitten äkkiä niin, et nähään kohta.” Nyt meni roska silmään.

  2. Ja taas hanat auki… e pysty ei kykene itse vielä sanoiksi mitään pukemaan, itku tulee heti… kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.