17.02.2006 KURIKKA, Pitkäjussi

Takautuma elokuulta 2004:

Olemme juuri päättäneet esiintymisemme Kurikan Pitkäjussissa. Kävelen ravintolan halki kohti takahuonetta kun etenemiseni äkkiä pysäyttää viisissäkymmenissä oleva silmälasipäinen mies. Hän aloittaa kovaäänisen reklamaation minun ja orkesterini keikan aikana käyttämästämme äänenvoimakkuudesta: ”Miksi pitää soittaa niin kovaa?! Minulta meni kuulo! Soititte liian kovaa! Ei ollut yhtään kiva olla!” Yritän hymyillä ystävällisesti ja levittelen käsiäni pahoittelevassa hengessä. Paikalle saapuu myös naispuolinen yleisön edustaja, joka alkaa puolestaan äänekkäästi ihastella keikan hyvyyttä. Nainen toteaa, että kyllä oli mahtava ja ehdottomasti lipun hinnan arvoinen kokemus (liput 12 euroa). Tällöin mies aloittaa taas marinansa: ”Ei ollut hintansa väärti – rahat menivät hukkaan! En yhtään tykännyt! Oli korkeintaan kahden euron arvoinen esitys!” Huomaan, ettei miehen meuhkaaminen jaksa enää hymyilyttää. Kaivan taskustani kaksi viiden euron seteliä, sullon ne valittajan rintataskuun ja tiedustelen: ”Oletko nyt tyytyväinen?” Mies ei vastaa, tuijottaa vain hölmistyneenä taskuaan. Käännyn kannoillani ja poistun takahuoneeseen.

Helmikuu 2006:

Olemme juuri päättäneet esiintymisemme Kurikan Pitkäjussissa. Kelly kävelee ravintolan halki kohti takahuonetta kun hänen etenemisensä äkkiä pysäyttää kuusissakymmenissä oleva, pukuun sonnustautunut mies. Hiuksistaan harmaantuneen miehen humalatila on kova. Hän sylkee sanat hitaasti suustaan: ”Älkää tulko tänne enää KOSKAAN!”


Pohjanmaalla miehet puhuvat siis vähän, mutta asiaa. Omasta mielestäni illan esitys on paikoitellen jopa erittäin hyvä. Väkeä ei ole mitenkään ruhtinaallisesti ja suurin osa yleisöstä tyytyy seuraamaan keikkaa ravintolan takaosista, mutta onneksi lavan edustallakin on aktiivisia kuulijoita pitämässä tunnelmaa yllä. Pelkästään soitannollisin kriteerein arvioituna tämä nousee mielestäni jopa yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista keikoistamme. Pysähdyn esiintymisen aikana moneen kertaan ihastelemaan, miten hyvältä tämä bändi oikeasti kuulostaa. Harmillista, että yleisömäärien suhteen näyttäisi tällä hetkellä vallitsevan pieni laskusuhdanne – tällaista soittoa kyllä kelpaisi esitellä taas täysille tuville!

Olympiahenkeä kohottaaksemme haluamma julkaista seuraavat, Mika Kojonkoski -tyyppiset tuuletukset: