25.10.2001 TAMPERE, Pakkahuone & Crazy Horse

Tiedossa hektinen päivä. Lähdemme aamupäivällä tavallisesta lähtöpisteestämme Tavastian edestä. Bussin nokka tähdätään kohti Tamperetta ja siellä odottavaa kahta keikkaa. Kuuntelemme bussissa ajankohtaista musiikkia: Anthraxia. Toteamme, että matka Tampereelle taittuu leppoisasti, kun kuuntelee yhtyeen levytyksistä ensin Among The Livingin ja heti perään vielä Spreading The Diseasen. Ajoitus on täydellinen: viimeksi mainitun albumin viimeinen raita, Gung Ho, kajahtaa kuuluville juuri saapuessamme Hämeen pääkaupunkiin. 

Ajamme aluksi ravintola Crazy Horseen. Mekaanikkojen jäädessä purkamaan kalustoa suuntaan askeleeni kohti Epe´s –levykauppaa. Käyn lunastamassa vastikään eräässä kilpailussa voittamani tuhannen markan levylahjakortin kantaen hetken kuluttua kaupasta ulos mm. Buffalo Springfieldin ja Randy Newmanin cd-boxit. Crazy Horseen palattuani osallistun pikaiseen sound checkiin, jonka jälkeen pakkaamme kiireen vilkkaa osan tavaroista takaisin bussiin ja karautamme Pakkahuoneelle. Täällä meitä puolestaan odottaa suomalaisen äänilevyn 100-vuotisjuhlakonsertti; suorana Radiomafiassa lähetettävä bakkanaali, jossa esiinnymme yhdessä Killerin, Tiktakin, Zen Cafen ja Pauli Hanhiniemen kanssa. Teemme jo toisen soundcheckin tunnin sisällä. Sitten minut kiidätetään ulkona odottavan YLE:n lähetysautoon haastattelun merkeissä. Syömme vielä pikaisesti ja lähdemme hotellille.

Tyypillistä tämäkin: ensin on hirvittävä kiire ja sitten odotellaan. Tapan aikaa hotellihuoneessani ja nukahdan.

Herään tekstiviestin piipitykseen. Minua muistutetaan, että yhdeksältä piti olla taas Pakkahuoneella Mafian haastateltavana. Kello on nyt varttia vailla. Uni karisee nopeasti juostessani reilun kilometrin matkaa hotellilta Pakkahuoneelle. Ehdin juuri ajoissa ja puuskutuksenikin talttuu ennen haastattelun alkamista. Seuraavaksi meitä ohjaillaankin jo lavan suuntaan; olisi soiton aika. Yleisöä on paikalla yllättävän vähän eikä tunnelma nouse lähellekään kattoa. Suoriudumme mielestäni kuitenkin kelvollisesti. Järjestävän osapuolen taholta on tullut toive, että kaikki konsertin esiintyjät esittäisivät teemaan sopivan kotimaisen lainabiisin. Olemme jostain syystä ajautuneet soittamaan Janos Valmusen Bussipysäkillä –kappaleen. Biisiä ei juurikaan ole harjoiteltu; itse asiassa soitamme sen ensimmäistä kertaa alusta loppuun suorassa radiolähetyksessä. Lopputulos on hämmentävä.

Ja taas on kiire. Kamat takaisin Crazy Horseen ja vanhaa matoa koukkuun… Esiinnymme toistamiseen. Janos Valmusta ei enää soiteta (ikinä!). Ehkä me lämpenemme hitaasti, mutta tämä toinen keikka on huomattavasti ensimmäistä parempi ja sen päätyttyä tunteekin jo tehneensä kelpo päivätyön.