28.09.2003 VARKAUS, Warkaus-sali

Saavumme Varkauteen kahden aikaan iltapäivällä. Heti hotelliin kirjoittautumisen jälkeen tilaamme Villen ja Kellyn kanssa taksin, sillä keikkabussissa aina kulkeva sinikantinen, erilaisia ennätyksiä sisältävä vihko tietää kertoa, että vieraillessamme edellisen kerran Varkaudessa löysimme täältä sisäkartingradan! Suuntaamme siis rakkaan harrastuksen pariin. Varkauden Karting Centerin rata on rakennettu melko pieneen halliin ja on siksi varsin ahdas ja lyhyt. Rataprofiilia on myös muutettu sitten viime näkemän. Autot ovat kuitenkin melko asiallisia ja ainahan ajaminen on mukavaa. Toisen ajokerran jälkeen henkilökunnan edustaja kertoo, että tein juuri uuden rataennätyksen. Kävipä se helposti…

Ajamisen jälkeen olen yllättävän uupunut ja käydessäni hotellihuoneen sängylle makaamaan uni valtaa minut nopeasti. Herään viiden jälkeen ja onkin jo aika siirtyä Warkaus-saliin soundcheckin merkeissä. Hotellimme on samassa kompleksissa salin kanssa ja huoneen vierestä pääsee hissillä suoraan takahuoneeseen – kätevää! Monitorimiksaaja ja kiertuemanageri Sumppi on nautiskellut pitkin päivää elämästä paitamyyjä Topin kanssa ja ilmoittaa hymyssä suin olevansa ”ihan pelti kiinni”. Soundi korvamonitoreissani on joka tapauksessa erinomainen ja onnistuneen checkin jälkeen palaan hotellihuoneeseen odottelemaan illan esitystä.

Näiden konserttisalikeikkojen miellyttävin piirre taitaa liittyä esiintymisaikoihin: keikat alkavat seitsemältä ja hommat ovat pulkassa jo yhdeksän aikoihin. On mukavaa, että konsertin jälkeen voi esimerkiksi vielä mennä koko porukalla syömään. Tänään aikataulua tosin varjostaa yhdeksältä alkava Indianapolisin F1-kisa; ratkaiseva kilpailu maailmanmestaruuden kannalta olisi ehdottomasti päästävä näkemään. Keikan jälkeen minulla on ollut tapana käydä jakamassa nimmareita paitamyyntipisteessä. Meillä on mukanamme kiertueen sponsorin, Samsungin, jättitelevisio, joka on ollut esillä paitamyynnin vieressä. Topi saa hoidettua televisioon antennikaapelin, joten voin seurata kisan lähdön kirjoittaessani nimmareita. Ongelma ratkaistu!

Aloitan keikan yksin pianon kanssa. Ruosteinen pianonsoittoni petraantuu sitä muka kun rutiinia karttuu, mutta ei se kyllä erityisen virtuoosimaiselta kuulosta vieläkään. Virhelyöntien seuraukseni jotkut soinnut saavat aika atonaalisia sävyjä… Lauluäänen kestävyyden suhteen ei onneksi enää tarvitse kantaa huolta. Kiertueen avauskeikalla totaalisesti tuhoutunut ääni alkaa hiljalleen palautua ennalleen ja flunssankin suhteen tunnen olevani jo voiton puolella. Tämä on suuri helpotus, sillä rundi on tällä kertaa todella tiivis, eikä välipäiviä juuri ole. En haluaisi peruuttaa enää ainuttakaan keikkaa. Itseni ja orkesterin soitto paranee ilta illalta, joten on kieltämättä harmillista, että tänään Varkaudessa tätä on todistamassa vain parisen sataa ihmistä. Missä kaikki ovat? Kiertueen edellisillä keikoilla on kuitenkin ollut ihan hyvin yleisöä.

Jos konserttisalikeikkojen miellyttävin piirre liittyy säällisiin esiintymisaikoihin, niin hassuin piirre taitaa puolestaan olla kesken keikan vietettävä väliaika. On jotenkin omituista tulla välillä takahuoneeseen nauttimaan kupponen kuumaa ja keskustelemaan siitä, miten esitys on tähän mennessä sujunut. Tällä kertaa keskustelu saa kuitenkin nopeasti hyvinkin synkän sävyn Antin ilmoittaessa, että hänen takkinsa taskusta on hävinnyt rahaa. Kaikki ryhtyvät penkomaan tavaroitaan. Villeltä on varastettu juuri hankittu, kallis kamerapuhelin. Kellyltä on viety kello. Myös Saaran käsilaukulla on käyty, mutta siellä ei nähtävästi ole ollut mitään ryöstämisen arvoista. Itselläni ei onneksi ollut takahuoneessa lainkaan maallista omaisuutta; pidin vielä hotellihuoneesta lähtiessäni puhelinta kädessäni, mutta totesin sitten, etten tee sillä kuitenkaan keikan aikana mitään ja jätin sen huoneeseen. Kitarateknikko Andy kertoo nähneensä ennen keikkaa takahuoneen liepeillä epämääräisen näköistä nuorisoa. Varsinkin Ville käy ymmärrettävästi melko kuumana ja ilmoittaa ryhtyvänsä tapojensa vastaisesti väkivaltaiseksi mikäli sattuu yksiin kelmien kanssa. Tällaisten tapausten sattuminen on kieltämättä omiaan vahvistamaan käsitystä, ettei ihmiskunta ole sanottavasti kehittynyt evoluution myötä. Kädellisillä on pitkät kynnet.

Tauko venähtää välikohtauksen johdosta hieman tavallista pidemmäksi ja selitän tilanteen lavalle palattuani myös yleisölle. Varkaus Varkaudessa – hieman liiankin osuvaa. Keikka tulee sekavista tunnelmista huolimatta kuitenkin hoidettua kunniallisesti loppuun saakka ja viimeisenä kuultavan Nummelan aikana vastaanottavainen yleisö nousee penkeistä jaloilleen fiilistelemään. Asiallinen meininki. Musiikin vaiettua takahuoneesta löytyy vakavia virkavallan edustajia; poliisi on kutsuttu paikalle tutkimaan rikosta. Tilanne on kieltämättä jotenkin absurdi: keikan jälkeen hikeä pyyhkiessään ei välttämättä ensimmäiseksi odottaisi joutuvansa tekemisiin lain ja järjestyksen kanssa. Tai ainakaan minä en odottaisi – ehkä tällainen on arkipäivää vaikkapa Marilyn Mansonin tai aikanaan Jim Morrisonin tapauksissa. Kiiruhdan joka tapauksessa pikaisesti paitamyyntipisteeseen, jossa ihmiset ovat asettuneet jonomuodostelmaan samoin kuin televisioruudulla formulat lähtöruudukkoon. Ajoitus on täydellinen: minä näen startin ja fanit saavat nimmarinsa. Ensimmäiseen mainoskatkoon mennessä kaikki ovat saaneet allekirjoitukseni ja siirryn seuraamaan loput kisasta hotellihuoneeseen. Tupakaverini Karisalmi on tilannut meille pizzat ja syömme hyvällä ruokahalulla.